Mikä Mattia vaivaa?

KAKSIVUOTIAS Matti oli kuin ikiliikkuja: hän ei kyennyt istumaan hiljaa. Hän meni nukkumaan vasta puolenyön aikaan ja nousi ylös varhain aamulla – energiaa tulvillaan! Hän ei ainoastaan koskenut sellaiseen mihin ei olisi saanut koskea, vaan hän näytti myös rikkovan kaiken. Hän hallitsi liikkeitään niin kehnosti, että hän aina kompasteli omiin jalkoihinsa ja törmäili esineisiin. ”Onpas sinulla aika poika”, sanoivat toiset hänen äidilleen. ”Kyllä se menee ohi.”

Mutta se ei mennyt ohi. Viisivuotiaana Matin oli muihin samanikäisiin verrattuna melko vaikea ilmaista ajatuksiaan. Hänen oli vaikea muodostaa mielessään ajatuksia. Kuusivuotiaana hän ei osannut kirjoittaa aakkosia eikä kyennyt tunnistamaan värejä. Kun hän aloitti koulunkäynnin, ongelmat moninkertaistuivat. Hän ei kyennyt istumaan hiljaa. Näytti siltä, ettei hän pysty keskittymään ryhmätyöskentelyyn, edes lyhyeksi hetkeksi. Silti opettaja kuvaili häntä herkäksi pojaksi, joka ponnisteli tehdäkseen oikein.

Lisäksi Matin huomio kääntyi hyvin helposti muualle. Hän ei kyennyt kävelemään keittiöstä kylpyhuoneeseen pesemään käsiään tekemättä matkalla sinne monenlaista. Kun hän sitten oli perillä kylpyhuoneessa, hän ei enää muistanut, miksi oli mennyt sinne!

Hän sai kiukunpuuskia: Hän saattoi suuttua hillittömästi ja usein pelottavasti, itkeä rajusti, polkea jalkaa ja potkia lattiaa. Kun vanhemmat pyysivät Mattia tekemään jotakin, kävi aina samoin: hän ei kuunnellut. Hän sai usein takamuksilleen, mutta sekään ei näyttänyt auttavan. Matin äiti oli aivan ymmällä.

Onko Matti ilkeä poika? Ei. Vajaaälyinen? Ei. Onko hän sitten älyllisesti alle keskitason? Ei, sillä tosiasiassa hän on normaaliälyinen. Mistä sitten on kysymys? Hänellä on todellisuudessa oppimisvaikeuksia.

[Kuva s. 3]

Onko lapsellasi oppimisvaikeuksia?