Raamatun kanta
Voitko muuttaa persoonallisuuttasi?
”ANTEEKSI! Mutta tällainen minä olen, enkä voi muuksi muuttua. Koettakaa vain tulla minun kanssani toimeen niin hyvin kuin taidatte!” Perheenjäsenet ovat esittäneet kerran toisensa jälkeen toinen toiselleen tämänkaltaisia ajatuksia joko pyytääkseen anteeksi tai puolustellakseen joitakin persoonallisuuden piirteitään, jotka harmittavat tai jopa koettelevat vakavasti toisia. Tämä on erityisesti niiden todennäköinen asenne, jotka ovat riippuvaisia alkoholista tai jotka noudattavat homoseksuaalista elämäntapaa.
Mutta onko todella niin, että persoonallisuutta ei voida muuttaa? Raamattu osoittaa, että sitä voidaan muuttaa. Esimerkiksi apostoli Paavali kirjoitti: ”Kaikkeen minulla on voimaa hänen ansiostaan, joka voimistaa minua.” (Fil. 4:13) Ensiksikin hän kykeni tämän voiman ansiosta kestämään kaikenlaisia olosuhteita; hän tiesi, kuinka tulla toimeen runsaudessa tai niukkuudessa. Ja tarkastellessamme hänen elämäänsä me huomaamme hänen palvelleen uskollisesti ”kansojen apostolina”, vaikka häntä usein lyötiin, kerran kivitettiin, vaikka hän koki kolme kertaa haaksirikon, vietti vuorokauden syvässä meressä ajelehtien ja näiden lisäksi läpäisi ja kohtasi kaikenlaisia vaaroja. – 2. Kor. 11:22–27; Room. 11:13.
Lisäksi Paavali kykeni tekemään jyrkkiä muutoksia persoonallisuudessaan. Ennen kristityksi tuloaan hän oli ollut ”jumalanpilkkaaja ja vainooja ja röyhkeä mies”. Sen tähden hän puhuu itsestään, että hän on ollut ’syntisistä huomattavin’. (1. Tim. 1:12–16) Kuitenkin tultuaan kristityksi hänestä tuli niin esimerkillinen, että hän saattoi kirjoittaa: ”Tulkaa minun jäljittelijöikseni, niin kuin minä olen Kristuksen jäljittelijä.” – 1. Kor. 11:1.
Mutta se ei ollut mikään helppo tehtävä. Paavalilla oli sisäisiä ristiriitoja, niin että hän teki toisinaan sellaista, mitä hän ei tahtonut tehdä, eikä tehnyt sitä, mitä hän halusi tehdä. Mutta koskaan hänen heikkoutensa eivät saaneet hänestä yliotetta. Siksi hän saattoi huudahtaa tässä yhteydessä: ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!” (Room. 7:13–25) Vaikka hänellä kansojen apostolina oli suuria vastuita ja etuja, hän kävi kamppailua. Sen tähden hän myös kirjoitti: ”Minä kuritan lyönnein ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa, etten itse toisille saarnattuani tulisi mitenkään kelpaamattomaksi.” (1. Kor. 9:27) Ei ole epäilystäkään siitä, että ’Jumalan varaaman voiman ansiosta’ Paavali kykeni muuttamaan persoonallisuuttaan.
Eikä apostoli ollut ainoa tässä suhteessa. Hän kertoo, kuinka jotkut korinttolaiset, jotka olivat antautuneet haureuteen, epäjumalanpalvelukseen, aviorikokseen, homoseksuaalisuuteen, varastamiseen ja muuhun sen kaltaiseen, muuttivat persoonallisuuttaan. Mikä auttoi heitä muuttumaan? Heidän vasta löytämänsä uskonto. Paavali sanoo: ”Mutta teidät on pesty puhtaiksi, mutta teidät on pyhitetty, mutta teidät on julistettu vanhurskaiksi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme hengellä.” (1. Kor. 6:9–11) Samoin apostoli Pietari kirjoittaa joistakuista, jotka olivat luopuneet sellaisista huonoista tavoista. Nämäkin kristityt olivat tehneet muutoksia persoonallisuudessaan. – 1. Piet. 4:3, 4.
Toisaalta on yleisesti tunnettua, että ihmiset yleensä osoittavat hyvin vähän epäitsekästä, uhrautuvaa rakkautta ja että nekin, jotka kuuluvat samaan uskontoon eli ”kirkkoon”, osoittavat sitä vähän. Mutta Jeesus sanoi, että tämä ominaisuus, aito rakkaus, olisi hänen seuraajiensa tuntomerkki. (Joh. 13:34, 35) Jotta tämä olisi totta, hänen seuraajiensa täytyy muuttaa itsekäs persoonallisuutensa epäitsekkääksi.
