Kun puut ”puhuvat”
AFRIKKALAINEN kudu-niminen antilooppi on vaikuttavan näköinen eläin suurine spiraaliksi kiertyneine sarvineen. Luonnonsuojelijat tulivat siksi levottomiksi, kun suuria määriä kuduja alkoi kuolla nälkään Etelä-Afrikan pienissä luonnonpuistoissa. Kuolemien syytä oli vaikea selittää, sillä luonnonpuistoissa oli runsaasti puita noiden eläinten naposteltaviksi. Perusteellisten tutkimusten jälkeen löytyi kuitenkin hämmästyttävä selitys: puut olivat ”puhuneet” toisilleen!
Se ei ehkä kuulosta uskottavalta, mutta South African Panorama -lehdessä kerrotaan: ”Puilla on salainen ase kudua ja muita lehtien syöjiä vastaan – –. Kun kudu syö puusta, lehdet alkavat tuottaa eräänlaista tanniinia eli parkkihappoa, joka tunnetaan K-tanniinina.” Kudut eivät pysty kunnolla sulattamaan näitä lehtiä ja lopettavat pian syömisen. ”Mutta eivätkö ne voi yksinkertaisesti siirtyä toisen puun luo?”, voidaan kysyä. Tällöin puut alkavat ”puhua”.
Professori van Hoven väittää Custos-aikakauslehdessä, että ”äskettäin todistettiin kiistattomasti, että kun kasvin lehdet vahingoittuvat, ilmaan vapautuu sellaisia aromaattisia yhdisteitä, joihin saman lajin muut kasvit reagoivat herkästi”. Puut itse asiassa varoittavat lähellä olevia puita siitä, että nälkäiset versojen syöjät ovat alueella. Entä miten nämä lähellä olevat puut reagoivat? Nekin kehittävät samalla tavoin vahingollista tanniinia lehdissään. Onhan puiden eloonjääminen vaarassa! ”Kasvit, jotka eivät pystyneet puolustautumaan, – – kuolivat pakostakin sukupuuttoon ajan kuluessa”, kertoo professori van Hoven. Niinpä melko lyhyen aikaa sen jälkeen, kun kudu alkaa napostella, puulaji toisensa jälkeen saattaa ’sulkea’ ruokavarastonsa. Näyttää itse asiassa vievän joitakin päiviä, ennen kuin vahingoittuneen puun lehdet palaavat normaaliin tilaan.
Puiden luonnollinen suojelumekanismi on todellinen ongelma silloin, kun kuduja pidetään pienillä luonnonsuojelualueilla. Tutkimuksessa pantiin pian merkille, että kuduja kuoli pienillä luonnonsuojelualueilla kuusi kertaa enemmän kuin suuremmilla alueilla. Miksi? Koska kuduja oli liikaa liian pienellä alueella. Professori van Hoven sanoo: ”Riistanvalvojia neuvomme – – pitämään vain kolme tai neljä kudua 100 hehtaarilla – –. Jos useampia kuduja pidetään samassa aitauksessa, on viisasta antaa niille ruokaa talveksi.”
On tietenkin tarpeellista varmistaa laboratoriotulokset luonnon olosuhteissa, ennen kuin tiedetään varmasti, miten monet puut todella ”puhuvat” ja missä määrin. Siitä huolimatta jo nämä varhaiset tulokset kiinnittävät huomiota elävän luomakunnan suunnitteluun ja Jumalan, kaiken Luojan, kunnioitusta herättävään älykkyyteen.