Orkideat – kauniita runsaslajisia jäljittelijöitä

’ORKIDEOJA! Minulle? Voi, miten ihastuttavia!’ Jos vastaanotto on tällainen, olet varmaankin menossa johonkin hauskaan tilaisuuteen, joko häihin, jäähyväisaterialle tai vain syömään kahdestaan päivällistä rauhallisissa puitteissa. Näyttäisi siltä, että erään orkideankasvattajain liiton väite ’Kun lähetät orkideoja, tapahtuu jotakin suurenmoista!’ voi pitää paikkansa.

Missä orkideojen viehätysvoima piilee? Voitko kasvattaa niitä itse?

Yksi syy orkideojen eli kämmekkäkasvien suureen suosioon on se, että 35000 lajillaan ne ovat ”suurin siemenkasvien heimo ja muodostavat lähes seitsemäsosan kaikista maailman siemenkasveista”. Vaikka suurin osa lajeista kasvaakin tropiikissa, joitakin lajeja kasvaa jopa pohjoisella napapiirillä. Jotkin lajit viihtyvät aavikoilla eläen ainoastaan kaktusten päällyskasveina. Toiset ovat täysin vesikasveja. Kaksi omalaatuista orkidealajia kukkii kokonaan maan sisällä näkemättä koskaan päivänvaloa.

Näin suuren erilaisuuden huomioon ottaen voitaisiin odottaa, että orkideat ovat erilaisia myös kooltaan ja ulkonäöltään. Pitää paikkansa. Erään orkidealajin kukat ovat läpimitaltaan vain kaksi millimetriä, ja koko kasvi mahtuisi sormustimeen. Toisaalta joidenkin jättiläisten kukat ovat lähes 40 senttiä läpimitaltaan.

Minkä värisistä ja muotoisista kukista pidät eniten? Kämmekkäkasvien suunnattomasta lajimäärästä löydät varmasti mieleisesi. Värejä on punaisesta, oranssista, keltaisesta ja vihreästä purppuranpunaiseen, ruskeaan, valkoiseen ja jopa harvinaiseen siniseen asti.

Orkideat ovat taitavia erilaisten muotojen jäljittelijöitä. Jotkin lajit muistuttavat naisen tohvelia, yöperhosia, päiväperhosia ja ampiaisia, orvokkeja, leijoja ja jopa lentäviä lintuja. Sitten on olemassa australialaisten ”partaniekka”, joka nimensä mukaisesti tuo mieleen partaisen takametsien asukkaan. Erään Perussa kasvavan lajin kukan keskusta näyttää nauravalta menninkäiseltä. Vai pitäisitkö enemmän sellaisesta kukasta, joka tuo mieleen neljä kiljuvaa aasia? Eikä jäljittely jää pelkkään ulkomuotoon.

Tuoksuilla on tarkoitus myös pettää, jotta pölytys onnistuisi. Eräs Välimeren alueella kasvava orkidea muistuttaa ampiaisnaarasta, ja se todella levittää ympäristöönsä ampiaisen hajua houkutellakseen vilpittömiä koiraita. Eräitten orkidealajien pölyttäjinä ovat kärpäset, ja jotta ne kiinnostaisivat kärpäsiä, niistä lähtee voimakas lemu kuin lahoavista aineista tai lannasta. Eräs toinen laji pettää mehiläiskoirasta matkimalla vihollishyönteistä, jota mehiläinen yrittää hätistellä pois alueeltaan, jolloin siihen tarttuu kukasta siitepölyä. Erään lajin jäljittelytaito on niin täydellinen, että mehiläiskoiraat yrittävät jopa paritella kukan kanssa. Tällöin kukan siitepölyä tarttuu koiraaseen ja kulkeutuu toiseen kukkaan.

Suomessakin kasvava tikankontti-niminen orkidea, jolla on suuret kukat ja niissä konttimainen huuli, käyttää nerokasta pölytysmenetelmää. Tuoksun houkuttelemana mehiläinen laskeutuu huulelle keräämään tuoksua. Yrittäessään tartuttaa tuoksua takajalkoihinsa mehiläinen putoaa nestettä sisältävään konttiin. Sen on turha kiivetä kontin jyrkkää vahan peittämää seinämää. Vihdoin mehiläinen löytää toisen ulospääsytien, pienen tunnelin, joka johtaa kontista ulos kukan heteen ohi, jolla on runsaasti siitepölyä. Mehiläinen rimpuilee lopulta turvaan – mutta sen keskiruumiiseen on tarttunut siitepölyä, jota se sitten kuljettaa seuraavaan kukkaan. Millaista viisautta tällainen keskinäinen riippuvuussuhde ilmaiseekaan!

