Vieraanvaraisuus muuttuvassa Afrikassa
Herätkää!-lehden Kenian-kirjeenvaihtajalta
LÄHESTYMME erästä ovea Itä-Afrikassa ja lausumme kovalla äänellä tavanomaisen swahilinkielisen sanan Hodi! joka voitaisiin kääntää ’Saanko tulla sisään?’ Sisältä kuulemme vastaukseksi Karibu ’Tulkaa lähemmäksi!’ Astellessamme eteenpäin joku ystävällisesti hymyilevä henkilö tulee ulos talosta. Laukkumme kannetaan sisään muutamassa sekunnissa.
Käymme pieneen olohuoneeseen. Isäntä istuutuu ja odottaa meidän selittävän käyntimme tarkoituksen. Kiinnitämme huomiota siihen, että sanomamme on Raamatusta ja että arvostaisimme sitä, jos saisimme ottaa Raamatut laukuistamme. Isäntä lähettää heti pojan hakemaan laukkuja, joita tämän heimon vieraanvaraisuutta koskevan perinteen mukaisesti säilytettiin makuuhuoneessa varmassa tallessa.
Tämä on ainoastaan yksi niistä monista vaihtelevista tavoista, joilla Afrikassa osoitetaan vieraanvaraisuutta siinä määrin, että se tekee merten takaa saapuneeseen vierailijaan syvän vaikutuksen. Tällä mantereella pidetään muukalaisia kohtaan osoitettavaa huomaavaisuutta suurena hyveenä.
Monet afrikkalaiset eivät rajoita vieraanvaraisuuden osoittamista pelkästään sukulaisiin, ystäviin tai kutsuvieraihin. He osoittavat suurta huomaavaisuutta myös muukalaisille. Tervehdittäessä ei pidetä kiirettä, eikä se ole pelkkä muodollisuus. Pikemminkin isäntä varaa aikaa ilmaistakseen vilpittömyyttä ja kiinnostusta. Lisäksi muukalaista pidetään uutisten tuojana. Hänelle tehdään monia kysymyksiä niistä paikoista ja ihmisistä, joiden luota hän lähti, samoin kuin niistä paikoista, joissa hän kävi, ja niistä ihmisistä, joita hän tapasi matkansa varrella. Vaikka isännän ruokavarat olisivat niukat, vieraan eteen pannaan parasta. Majoitus varataan mielellään tarvittaessa. Jos isännällä on vaikka vain yksi patja tai huopa, niin useimmiten hän antaa ne vieraan käyttöön. Isäntä lapsineen viettää yönsä ilman näitä mukavuuksia. Kyläyhteisössä vieraileminen merkitsee myös turvallisuutta, sillä isäntä suojelee vierastaan ja hänen omaisuuttaan. Lähdön hetkellä hyvälle vieraalle annetaan toisinaan jäähyväislahjaksi esimerkiksi elävä kananpoika. Lisäksi isäntä pitää etunaan saattaa matkustavaista osan matkaa.
Suuresti arvostettu perinne
Vieraanvaraisuuden hyve opetetaan useimmille afrikkalaisille lapsena. Pienet lapsetkin kutsutaan tervehtimään vierasta ja suorittamaan hänelle pieniä palveluksia. Jotkut heimot rakentavat kylänsä siten, että yhteisön nuoret miehet asuvat kylän keskellä sijaitsevassa erillisessä talossa, jossa he voivat tarjota vieraanvaraisuutta ohi kulkeville muukalaisille. Toisissa heimoissa tämä tehtävä on vanhemmilla miehillä, jotka ottavat muukalaiset vastaan samanlaisessa keskuksessa. Muukalaiseen, joka yrittää sivuuttaa kylän ulkokautta, suhtaudutaan epäluuloisesti; hänen odotetaan kulkevan kylän läpi ja tekevän läsnäolonsa tunnetuksi. Joillakin seuduilla hänen täytyy tavata kylän päällikkö tai tämän edustaja.
Monissa heimoyhteiskunnissa vieraalle ei tarjota ainoastaan ruokaa, juomaa, vuodevaatteita ja vettä peseytymistä varten, vaan pidetään itsestään selvänä, että hänen sallitaan käyttää useimpia niistä tavaroista, joita hänen isäntänsä käyttää. Siksi voit nähdä ihmisten Afrikassa tekevän satojen kilometrien pituisia, päiviä tai viikkoja kestäviä matkoja melkein ilman matkatavaroita. Matkustaja luottaa siihen, että hänelle osoitetaan matkan varrella vieraanvaraisuutta. On etu, kun saa kävellä ilman raskaita kantamuksia kapeita polkuja kuumassa auringossa. Ja toisinaan on jokia, jotka ylitetään kahlaamalla tai uimalla. Vieraanvaraisuus auttaa selviytymään paljon paremmin tällaisista hankaluuksista.
