Mitä ihmiset kyselevät Jehovan todistajista
Herätkää!-lehden Nigerian-kirjeenvaihtajalta
MITÄ sinä tiedät Jehovan todistajista? Monet tuntevat heidät ihmisinä, jotka kulkevat ovelta ovelle Raamattu mukanaan. He ovat myös yleisesti tunnettuja suurista konventeistaan. Mutta useimpien ihmisten ensimmäinen reaktio on: ”Eivätkö he ole niitä, jotka eivät ota verensiirtoa eivätkä tervehdi lippua?”
Kieltäytyminen verensiirroista tai vannomasta uskollisuudenvalaa lipulle on monin paikoin herättänyt kiistelyjä Jehovan todistajista. ’Miksi he ottavat sellaisen kannan?’ monet ihmettelevät. ’Johtuuko se vain siitä, että he haluavat olla erilaisia ja saada huomiota osakseen? Ovatko he hallituksia vastaan?’
Juuri siten jotkut on saatu uskomaan. Nigerian Sunday Punch -lehti esitti 17. heinäkuuta 1977 eri elämän aloja edustavien ihmisten käsityksiä. Eräs opiskelija sanoi: ”Jehovan todistajat ovat fanaatikkoja; Nigerian pitäisi varoa heitä.” Eräs kirjanpitäjä väitti: ”On aivan väärin, että jokin väestönosa kieltäytyy lausumasta uskollisuudenvalaa. . . . Jehovan todistajat pitäisi pakottaa lausumaan vala.” Eräs sihteeri oli samaa mieltä: ”Ei ole oikein, että jokin väestöryhmä jättää minkä tahansa syyn varjolla huomioon ottamatta uskollisuudenvalan. Se on kansallisen turvallisuuden halveksintaa.”
Uskonnolliset johtajat ovat usein vastuussa tällaisen yleisen mielipiteen muovaamisesta, kun on kysymys Jehovan todistajista. Sama lehti huomautti: ”Hyökätessään lahkoa vastaan Ibadanin anglikaanisen kirkon piispa Timothy Olufosoye sanoi, että ’heidän kirjansa ja lehtensä ovat täynnä vihaa . . . ja Jumalan selvän opetuksen ja rakkauden kieltämistä’.” Toisen uskonnollisen johtajan mainittiin sanoneen: ”Heidän kieltäytymisensä lausumasta uskollisuudenvalaa on syntiä heidän puoleltaan, koska se on maallisten normien huomiotta jättämistä.”
Miten on tällaisten syytösten laita? Miksi Jehovan todistajat todellakin kieltäytyvät tervehtimästä lippua ja ottamasta verensiirtoa? Onko todella niin, että he ’kieltävät Jumalan selvän opetuksen’?
Sunday Punchin reportteri Dupe Olugunna kävi todistajien haaratoimistossa täällä Lagosissa Nigeriassa. Hän jätti joukon käsin kirjoitettuja kysymyksiä Albert N. Olihille, joka kuuluu haaratoimiston henkilökuntaan. Tämä vastasi niihin, ja kysymykset ja vastaukset ilmestyivät osittain yhdessä muiden Jehovan todistajista esitettyjen näkemysten kanssa Sunday Punchissa 17. heinäkuuta 1977. Koska Jehovan todistajia koskeva polemiikki on maailmanlaajuista eikä rajoitu ainoastaan Nigeriaan, niin tämän haastattelun tarkasteleminen on valaisevaa kaikkialla asuville ihmisille.
Seuraavassa esitetään Punch-lehden reportterin kysymykset ja Albert Olihin vastaukset.
PUNCH: Mistä teidän vainokompleksinne oikein johtuu?
HRA OLIH: Jos tarkoitatte kysymyksellänne sitä, haluavatko Jehovan todistajat olla vainottuja, niin voin vakuuttaa teille, että Jehovan todistajat eivät halua, että heitä vainotaan. Mutta jos jotkut haluavat vainota meitä sen tähden, että meillä on erilainen näkemys joistakin raamatullisista asioista, niin me emme voi estää heitä siitä. Meidän täytyy vain kestää vaino ja olla lujia. Koetamme muistaa, että se mitä teemme on sopusoinnussa Raamatun kanssa, koska järjestömme perustuu Raamattuun, ja jos ihmiset sitten haluavat vainota meitä sen tähden, että elämme sen mukaan, minkä ymmärrämme olevan Raamatun periaatteiden kanssa sopusoinnussa, niin meidän on vain jätettävä asia Jehova Jumalan käsiin. – Ps. 83:19.
