Neulominen elinikäisenä harrastuksena

OLIN seitsenvuotias kun tein ensimmäisen neuletyöni – vauvan nilkkasukat. Tästä vuosisatoja vanhasta taidosta tuli minulle lopulta käyttökelpoinen harrastus, kun tein monet talvisista villavaatteistani.

Muuttaessani Englannista trooppiseen Brasiliaan puikkoni ja mallini jäivät käyttämättömiksi. Miksi neuloa tropiikissa? Mutta muutamia vuosia myöhemmin brasilialaiset puuvillan, villan ja keinokuitujen tuottajat käynnistivät kampanjan kiinnostuksen herättämiseksi neulomista kohtaan. Yhä tarjotaan ilmaisia kursseja, ja jo ensimmäinen oppitunti riittää saamaan tytöt ja naiset vakuuttuneiksi siitä mielihyvästä ja niistä säästöistä, joita tämän harrastuksen välityksellä voi saada.

Ikivanha taito

Neulominen on todella käyttökelpoinen taito. Kun kudottu kangas on leikattava, muotoiltava ja viimeisteltävä, niin kaikki tämä voidaan tehdä langalla neulottaessa. Itse asiassa tarve muuttaa lanka kankaaksi ja muotoilluiksi vaatteiksi johti juuri neulomisen keksimiseen.

Kuinka kauan sitten se tapahtui? Eräästä egyptiläisestä haudasta löydetyt neulotut villaiset nilkkasukat saattavat olla peräisin 300-luvulta eaa. Noin 3000 vuotta sitten Arabiassa käytettiin erivärisiä lankoja kuvioiden tekemiseen. Itse asiassa Arabian autiomaan paimentolaisheimojen miesten arvellaan olleen ensimmäisiä, jotka neuloivat. Pitäessään huolta lampaistaan heillä oli tapana neuloa vaimojensa kehräämällä langalla. Ajan mittaan heidän taitonsa levisi läpi Euroopan, Brittein saaret mukaan luettuina.

Eivät naiset, vaan miehet perustivat tähän työhön koulutetun ammattikunnan. Heidän koulutukseensa sisältyi kolme vuotta opiskelua ja kolme vuotta matkustelua. Sitten seurasi lisäksi 13-viikkoiset luovan työn kokeet. Kun mies oli läpäissyt kokeet, hänet hyväksyttiin neulojien ammattikunnan jäseneksi.

Noin 400 vuotta sitten naiset alkoivat neuloa ajankuluksi. Aluksi he oppivat taidon aviomiehiltään. Mutta sen jälkeen se on siirtynyt perinteenä äidiltä tyttärelle. Monissa maissa naistenlehdet julkaisevat uusia neulemalleja. Vaikka nämä mallit esittävät uusinta muotia, ne perustuvat todellisuudessa miesväen hamassa muinaisuudessa kehittämiin malleihin.

Perinteiset mallit yhä suosittuja

Aransaartena kalastajien esi-isät antoivat meille kaikesta päättäen ehtymättömän neulemallien aarreaitan. Kullakin mallilla on merkitys. Monet tällaisista malleista kuvaavat Irlannin maalauksellista maaseutua. Pieniä kivimuurien ympäröimiä peltotilkkuja kuvataan ristikkoneuleella. Siksak-kuvioiset mallit esittävät kallionseinämässä pitkin rantaviivaa kiemurtelevia polkuja. Ahkeran mehiläisen ’kätten työ’ tarjosi inspiraation kennomaiselle nuppuneuleelle.

Myös perhe-elämä antoi runsaasti ideoita. Punottu palmikko muistutti perhe-elämän yhteenpunomisesta, kun taas lusikalla kuvattiin toivetta, että perhe olisi hyvin ravittu ja terve. Erilaiset palmikkomallit kuvaavat kalastajien köysiä. Ja selvä uskonnollinen vaikutus voidaan nähdä elämänpuuaiheessa ja myös elämän tikapuissa, jotka esittävät ihmisen kiipeämistä ikuiseen onneen.

Vuosisatojen kuluessa Shetlandin saarten asukkaat ovat kehittäneet ”Fair Isle” -nimisen monivärisen neulomistekniikan. Tasaista kudosta, joka tunnetaan sukkaneuleena, käytetään kaikkiin vaatteisiin, ja värikkäät aiheet neulotaan osaksi kudosta. Herkänvärinen kuviointi pannaan useimmiten vaalealle pohjalle. Yhdessä kerroksessa ei käytetä enempää kuin kahta väriä, mutta pohjasävyn ja kuvion sävyn vaihtelu vuorottaisissa kerroksissa antaa monivärisen vaikutelman.