Orkideojen elämä

Se on samanlaista kuin muidenkin siemenkasvien elämä. Kasvin naaraspuolinen osa, luotti, vastaanottaa hyönteisen tuoman siitepölyn. Pian se itää ja alkaa kasvaa kohti sikiäintä. Noin kuuden viikon kuluttua siiteputket tunkeutuvat sikiäimeen ja koiraspuolinen siittiö yhtyy munasoluun. Hedelmöitynyt munasolu alkaa kehittyä solun jakautumisen kautta alkioksi. Tätä solukkoa peittää kuiva ulkoketto, joka on niin kevyt, että tuuli voi kuljettaa siemenen hyvin kauas. Jotkin näistä siemenistä ovat hyvin pieniä, aivan kuin pölyä. Kirjassa Botany sanotaankin: ”Yksi Cynoches-orkidean sikiäin sisältää 3770000 siementä ja . . . yhteen grammaan niitä menee yli 300000!” Miksi orkideoja ei kasva sen runsaammin, jos siemeniä on näin paljon? Syynä on se, että vain murto-osa siemenistä itää, sillä itääkseen siemen tarvitsee jonkin tietyn sienen rihmastoa, jota ei aina ole.

Tämän ongelman voittamiseksi on äskettäin alettu käyttää uutta monistusmenetelmää, meristeemiviljelyä (meristeemi tulee kreikan sanasta ’jaettavissa oleva’). Tätä menetelmää käytetään varsinkin kasvatettaessa harvinaisia, eksoottisia hybridejä. Kasvattajat irrottavat kasvin alkiosta kasvusolukkoa ja viljelevät sitä ravintoliuoksessa, jossa se sitten lisääntyy moninkertaisesti. Solut voidaan haluttuun aikaan erottaa toisistaan eri koepulloihin, joissa ne kasvavat täysin samanlaisiksi taimiksi kuin oli se taimi, josta ne otettiin. Tällä menetelmällä kasvattajat ovat pystyneet alentamaan suuresti orkideojen hintaa ja samalla tyydyttämään suosittujen lajien kausiluontoisesti suuren kysynnän.

On kiintoisaa, että useimmat lauhkeitten vyöhykkeitten orkideat kasvavat maassa, kun taas tropiikin orkideoilla ei ole mitään tekemistä maankamaran kanssa. Mutta vastoin yleistä käsitystä jälkimmäiset eivät ole loiskasveja. Ne ovat epifyyttejä, jotka pelkästään kasvavat päällysvieraina puissa tai kivillä ja kallioilla saamatta ravintoaan niistä.

Haluaisitko kasvattaa joitakin näistä kauniista, kiehtovista jäljittelijöistä? Onneksi orkideoitten kasvatus ei ole mitenkään vaikeata, eikä niiden viljelyyn liity salaisuuksia. Voitkin luultavasti löytää yhden tai useampia lajeja, jotka helposti sopeutuvat ilmastoosi ja ympäristöösi. Voit saada tietoa niiden tavoista, tarpeista ja sairauksista jostakin kirjaston kirjasta tai Suomen orkideankasvattajat ry:stä.

Orkideojen myynti leikkokukkina on nykyään suurimittaista liiketoimintaa. Mutta on olemassa ainakin yksi orkidea, jota ei käytetä koristekasvina. Amerikan espanjalaiset valloittajat, konkistadorit, huomasivat, että Meksikossa atsteekit panivat erään orkidean kotahedelmän kappaleita juomiinsa. Ja jos sinä syöt vaniljajäätelöä, jota ei ole maustettu keinotekoisesti, niin todennäköisesti siinäkin on Vanilla planifolia -orkideasta saatua uutetta.

Kasvatammepa tai syömmepä me niitä tai käytämmepä me niitä kaunistuksenamme, ne muistuttavat meitä Luojan anteliaisuudesta, kun hän on tehnyt tästä kasviheimosta näin monipuolisen. Psalmista onkin sanonut: ”Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.” – Ps. 104:24.

[Kuva s. 21]

”Partaniekka”

[Kuvat s. 22]

Tavallinen orkidea

”Lentävä ankka”