Voisiko mahdoton tapahtua?

On ajateltu, että jonkin maan on mahdotonta aloittaa ydinsotaa kauhistuttavien kostotoimien pelosta. Kuitenkin aseistuksen viimeaikainen kehitys on osoittanut, ettei tällaiseen ”kauhun tasapainoon” tai ”pelotteeseen” todellakaan kannata luottaa.

Kuten edellä mainittiin, mannertenvälisten ohjusten tarkkuus on parantunut tuntuvasti muutaman viime vuoden aikana. Aikakauslehti Nation osoittaa, miksi tästä voidaan tehdä pelottavia johtopäätöksiä:

”Sitä paitsi sillä asetyypillä, jota Yhdysvallat parhaillaan kehittää, tähdätään johonkin muuhun kuin pelkästään ’pelotteeseen’. Kun risteilyohjusta käytetään, se osuu 3200 kilometrin päässä olevaan kohteeseen 15–30 metrin tarkkuudella. . . . Ydin on siinä, ettei näin tarkkoja aseita tarvita ’toista iskua’ varten, jolloin tehtäisiin kostohyökkäys kaupunkeja ja väestöä vastaan. Pommi, joka voi osua vajaan kilometrin päähän kohteestaan, on enemmän kuin riittävä pelkkänä ’pelotteena’. Mutta tarkkuus tulee tärkeäksi, kun kansakunta suunnittelee yllättävää ensi-iskua, joka estäisi vastustajaa iskemästä takaisin. Mitä tarkempia pommit ovat, sitä vähemmän niitä tarvitaan tuhansilla teräs- ja betonitonneilla vahvistettujen vihollisen ohjussiilojen tuhoamiseksi.” – 27.5.1978.

Lisäksi yhä useammat maat kehittelevät ydinaseita. Eräs atomitiedemiesten julkaisu panee merkille ilmeisen vaaran: ”Yleisesti uskotaan, että mitä enemmän ydinasevaltoja on, sitä luultavampi on ydinsota. . . . Ydinaseteknologian tuntemus on nykyään siksi yleistä, että tällä hetkellä ollaan huolestuneita siitä, että terroristiryhmät rakentavat ydinräjähteitä, hallituksista puhumattakaan.” – The Bulletin of the Atomic Scientists, syyskuu 1979.

Kun näet tällaiset hirvittävät asevarastot omaavien kansojen sotkeutuvan selkkauksiin, joissa niiden elintärkeät edut ovat vakavassa vaarassa, etkö tunne levottomuutta siitä, että joku niistä käyttää ydintulivoimaa seurauksista huolimatta? Et olisi ainoa, jolla on samanlainen tunne.

Levottomuutta herättäviä konferensseja

Useina päivinä toukokuussa 1978 30 tiedemiestä, sotilashenkilöä ja hallitustason neuvonantajaa kymmenestä maasta kokoontui suljettuihin istuntoihin Torontossa Kanadassa pohtiakseen vakavasti aihetta ”Ydinsodan vaara vuoteen 2000 mennessä”. Puheenjohtaja John Polanyi sanoi: ”Vaikuttavinta tässä konferenssissa oli se, että oltiin yleisesti yhtä mieltä ydinsodan kasvavasta vaarasta.” Sen jälkeen muut asiantuntijakokoukset, Yhdysvalloissa pidetty 300 osanottajaa kerännyt ”ensimmäinen ydinsotakonferenssi” mukaan luettuna, ovat tulleet samaan johtopäätökseen.

Jopa eräs Neuvostoliiton presidentin Brešnevin ”läheinen ystävä” paljasti lähitulevaisuutta koskevan huolestuneisuuden sanomalla: ”Neuvostoliitossa ollaan sitä mieltä, että tarvitaan kiireellisiä toimenpiteitä, sillä muutoin sota voisi tulla.” (Kursivointi lisätty)

Täysin erilaista tahoa edustavat yllättävän monet uskonnolliset ihmiset, jotka samalla tavalla uskovat ydinsodan olevan lähellä. He kuitenkin sanovat päätelmiensä perustuvan Raamattuun. Esimerkiksi eräs uskonnon professori selitti Raamatun jaetta, jonka mukaan ’maa hävitettäisiin tulella’, näin: ”Nykyinen ydinaseiden varasto antaa tälle jakeelle realistisen leiman.” – 2. Piet. 3:7.