Näiden töiden kauneutta lisää paikallisista kasveista saatujen väriaineiden käyttäminen. Kemiallisia värejä ei voida verrata tuloksena oleviin sinisen ja vihreän herkkiin värisävyihin. Muilla saarilla monivärinen vaikutelma saadaan neulomalla luonnonvillan eri värisävyjä. Esimerkiksi shetlantilainen villalanka on tunnettua hienolaatuisuudestaan ja kestävyydestään. Tästä villasta tehdyn asusteen sanotaan kestävän elinajan, eivätkä värit koskaan haalistu. Villa on kehrätty niin hienokuituiseksi, että 1,8 neliömetrin suuruinen ja 2,4 kilometriä lankaa sisältävä pitsinen hartiahuivi painaa vain 70 grammaa. Se voidaan vetää jopa vihkisormuksen läpi!

Käytännölliset vaatteet hallitsevia

Oletko pannut merkille, että useimmat neulotut asusteet ovat käyttövaatteita. Koska Englannin rannikon kalastajilla oli runsaasti aikaa kotona pitkinä talvi-iltoina, he käyttivät neulomiskykyään valmistaakseen asusteen, joka kestäisi heidän kovan ulkoilmaelämänsä. Neulomalla hyvin ohuilla puikoilla he loivat käytännöllisesti katsoen tuulenpitävän neuleen. Valmiina se on saumaton vaatekappale, alkuperäinen laivastonsininen jersey- eli guernsey-merimiesvillapaita, jota nimitetään Englannin kanaalin saarten mukaan. Lämpimyyden, suojan ja liikkumisvapauden kannalta se on ensiluokkainen vaatekappale.

Etelä-Amerikalle tyypillinen on käsinneulottu poncho. Alpakka varasi raaka-aineen tätä alkuperäistyötä varten ja innoituksen neuleaihetta varten. Alpakkavilla on hyvin kevyttä ja yhtä pehmeää kuin silkki.

Käsin neulottu asuste, joka antaa haasteen jopa kehrääjälle, on lovikka, skandinaavinen lapanen. Se neulotaan sukkaneuleella paksuilla puikoilla kehräämättömästä villasta. Tuloksena oleva kudos on niin erinomainen eriste, että kädet hikoilevat jopa 35 asteen pakkasessa. Yksinkertainen värikäs kirjonta ja tupsu piristävät luonnonväriä.

Tämän vuosisadan harrastus

Neulominen ei ole koskaan ollut niin helppoa kuin se on nykyään. Malleja ohjeineen on saatavissa käytännöllisesti katsoen kaikkiin tunnettuihin asusteisiin. Nykyinen muoti sanelee neulemalleja, jotka suorastaan houkuttelevat sinua yrittämään. Vain muutaman oppitunnin avulla aloittelija voi oppia perusasiat, ja paksun villalangan käyttö auttaa etenemään nopeasti.

Taloudelliset olosuhteet ovat panneet enemmän painoa neulomiselle ammattina, ei vain harrastuksena. Esimerkiksi kevyen päällystakin hinta kaksinkertaistui Englannissa vain yhdessä vuodessa. Niinpä kutojat suuntaavat kykynsä lyhyiden jakkujen, suurten villatakkien ja lämpimien ponchojen tekemiseen. Etelä-Brasiliassa, jossa lämpötila voi laskea jäätymispisteen alapuolelle, nähdään paksusta langasta neulottuja lyhyitä jakkuja ja urheilullisia Aran-malleja useammin kuin talvitakkeja.

Brasilialainen neuletyö juontaa juurensa siitä, että saatavissa on ollut tarvittavaa raaka-ainetta. Vuosisatojen ajan Brasiliassa on kasvatettu puuvillaa ja viety Eurooppaan. Huolellinen kokeilu on tuottanut puuvillalajikkeen, joka on parempi kuin mikään aiemmin kehitetty, erityisesti kuidun pituuden ja lujuuden suhteen. Seridona tunnettu kasvi voi antaa sadon 7–10 vuoden ajan ennen kuin se istutetaan uudelleen, kun taas muut lajikkeet on istutettava uudelleen joka vuosi. Tämä on edistänyt paikallista puuvillateollisuutta ja niin ollen myös neulomista.