Raamattu sanoo: ”Säilyttäkää hyvä omatunto, niin että erityisesti siinä, missä teitä vastaan puhutaan, ne, jotka puhuvat väheksyvästi teidän hyvästä käytöksestänne Kristuksen yhteydessä, joutuisivat häpeään. Sillä parempi on kärsiä sen takia että teette hyvää, jos Jumalan tahto sitä toivoo, kuin sen takia että teette pahaa.” (1. Piet. 3:16, 17) Se sanoo myös: ”Pitäkää mielessänne se sana, jonka minä sanoin teille: ei orja ole isäntäänsä suurempi. Jos ihmiset ovat vainonneet minua, niin he vainoavat teitäkin.” – Joh. 15:20.
PUNCH: Miksi te vihaatte esivaltaa niin kovasti? Sanoihan Jeesuskin meille, että meidän pitäisi ’antaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on’.
HRA OLIH: Totuus on se, että minä en Jehovan todistajana vihaa hallitusvaltaa, ja voin sanoa tämän kaikkien Jehovan todistajien puolesta. Toimimme sopusoinnussa Tiituksen 3:1:n kanssa, jossa kehotetaan ”olemaan . . . tottelevaisia hallituksille ja valloille, jotka ovat hallitsijoina”. On totta, että jotkut ovat saattaneet menetellä laittomasti ennen kuin heistä tuli Jehovan todistajia. He ovat saattaneet varastaa toiselle kuuluvaa. Kenties he pitivät tärkeänä totella joitakin lakeja vain silloin, kun poliisi oli näkyvissä. Mutta Raamattu selvitti heille, että jos he aikoivat omaksua tosi palvonnan, he tarvitsivat aivan erilaisen elämänkatsomuksen.
Roomalaiskirjeen 13:1 selittää, miten kristityn tulisi suhtautua ”keisarin” hallitusvaltaan: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille, sillä ei ole valtaa muutoin kuin Jumalalta.” Tämä ei merkitse sitä, että Jumala olisi perustanut nämä hallitukset tai että hän hyväksyisi niiden menettelyn. Toiset niistä sanovat suoraan olevansa ateistisia. Siitä huolimatta Jumala sallii niiden olla olemassa. Ne eivät pystyisi käyttämään minkäänlaista valtaa, ellei Jumala sallisi sitä. ”Jeesus vastasi [Pontius Pilatukselle]: ’Sinulla ei olisi yhtään mitään valtaa minua vastaan, ellei sitä olisi suotu sinulle ylhäältä. Tämän vuoksi sen miehen synti, joka luovutti minut sinulle, on suurempi.’” (Joh. 19:11) Näin ollen me noudatamme seuraavaa opetusta: ”Maksakaa siis takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” – Matt. 22:21.
PUNCH: Eikö koulupoikien kieltäytyminen lausumasta uskollisuudenvalaa osoita teidän puoleltanne halveksuntaa valtiovaltaa kohtaan? Miksi ette noudata opetusta ’antaa keisarille, mikä keisarin on’?
HRA OLIN: On hyvä muistaa, että tämä käsky kehottaa ’antamaan keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on’. On välttämätöntä määrittää se, mikä on Jumalan, jottei annettaisi keisarille sitä, mikä on Jumalan.
On myös hyvä muistaa, että Jeesus vastasi tässä kysymyksiin, jotka koskivat verojen maksamista. Olemme iloisia siitä, että ”keisarin” hallitus, jonka alaisuudessa elämme, varaa teitä matkustamista varten ja kouluja opetuksen saamiseksi ja että se pitää huolta palosuojelusta ja elintarvikkeiden tarkastuksesta ja monista muista seikoista, oikeusistuimet ja rikosten ehkäisemistyö mukaan luettuina. Miten me maksamme keisarille tästä, mitä se varaa?
Me teemme sen maksamalla veroja. Raamattu sanoo: ”Teillä on sen tähden pakottava syy olla alamaisia, ei vain tämän vihan (rangaistus lakien rikkomisesta) vuoksi, vaan myös omantuntonne vuoksi. Sillä sen vuoksi te verojakin maksatte; sillä he ovat Jumalan julkisia palvelijoita, jotka palvelevat alinomaa juuri tätä tarkoitusta varten. Antakaa kaikille heille kuuluva: sille, joka vaatii veron, vero; sille, joka vaatii tullin, tulli.” (Room. 13:5–7) Jehovan todistajat maksavat veronsa.