Monet läntisen maailman tavat näyttävät useimpien afrikkalaisten silmissä tunteettomilta, töykeiltä ja epäkohteliailta. He eivät voi kuvitella, että joku aterioi vieraiden ollessa läsnä ja pyytää heitä odottamaan, kuten länsimaalaiset joskus tekevät. Afrikkalaiset katsovat karsaasti sellaista ihmistä, joka antaa jotakin ohimennen tai kiireisesti tai joka tarjoaa vasemmalla kädellään pientä vaihtorahaa. Taloon tupsahtamista ja asian esittämistä seisoaltaan, kun on ensin kieltäydytty istuutumasta, ei myöskään arvosteta, ellei siihen ollut hyvää syytä. Kun vieras kieltäytyy istuutumasta tai nauttimasta hänelle tarjottua ruokaa, sitä voidaan pitää melkein loukkauksena. Toisaalta afrikkalaiset arvostavat suuresti sitä, että merentakaiset vieraat pyrkivät kunnioittamaan näitä vieraanvaraisuuteen liittyviä tapoja.
Vieraanvaraisuuteen kohdistuva paine
Afrikkalainen vieraanvaraisuus on kuitenkin nopeasti muuttumassa. Ihmisen itsekkyys, rakkaus rahaan, rikolliset ainekset ja kiireinen kaupunkielämä ovat heikentäneet hyvin monien ihmisten vieraanvaraisuutta. Monilla vilpittömillä isännillä on ollut karvaita kokemuksia, sillä kaikki vieraat eivät saapuneet rauhallisissa aikeissa. Menneet vuosisadat toivat orjakauppiaita, ahneita seikkailijoita ja vihollisheimoja. Viime aikoina muukalaiset ovat usein osoittautuneet rikollisiksi. Teollisuuden saapuessa Afrikkaan kaupunkielämä synnytti uusia haluja; ja monien kohdalla kilpailu syrjäytti yhteistoiminnan nostattaen epäluulon tunteita muukalaisia kohtaan.
Kysymys siitä, kuinka perinteinen vieraanvaraisuus voidaan soveltaa kaupunkielämään ja rahaan perustuvaan talouteen, muodosti ongelman. Kaupunkien asumistilat ovat yleensä verraten pieniä, minkä tähden vuokrat ovat korkeita ja asunnot ovat täpötäynnä ihmisiä. Palkat ovat pienet; eikä ruokaa voida yleensä kasvattaa, vaan se täytyy ostaa. Samaan aikaan kyliin jääneet ihmiset kuulevat kaupunkielämästä ja sen houkutuksista. He tuntevat kasvavaa halua käydä itse katsomassa kaupunkia tai jopa ruveta asumaan siellä. Minne tällaiset ihmiset menevät, kun he saapuvat? Epäilemättä heidän sukulaisensa tai jopa samaan heimoalueeseen kuuluvat etäiset tuttavansa joutuvat osoittamaan vieraanvaraisuutta.
Tämä johtaa helposti väärinkäytöksiin. Useimmat afrikkalaiset eivät kysy koskaan sukulaiseltaan, kuinka kauan hän aikoo viipyä. Niinpä jotkut jäävät määräämättömään aikaan asti. Aluksi isäntä jakaa mielellään ruokansa vieraan kanssa, samalla kun hänen vaimonsa pesee tämän vaatteet. Sukulaisesta tai tuttavasta tuntuu aivan normaalilta, että häntä ”hemmotellaan” hänen tarvitsematta tehdä mitään. Koska hän todella tuntee olevansa kuin kotonaan, hän saattaa alkaa käyttää isännän vaatteita.
Sitten eräänä päivänä talon eteen saattaa pysähtyä taksi, josta nousee toinen nuori mies. Hänkin on tullut kylästä jäädäkseen kaupunkiin. Koska hän meni taksiin aivan tyhjätaskuna, hän pyytää isäntää maksamaan taksimaksun. Mahdollisesti isäntä ei edes tunne häntä henkilökohtaisesti. Mutta koska hän on samasta kylästä tai koska hänet tunnetaan etäisen tuttavuuden perusteella, vieraanvaraisuus panee hänet maksamaan, ja joskus häneltä pääsee huokaus. Kun isäntä katsoo vaimoaan ja lapsiaan, jotka sanovat hänelle, että heidän on nälkä ja että he tarvitsevat vaatteita, hän saattaa huokaista hieman syvempään! Joidenkuiden kaupungissa asuvien työläisten luona asuu jopa kymmenen tai toistakymmentä sukulaista tai kaukaista naapuria, jotka tulevat käymään koulua tai etsimään työtä.
