Vieraat saapuvat! – Onko päivällinen valmis?

Herätkää-lehden Japanin-kirjeenvaihtajalta

MINUSTA on aina erityisen miellyttävää kutsua ystäviä päivälliselle. Voin vielä useiden päivien kuluttua muistaa virkistävän keskustelun ja tunteen hyvin vietetystä illasta. Vieraitteni aterian johdosta osoittama arvostus ja kiitollisuus tuottavat minulle tietenkin myös mielihyvää.

Monta kertaa toivoin, että voisin kutsua useammin vieraita. Mutta aloin epäröidä, kun ajattelin kaikkea siihen liittyvää ruoanlaittoa ja leipomista kuumassa keittiössä sekä siihen kuluvaa aikaa. Mutta sitten Raamatun sananlasku ”Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa” sai minut pohtimaan ja tutkimaan asiaa, kunnes sain tietää japanilaisesta mizutaki-nimisestä kanaruoasta. Sen lisäksi että se on helppo valmistaa, se on myös ravitseva, herkullinen ja epätavallinen ruokalaji. Mitä muuta voin toivoa? – Sananlaskut 15:17.

Minun täytyy tunnustaa, että pidän tästä ruokalajista erikoisesti myös sen vuoksi, että sitä varten tarvitsee tehdä tuskin lainkaan valmisteluja. Minun tarvitsee vain keittää kanaliemi, pilkkoa vihannekset, tehdä kastike ja odottaa vieraitten tuloa. Ateria nimittäin kypsytetään aivan vieraitteni edessä meidän syödessämme.

Kanaliemen valmistaminen on melko yksinkertaista. Panen kattilaan noin kilon verran pieneksi paloiteltuja, huuhdottuja ja kuivattuja kanankoipia ja rintakappaleita. Lisään noin viisi litraa vettä. Liemi kiehautetaan korkealla lämmöllä ja sen annetaan sitten poreilla hiljaa miedossa lämmössä tunnista puoleentoista tuntiin; vaahto kuoritaan pois. Kanankappaleet ja riittävä määrä lientä siirretään sen jälkeen tulenkestävään savipataan niin että kolme neljäsosaa padasta täyttyy. Pata asetetaan ruokapöydälle sijoitetun kuuman sähkölevyn päälle.a Jäljelle jäänyt kanaliemi säilytetään myöhempää käyttöä varten.

Voit käyttää melkein mitä tahansa vihanneksia. Tässä yksi yhdistelmä, josta minä pidän: kiinankaalia, pinaattia ja nuoria sipuleita silputtuna viiden senttimetrin pituisiksi suikaleiksi. Laitan mukaan myös puolen sentin viipaleiksi pilkottuja porkkanoita ja sieniä. Kaikki ainekset asetellaan tarjoiluvadille ja pannaan pöydälle padan viereen.

Mizutakin erikoispiirre on sen väkevä kastike. Minun mielikastikkeeni valmistetaan kolmen sitruunan mehusta, johon lisätään yhtä suuri määrä soijakastiketta. Kastiketta voidaan koristella hienonnetuilla nuorilla sipuleilla, cayennenpippurilla maustetulla, raastetulla daikonilla (retiisillä) ja ohuilla sitruunankuoren viipaleilla. Tätä kastiketta laitetaan vähän pieniin kulhoihin kutakin vierasta varten.

Kun kuulen vieraitteni saapuvan, kytken sähkölevyn niin että padan sisältö alkaa kiehua jo ennen kuin kaikki asettuvat pöytään. Noukin vihannesvadilta hiukkasen joka lajia ja panen ne pataan. Kun liemi alkaa jälleen kiehua, kukin ottaa kastikekulhoonsa hiukan vihanneksia ja kanaa. Aterian kuluessa pataan voidaan lisätä vihanneksia ja lientä.

Täällä Japanissa me otamme vihannekset ja kananpalat omilla syömäpuikoillamme höyryävästä padasta. Syömäpuikkojen käyttöön perehtymättömät tai vähemmän seikkailunhaluiset voivat käyttää reikäkauhoja tai -lusikoita. Me syömme hitaasti ja nautimme toistemme seurasta tällä verkkaisella mutta ravitsevalla aterialla.

Entä jälkiruoka? Mikä sopisi tällaisen aterian päätteeksi? Parasta tarjota japanilaista jälkiruokaa: kulhollinen tuoreita vuodenajalle ominaisia hedelmiä. Keväällä täällä päin on saatavissa mansikoita, Japanin mispeleitä ja meloneja. Kesä on appelsiinien, kirsikoitten ja vesimelonien aikaa. Syksyllä voimme odottaa saavamme persikoita, viinirypäleitä, omenoita, päärynöitä ja persimoneja. Talvi tuo mukanaan herkulliset mikanit (mandariinit). Voimme siis kaikkina vuodenaikoina tarjota sopivia hedelmiä ihastuttavaksi jälkiruoaksi.

Tällä huolettomalla ja maukkaalla aterialla on vielä yksi, varsin merkittävä etu: tiskipöydälleni ei jää likaisten kippojen, patojen ja muiden astioiden röykkiötä. Voin siis todella sanoa vierailleni: ”Olipa miellyttävä ilta.”

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 27]

Herkkusuiden herkut hupenevat

Sammakonkoivet ovat ainutlaatuista ranskalaista herkkua. Mutta kuinka kauan? Euroopassa sammakkojen lukumäärä on vähentynyt, ja nykyään sammakonkoipia tuotetaan Intiasta ja sen naapurimaista. Mutta tällaisen kaupankäynnin lopettamista vaaditaan yhä ponnekkaammin. Miksi? Ensinnäkin petosammakoitten hävitessä riisipelloilta malariaa levittävien moskiittojen määrä on lisääntynyt, ja hyönteismyrkkyjen käyttö on puolestaan lisännyt ravinnon tuotantokuluja. Entä sitten sammakot? Raporttien mukaan niitä pyydystetään öisin, ne tungetaan säkkeihin ja kuljetetaan toisinaan satojen kilometrien päähän keskuksiin, joissa niiltä niiden vielä eläessä leikataan reidet, minkä jälkeen loppu heitetään pois. Luonnonsuojelijat toivovat, että kuullessaan tästä herkkusuut menettävät ruokahalunsa sammakoiden pitkien takajalkojen suhteen.