Mutta toisaalta Jeesus kehottaa antamaan Jumalalle, mikä on Jumalan. Mitkä seikat kuuluvat Jumalalle? Raamattu sanoo Psalmissa 36:10: ”Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.” Toisesta kohdasta luemme: ”Jumala, joka teki maailman ja kaiken siinä olevan . . . antaa kaikille elämän.” – Apt. 17:24, 25.
Me olemme siis Jehova Jumalalle velkaa elämämme, ja yksistään hänellä on oikeus päättää, miten me käytämme sen. Olemme hänelle velkaa palvontamme, ja se merkitsee, että meidän tulee pitää hänen lakejaan korkeimpina. Jos siis ”keisari” vaatii meitä rikkomaan Jumalan lakeja, niin kristityn täytyy noudattaa apostoli Pietarin ja hänen apostolitovereittensa antamaa mallia, kun he sanoivat: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” – Apt. 5:29.
Jehovan todistajat eivät ”halveksu” valtiovaltaa. He jäljittelevät Jeesusta Kristusta ja apostoleita osoittamalla kunnioitusta vallanpitäjiä kohtaan, samalla kun he omistavat elämänsä sen tekemiseen, mikä on sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Näin me todella maksamme Jumalalle sen, mikä kuuluu Jumalalle ja keisarille sen, mikä kuuluu keisarille. – 1. Kor. 7:23.
Entä sitten uskollisuudenvala? Kuten olette havainneet monista sanomalehtiselostuksista, jotka ovat käsitelleet äskeisiä Jehovan todistajien lapsia koskevia tapauksia, kyseiset pojat eivät sanoneet kenenkään kieltäneen heitä toistamasta uskollisuudenvalan sanoja. Kussakin tapauksessa he selittivät, että heidän Raamatun valmentama omatuntonsa ei sallisi heidän toistaa uskollisuudenvalaa.
Näiden lasten on täytynyt lukea kolmesta nuoresta heprealaisesta, Sadrakista, Meesakista ja Abednegosta, ja siitä, miten he kieltäytyivät osallistumasta kuninkaan määräämään menoon. Miksi he kieltäytyivät? Koska kysymyksessä oli palvonta, ja heidän palvontansa kuului Jehova Jumalalle. Jumala hyväksyi sen, mitä he tekivät. Mutta miten Babylonian kuningas suhtautui asiaan? Aluksi hän oli raivoissaan. Mutta aikanaan hän näki Jehova Jumalan käden asiassa. Kun hän tajusi, etteivät he olleet valtiolle vaarallisia, hän antoi käskyn, joka suojeli heidän vapauttaan. (Dan. 3:1–30) Ettekö ihailekin heidän uskollisuuttaan Jumalaa kohtaan? Ettekö haluaisi yhtä päättäväisesti kuin hekin omistaa palvontanne yksinomaan Jumalalle?
Näiden lasten on täytynyt lukea myös Markuksen 12:29–31:ssä oleva käsky: ”’Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova, ja sinun tulee rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi ja koko voimastasi.’ Toinen on tämä: ’Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Ei ole muuta näitä suurempaa käskyä.”
On selvää, että jos lapset on kasvatettu rakastamaan Jehova Jumalaa koko sydämestään, koko sielustaan, koko mielestään ja koko voimastaan ja rakastamaan lähimmäistään niin kuin itseään, niin he eivät muodostaisi minkäänlaista vaaraa valtiolle. He eivät varastaisi, pettäisi, liittyisi kumoushankkeisiin, jättäisi tekemättä palkkaa vastaavaa työmäärää tai tekisi mitään, mikä saattaisi heidän maansa tai sen hallituksen huonoon valoon. Voisiko kukaan sanoa, että ne, jotka ovat halukkaita tottelemaan Jumalan lakia ja mukautumaan siihen, muodostaisivat vaaran yhteiskunnalle?
Jos tämä tervehtimästä kieltäytyminen olisi tapahtunut vain Nigeriassa, niin voitaisiin päätellä, että nämä lapset halveksivat tämän maan hallitusta. Mutta Jehovan todistajien lapset ovat omaksuneet tällaisen kannan kaikkialla, missä he ovat joutuneet vastatusten samanlaisten kysymysten kanssa.
PUNCH: Oletteko sitä mieltä, että rituaalinomainen uskollisuudenvalan lausuminen on ratkaiseva mitta valtiota kohtaan osoitettavan moraalisen vastuun ja uskollisuuden syvyydestä?
