Lukijoitten kirjeitä

Kun lapset ”lentävät pesästä”

Kiitoksia teille kovasti Herätkää-lehdessä 8. helmikuuta 1983 olleista erinomaisista artikkeleista, joiden aiheena oli ”Miksi vanhempien on vaikea luopua lapsistaan”. [Suomeksi 8.7.1983] Ne olivat hyvin realistisia. Tiesitte tunteeni ja saitte minut arvostamaan nykyistä rooliani, jolloin en ole enää huolenpitäjä vaan neuvonantaja, mutta silti aina neljän lapsen äiti.

M. M., New Jersey, USA

Aihetta ”Kun he kasvavat aikuisiksi ja lähtevät kotoa” käsitelleet artikkelinne ovat olleet minulle todella suuri siunaus. Ainut lapsemme, tytär, täyttää muutaman kuukauden kuluttua 19 vuotta. Ajatus, että hän lähtisi kotoa, riipaisee minua pahasti. Minusta tuntuu, että voin näiden hyvin kirjoitettujen artikkelien avulla korjata suhtautumistani siinä määrin kuin se on tarpeellista ja olla paremmin valmistautunut lapseni kotoalähtöön.

A. R., Oklahoma, USA

Vaimoni ja minä pidimme kovasti lasten aikuistumista ja kotoalähtöä käsitelleistä artikkeleistanne. Artikkelit ovat rehellisiä ja kannustavat kaikkia valmentamaan lapsiaan oikein ja valmistavat sekä vanhempia että lapsia siihen hetkeen, jolloin lapset lähtevät kotoa. Haluaisin puuttua yhteen seikkaan. Artikkelissanne eräs ”Bob” kertoo pojistaan, joilla oli lehdenjakopiirit: ”Vaikka olisi satanut kuin saavista kaataen, en kuljettanut heitä autolla.” En puutu tähän siksi että haluaisin arvostella häntä, sillä tärkeintähän on se, että lopputulos oli tämän perheen tapauksessa hyvä. Minulla oli samantapainen tilanne mutta hoidin sen eri tavalla, mikä myös osoittautui lopulta hyväksi kaikkia asianosaisia ajatellen. Molemmat poikani alkoivat jo melko pieninä jakaa sanomalehtiä, ja he tekivät sitä kymmenisen vuotta kunnes olivat niin vanhoja, että saattoivat saada muunlaista työtä. Kun he lopettivat sanomalehtien jakamisen, heidän jakopiireissään oli yhteensä 485 postilaatikkoa. Minä kylläkin autoin heitä kaatosateen ja sairauden aikana ja varhain sunnuntaiaamuisin, jotta olisimme kaikki ehtineet ajoissa seurakunnankokouksiin. Palkkani oli se, että he olivat yhteistoiminnallisia, auttoivat monin tavoin ja olivat halukkaita aina toimittamaan asioita.

G. K., Länsi-Virginia, USA

Olemme yhtä mieltä siitä, että tällaisia tilanteita voidaan käsitellä monin eri tavoin, jotka ovat oikeita ja menestyksellisiä. Onnellisia ovat ne vanhemmat jotka havaitsevat mitä tarvitaan. – Toimitus.

Ensiapumiehet

Kiitoksia teitte kovasti artikkelista ”Ensiapumies kertoo vaiheistaan”. [Suomeksi 22.6.1983] Olin pahassa liikenneonnettomuudessa vuonna 1969, eikä silloin vielä ollut tällaista palvelumuotoa. Tällaiset kokemukset ovat erittäin hyödyllisiä päivittäisissä toimissa. Ne ovat meille suurena kannustimena.

D. W., Etelä-Carolina, USA

Ette olisi voineet valita parempaa ajankohtaa! Saimme tämän lehden postitse päivänä, jona mieheni päätti ensiapukurssinsa. Meidän oli pakko lukea se heti. Ensiapumiehet osallistuvat kirjaimelliseen ihmishenkien pelastamiseen, mutta hengellisen elämän pelastaminen on paljon tärkeämpää.

W. P., Colorado, USA

Artikkelinne ”Ensiapumies kertoo vaiheistaan” oli mitä kiehtovin. Kertojan vilpittömyys ja antaumus ottaen huomioon sekä hänen asemansa että vakaumuksensa liikuttivat minua kovasti ja ovat antaneet minulle tuoreen pontimen tarkastella omaa vakaumustani uudelleen.

D. B., Englanti