Vihjeitä vasta-alkajille

Mutta miten voit ryhtyä opettelemaan neulomista? Eräs tietosanakirja sanoo: ”Neulojan ammatti itsessään on hyvin yksinkertainen: tarvitaan ainoastaan puikot ja kerä villa-, pumpuli-, silkki- tai pellavalankaa. Tehdään yksinkertainen lankalenkki käytettävän langan päähän, ja tästä lankalenkistä luodaan silmukat puikoille. Perustoimenpide tässä työssä on silmukoiden siirtäminen yhdeltä puikolta toiselle. Uutta silmukkariviä ’kudottaessa’ siirretään ensimmäinen silmukkarivi toiselle puikolle siten, että toisen puikon pää pistetään silmukan läpi, lanka kierretään puikon pään yli ja silmukka vedetään puikon ympärille kierretyn langan yli. Työskentelemällä silmukoiden toisella puolella saadaan aikaan nurjaa neuletta. Oikea ja nurja [neule] muodostavat perusneuleen, josta yksinkertaisimmat ja taidokkaimmat mallit luodaan.” – Everyman’s Encyclopedia.

Brasilialaiset suunnittelijat ovat korvanneet sveitsiläisen parsinnan – menetelmän, jossa vaate neulotaan sukkaneuleella ja kuvio lisätään myöhemmin – Fair Isle -neuleella. Useimmat pitsimallit on parasta tehdä sitten kun on enemmän kokemusta. Mutta verkkoneuleen kaltainen yksinkertainen perusmalli voidaan helposti valmistaa vain vähällä harjoittelulla. Kokeneet kutojat haluavat silti yhä mieluummin noudattaa mallia – oppiakseen ammattisalaisuuksia.

Useimpia lankoja myydään painon mukaan, ja pituus riippuu niiden paksuudesta ja laadusta. Tekokuidut ovat paljon kevyempiä kuin samanpaksuinen luonnonvilla. Kerran ostin erästä mallia varten, johon oli tarkoitettu luonnonvillaa, painoltaan saman määrän keinotekoista villaa. Kun sain asusteen valmiiksi, minulla oli yhä melkein puolet villasta jäljellä. Luonnonvillan kanssa samanpaksuinen pumpuli on vielä painavampaa. Havaitsin tämän neuloessani jakkupuvun, joka oli tarkoitettu tehtäväksi villasta. Käytin sen sijaan samanpaksuista pumpulia, joka ei muuttanut vaadittavaa kireyttä, mutta minun oli ostettava painoltaan melkein kaksi kertaa niin paljon lankaa. Se osoittautui todella kalliiksi jakkupuvuksi.

Neulevaatteita pidetään ruumiinmyötäisiä asusteita varten parempina kuin virkkaamalla tehtyjä. Kimmoisuutensa takia käsin neulottua vaatetta voi venyttää 30 prosenttia, ennen kuin se menettää alkuperäisen muotonsa. Kun vaate puretaan uudelleen neulottavaksi, suuri osa sen alkuperäisestä kimmoisuudesta häviää, joten aikuisen villatakki riittää ainoastaan lapsen villatakiksi. Tästä syystä älä myös koskaan keri lankaa tiukasti kerälle.

Monet käsinkutojat ovat luopuneet harrastuksestaan neulekoneen hyväksi. Koneella neulominen ei voi kuitenkaan antaa samaa rauhoittavaa fyysistä tyydytystä, ja se riistää sen mielihyvän, mikä saadaan jonkin tekemisestä omin käsin. Tästä syystä eräs viiden lapsen äiti myi koneensa. Nyt hän ”halullisin käsin askartelee”. – Sananl. 31:13.

Neulominen on todella antoisa ja käytännöllinen harrastus. Sen antama mielihyvä on epäilemättä yksi niistä syistä, miksi se on pysynyt niin kauan ja levinnyt niin laajalle. Vielä yksi syy on se, että se antaa vaihtelua vaatetukseen. Neulomisella on ainutlaatuinen menneisyys, se on käytännöllinen harrastus meidän päivinämme, ja sillä on lupaava tulevaisuus. Miksi et siis tekisi siitä myös omaa harrastustasi? – Lähetetty.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 24]

Elämän tikapuut

Hummerin sakset

Elämän puu