HRA OLIN: Tuntuu siltä, että tätä kysymystä kannattaa viranomaisten harkita. Raamatussa on kuitenkin kuvaus, joka saattaa olla avuksi vastauksen antamisessa tähän kysymykseen. Se löytyy Matteuksen 21:28–31:stä: ”’Mitä arvelette? Miehellä oli kaksi lasta. Hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: ”Lapsi, mene tänään työskentelemään viinitarhaan.” Vastaukseksi tämä sanoi: ”Minä menen, herra”, mutta ei mennytkään. Niin hän lähestyi toista ja sanoi samoin. Vastaukseksi tämä sanoi: ”En tahdo.” Jälkeenpäin hän oli pahoillaan ja meni. Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?’ He sanoivat: ’Jälkimmäinen.’ Jeesus sanoi heille: ’Totisesti minä sanon teille, että veronkantajat ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.’”
Mitä siis halutaan? Halutaanko niitä, jotka tekevät, vai niitä, jotka puhuvat? Kumpia te pitäisitte parempina? Niitäkö, jotka teoillaan osoittavat uskollisuutta valtiolle siten, että tottelevat valtion lakeja, eivät varasta, eivät syyllisty murhaamiseen eivätkä millään tavoin suunnittele hallituksen kaatamista tai sekaannu salakuljetukseen tai hamstraamiseen ja muuhun sellaiseen, mikä voisi aiheuttaa vaikeuksia tai tarpeettomia vaaroja valtiolle, vai niitäkö, jotka sekaantuvat tällaisiin toimiin, mutta väittävät hyvin kaunopuheisesti olevansa sangen uskollisia valtiolle?
PUNCH: Eikö olekin niin, että Nigerian kansalaisina lahkonne jäsenet ovat maalle velkaa joukon yleisiä kansalaisvelvollisuuksia?
HRA OLIN: Tietysti Jehovan todistajat, jotka ovat Nigerian kansalaisia, tietävät, että heidän kansalaisvelvollisuuksiinsa kuuluu tämän maan lakien noudattaminen. Kuten jo tuli esille, he maksavat ’keisarille, mikä on keisarin, ja Jumalalle, mikä on Jumalan’. (Matt. 22:21) Keskustelussamme mainitsitte äänestämisen. ”New Nigerian” -lehti kommentoi 18. lokakuuta 1976 sattuvasti tätä asiaa pääkirjoituksessaan, jossa se käsitteli paikallisia hallituksen vaaleja. Se mainitsi, että yhteiskunnan demokraattisuuden määrä mitataan usein sen perusteella, miten pitkälle äänioikeus taataan. Mutta entä jos ”kansalaisia pakotetaan käyttämään tätä oikeutta”?
”New Nigerian” -lehti sanoo: ”Väitteet [sellaisen] yhteiskunnan demokraattisuudesta paljastuvat vääriksi. Siksi joidenkuiden taholta tullut kaikki hiusten halkominen siitä, että Jehovan todistajien jäsenet kieltäytyvät äänestämästä . . . tuntuu aiheettomalta.” Kirjoituksessa sanotaan edelleen: ”Me uskomme, että Jehovan todistajat eivät ole syyllistyneet mihinkään rikokseen. Niin kauan kuin yksilö tai yksilöryhmä . . . maksaa veronsa, ei sekaannu laittomaan toimintaan eikä häiritse rauhaa ja järjestystä, demokratia vaatii jättämään heidät rauhaan ja antamaan heille valtion suojeluksen – vaikka sellainen yksilö tai ryhmä päättäisikin olla äänestämättä.”
PUNCH: Mitä on sanottava siitä emekukulaisesta raskaana olleesta naisesta, joka kuoli syntymättömän lapsensa kanssa, koska hän kieltäytyi verensiirrosta sillä perusteella, että ”ei luottanut tavanomaiseen lääkärinhoitoon”? Missäpäin Raamattua sanotaan, että meidän pitäisi kieltäytyä verensiirrosta?
HRA OLIH: On vaikeata uskoa, ettei tämä nainen luottanut tavanomaiseen lääkärinhoitoon. Miksi hän siinä tapauksessa olisi mennyt sairaalaan? Luuliko hän, että hänelle annettaisiin pullollinen olutta tai vähän viskiä ja konjakkia? On selvää, että hän meni sairaalaan saadakseen lääkärinhoitoa. Kyllä Jehovan todistajat luottavat tavanomaiseen lääkärinhoitoon.