Mutta nykyään on joitakuita, jotka ovat eri mieltä. Ottakaamme esimerkiksi eräs Brittiläisen Columbian yliopiston kliinisen psykiatrian dosentti. Hän kirjoitti johtavaan ”fundamentalistiseen” aikakauslehteen kirjeen, joka julkaistiin otsikon ”Ei apua homoseksuaalisuuteen” alla. Siinä hän vastusti tässä lehdessä aiemmin ilmestynyttä kirjoitusta, jonka mukaan homoseksuaalisuus on ristiriidassa kristillisyyden kanssa. Hänen mielestään on liikaa odottaa kristillisyyteen kääntymisen muuttavan sukupuolista suuntautumista homoseksuaalisuudesta heteroseksuaalisuuteen. Hän viittasi joihinkuihin, jotka väittivät, että parhaimmillaankin ainoastaan 25 prosenttia voi muuttua, ja lainasi evankelista englantilaista psykiatria, jonka kokemukset 50 homoseksualistin parissa saivat tämän päättelemään: ”Jos joku luulee kääntymyskokemuksen poistavan sukupuoliset halut ja johtavan tuntemaan normaalia vetovoimaa vastakkaista sukupuolta kohtaan, hän erehtyy. . . . En tunne ainuttakaan tapausta, jossa mies olisi vapautunut niistä hengellisten toimenpiteitten avulla.”
Miksi tällainen ristiriita? Kuka on väärässä? Apostolit Paavali ja Pietari eivät voi olla väärässä, sillä he eivät olleet ainoastaan älykkäitä ja rehellisiä miehiä, vaan he kirjoittivat Jumalan henkeytyksestä. Ainoa johtopäätös, johon me voimme tulla, on se, että ne jotka väittävät, ettei kääntymys johtanut persoonallisuuden muuttumiseen, eivät käyttäneet oikeita ”hengellisiä toimenpiteitä”. Toisin sanoen nämä uskoviksi tunnustautuvat eivät kääntyneet todelliseen, aitoon, apostoliseen kristillisyyteen.
Miksi tosi kristillisyys voi aikaansaada muutoksia persoonallisuudessa riippumatta siitä, millaisia puutteet ovat? Koska tosi kristillisyys juurruttaa ensinnäkin mieleen lujan uskon Jumalaan. Hän teki meidät ja hänellä on oikeus sanoa meille, mitä me saamme tehdä ja mitä emme. Sitä paitsi hän kaikkiviisaana, oikeudenmukaisena ja rakkaudellisena elämämme Suvereenina tietää, mikä on meille parasta. Uskomalla häneen kykenemme näkemään tämän asian hänen tavallaan, ja hänen Sanansa tekee hyvin selväksi sen, että hän pitää homoseksuaalisuutta törkeänä syntinä. – Ks. 1. Moos. 19:1–29; 3. Moos. 18:22; 20:13; 1. Tim. 1:8–11; Juud. 7.
Täytyy siis alusta pitäen hyväksyä Jumalan näkemys, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen on pahaa, ja totella Jumalan käskyä ’vihata pahaa’. (Ps. 97:10) Jos kerran entisen alkoholistin tulee yrittää ’vihata’ väkijuoman päihdyttävää vaikutusta pysyäkseen vapaana taipumuksestaan, täytyy sellaisenkin, joka oli kerran homoseksualisti, ’vihata’ entistä sukupuolista suuntautumistaan. Kyetäkseen tekemään sen hänen tarvitsee ottaa varteen seuraava neuvo: ”Älkää enää muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan, vaan muuttukaa uudistamalla mielenne voidaksenne koettelemalla todeta Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon.” (Room. 12:2) Se vaatii ruokkimaan mieltään Jumalan sanalla ja ajattelemaan oikeita asioita. (Matt. 4:4; Fil. 4:8) Jumalan sanan ja pyhän hengen avulla ihmiset voivat riisua pois vanhan persoonallisuutensa ja ”pukea ylleen uuden persoonallisuuden, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan”. – Ef. 4:22–24; Kol. 3:8–10.
Jumala on varannut myös rukouskanavan. Jeesus sanoi meille, että jos me rukoilemme uskossa, meidän rukouksiimme vastataan. (Matt. 21:22; Luuk. 11:13; Sak. 4:6) Edelleen Jumalan sanan mukaan on varattu vanhimmat auttamaan kristillisessä seurakunnassa. – Gal. 6:1; Jaak. 5:14–20.
Tosiasiat osoittavat, että nämä ”hengelliset toimenpiteet” ovat auttaneet miehiä ja naisia vapautumaan homoseksuaalisuudesta nykyään samoin kuin apostolien päivinä. Tosi kristillisyys antaa sekä vaikuttimen että apukeinot, joilla ihmiset kykenevät muuttamaan persoonallisuuttaan niin, että siitä koituu kaikki kunnia Jumalalle ja siunauksia heille itselleen ja kaikille heidän lähimmäisilleen.