Kaupungin keskustassa ja etenkin pääbussipysäkin lähellä asuminen saattaa aiheuttaa lisäongelmia. Koska monet luottavat vieraanvaraisuuteen, he poikkeavat taloon ruoka-aikoina. Ja afrikkalainen isäntä sanoo tuskin koskaan ”Ei!” Jotkut ovat havainneet tarpeelliseksi ratkaista hupenevien rahavarojen aiheuttaman ongelman siten, että he muuttavat pois kaikessa hiljaisuudessa kertomatta toisille määränpäätään.
Kyläläistenkin mielialojen muuttuminen on ilmeistä. Ohi kulkevat muukalaiset ovat usein osoittautuneet varkaiksi. Jotkut kyläläiset myöntävät, että muukalaisen lähestyessä he kätkevät ruokansa tai tarjoavat tavaroita tai palveluksia ainoastaan maksusta. Päiväntasaajan metsissä ajoneuvoilla matkustavat ovat toisinaan havainneet painavan puun tukkivan tien. Noustuaan autosta tutkimaan estettä kuljettajat ovat huomanneet lähistöllä ryhmän kyläläisiä, jotka olivat valmiita keskustelemaan siitä hinnasta, jolla puu työnnetään pois tieltä. Ajoneuvon mentyä puu on siirretty kuitenkin takaisin tielle, jotta kyläläiset voisivat hyötyä samalla tavalla toisista, jotka haluaisivat jatkaa matkaansa. Muukalaiset eivät siis voi enää luottaa perinteiseen vieraanvaraisuuteen lukuisilla syrjäseuduillakaan. Heidän täytyy olla valmiita maksamaan, ja maksamaan joskus suuria summia.
Onko vieraanvaraisuus kuolemassa?
Monien muiden ihmisystävällisten ominaisuuksien tavoin vieraanvaraisuus heikkenee suuressa osassa maailmaa Afrikka mukaan luettuna. Se muodostaa osan niistä olosuhteista, joiden Raamattu ennusti merkitsevän nykyisen asiainjärjestelmän ”viimeisiä päiviä”. Raamatun mukaan hyvin monet ihmiset kaikkialla maailmassa tulisivat viimeisinä päivinä olemaan ”itserakkaita, rahaa rakastavia, . . . kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä, . . . vailla hyvyyden rakkautta”. (2. Tim. 3:1–3) Onko tällainen yleinen itsekkyyden ja epäluulon henki tappanut afrikkalaisen vieraanvaraisuuden?
Vaikka näin on saattanut käydä joillekuille, niin se ei suinkaan pidä paikkaansa tällä mantereella asuvien enemmistöstä. Muuttuvassa Afrikassa on edelleen monia, etenkin vanhempia ihmisiä, jotka panevat suuren painon vieraanvaraisuudelle. Lisäksi on kasvava joukko kaikkiin ikäryhmiin kuuluvia ihmisiä, jotka raamatullisen kasvatuksen perusteella osoittavat enemmän vieraanvaraisuutta. Seuraavat Raamatun käskyt kannustavat vieraanvaraisuuteen: ”Valvojan tulee sen tähden olla . . . vieraanvarainen.” ”Älkää unohtako vieraanvaraisuutta, sillä sitä osoittamalla jotkut ovat tietämättään pitäneet enkeleitä vierainaan.” ”Olkaa vieraanvaraisia toisianne kohtaan nurkumatta.” (1. Tim. 3:2; Hepr. 13:2; 1. Piet. 4:9) Kuitenkaan kristityn ei pidä koskaan käyttää väärin toisen vieraanvaraisuutta. Sen sijaan hänen täytyy noudattaa henkeytettyä neuvoa: ”Astu jalallasi harvoin lähimmäisesi kotiin, ettei hän sinuun kyllästyisi ja alkaisi sinua vihata.” – Sananl. 25:17.
Jumalan sanasta saatava kannustus on auttanut monia afrikkalaisia jatkamaan vieraanvaraisuuden osoittamista huolimatta nykyisen maailman lisääntyvästä epäystävällisyydestä. Raamattuun uskovilla on hyvä syy tehdä niin, sillä he tajuavat Jumalan aikaansaavan pian uuden asiainjärjestelmän. – 2. Piet. 3:13; Ilm. 21:1–5.