Kysyitte sitten, miksi Jehovan todistajat kieltäytyvät verensiirrosta. Jumalan laki kieltää varastamasta, murhaamasta, tekemästä aviorikosta ja palvomasta epäjumalankuvia; niinpä Jehovan todistajat eivät syyllisty sellaiseen. Jumalan laki kieltää myös veren syömisen. Jehova antoi 1. Mooseksen kirjan 9:3, 4:ssä Nooalle käskyn: ”Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken. Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.” Jehova sanoi edelleen kansalleen Israelille: ”Älköön kukaan teistä syökö verta; älköön myöskään muukalainen, joka asuu teidän keskellänne, syökö verta. . . . sentähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.” (3. Moos. 17:12–14) Näiden raamatunkohtien mukaan Jumala ei siis salli ihmisen syödä verta.
Apostolit joutuivat vastatusten tämän verikysymyksen kanssa Jeesuksen Kristuksen kuoleman jälkeen, kun ei-juutalaiset alkoivat omaksua kristillisyyttä. Asia esitettiin Jerusalemissa olevalle kristillisen seurakunnan hallitsevalle elimelle, ja se teki Jumalan sanaan ja pyhän hengen apuun pohjautuvan päätöksen. Mikä sen päätös oli?
Apostolien tekojen 15:28, 29:ssä olevassa selonteossa sanotaan: ”Sillä pyhä henki ja me olemme nähneet hyväksi olla lisäämättä teille enempää taakkaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja sitä, mikä on kuristettua, sekä haureutta. Jos te pysytte huolellisesti erossa näistä, niin tulette menestymään. Hyvää vointia teille!”
Jehovan todistajat kieltäytyvät siis ottamasta verta tottelevaisuudesta Jumalan käskyä kohtaan. Hätätapauksissa he käyttävät sellaisia plasman tilavuuden kohottajia, kuten keittosuolaliuosta, dekstraaniliuosta jne., jotka ovat paljon turvallisempia kuin verensiirrot. Jehovan todistajat eivät tuomitse lääkärinhoitoa; heidän joukossaan on monia lääkäreitä. Jos tarkastatte täällä Lagosissa ja muissa osissa maata olevat sairaalat, havaitsette, että Jehovan todistajia on työskentelemässä sairaanhoitajina ja farmaseutteina, ja joillakuilla heistä on omia liikkeitä, joissa he myyvät patentoituja lääkkeitä. Mutta he eivät halua rikkoa Jumalan lakia vain sen tähden, että yleisen käytännön mukaan annetaan verensiirtoja.
Ollaksemme suoria, voiko kukaan lääketieteen alalla työskentelevä sanoa rehellisesti, ettei itse verensiirroilla ole mitään riskejä? Mainitessani tämän en tarkoita sitä, että Jehovan todistajat vastustavat verensiirtoja etupäässä lääketieteellisistä syistä. Ei, älköön kukaan koskaan saako sellaista vaikutelmaa. Perussyynä siihen, miksi me emme voi ottaa emmekä ota verensiirtoja, on se, että Jumalan sana kieltää sen. Me vastustamme verensiirtoja pohjimmiltaan uskonnollisista syistä. Kuitenkin niin monet veren ottamiseen liittyvät riskit korostavat asenteemme järkevyyttä myös lääketieteelliseltä kannalta katsoen.
On erinomaista, että Jehovan todistajille tarjotaan tilaisuus selittää asennettaan, kuten Sunday Punch -lehden taholta tarjottiin täällä Nigeriassa. Kuten voit havaita, heidän asenteensa ei ole fanaattinen eikä järjetön, vaan se perustuu sen sijaan täysin Jumalan sanan, Raamatun, opetuksiin.
Koska uskonnolliset johtajat levittävät Jehovan todistajista vääriä tietoja, niin olisi erehdys otaksua saavansa pelkästään kuulopuheitten perusteella oikeaa kuvaa siitä, mitä he uskovat ja miksi he uskovat sillä tavalla. Emme olisi varmasti otaksuneet saavamme kirjanoppineilta ja fariseuksilta oikeaa kuvaa siitä, mitä Jeesus uskoi, vai olisimmeko?
Jos sinulla siis on kysymyksiä Jehovan todistajista ja siitä, mitä he uskovat, niin miksi et kysyisi heiltä itseltään? He vastaavat mielellään mihin tahansa sinua askarruttaviin kysymyksiin.
[Huomioteksti s. 3]
Miten Jehovan todistajat suhtautuvat tottelevaisuuteen hallituksia kohtaan? Vastustavatko he lääkärinhoitoa?
[Kuva s. 5]
Miksi?
[Kuva s. 8]
Miksi?