Mikä on Raamatun kanta?

Mitä on sanottava syntymäpäivien vietosta?

NAUTITKO niiden seurassa olemisesta, joita rakastat? Yhteenkokoontuminen ’syömään, juomaan ja iloitsemaan’ kohtuullisesti mainitaan hyväksyttävänä Raamatussa. (Saarn. 8:15; 9:7; Job 1:2, 4, 5) Raamattu kertoo joistakin ”pidoista”, joita Jumalan palvelijat järjestivät erikoistilaisuuksissa. (1. Moos. 19:3; 21:8; 2. Sam. 3:20; 1. Kun. 3:15) Jehova käski Mooseksen kautta Israelin kansaa pitämään kaikki vuotuiset iloiset ”juhla-ajat”. (3. Moos. 23:2, 37, 38) Luoja siis selvästi ymmärtää sen ilon, jonka juhlatilaisuudet voivat tuottaa.

Tämä ei kuitenkaan merkitse, että Jumala hyväksyy kaikenlaiset juhlat. Monet juhlat, jotka ovat nykyään suosittuja maailmassa, antavat kunnian ihmisille ja järjestöille, jotka Raamattu kuvailee jumalattomiksi. Juhlien juuret ovat usein väärässä uskonnossa. Raamattu käskee Jehovan palvelijoita välttämään kaikkea kosketusta väärään palvontaan. (2. Kor. 6:14–18) Entä mitä on sanottava syntymäpäivien vietosta?

Raamatun mukaan se päivä, jona lapsi syntyi, oli yleensä ilon ja kiitoksen päivä vanhemmille. Se olikin oikein, sillä: ”Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.” (Ps. 127:3; Luuk. 1:57, 58) On myös selvää, että Raamatun aikoina Jumalan palvelijat tiesivät syntymäaikansa. Esimerkiksi Raamattu kertoo täsmällisesti Nooan ja Aabrahamin iän monessa kohdassa heidän elämänsä aikana ja kertoo myös heidän koko elinikänsä heidän kuollessaan. (1. Moos. 7:6, 11, 13; 9:28, 29; 12:4; 17:24; 25:7) Mooseksen lain alaisuudessa Leevin sukukuntaan kuuluvat pitivät kirjaa iästään voidakseen tietää, milloin he olivat kyllin vanhoja palvelemaan Jehovan pyhäkössä. (4. Moos. 4:46, 47) Antaako tämä aiheen olettaa, että Jehovan palvojat noihin aikoihin viettivät vuotuisia syntymäpäiväjuhlia?

Henkilöt, jotka ajattelevat näin, viittaavat joskus Jobin 1:4:ään ja Hoosean 7:5:een. Ensimmäinen kohta mainitsee Jobin seitsemän poikaa, joilla kullakin oli ”pidot talossaan vuoropäivänänsä [omana päivänänsä, UM]”. Toinen kertoo israelilaisista ruhtinaista, jotka ’olivat sairaita viinin hehkusta’ juhlassa ”meidän kuninkaamme päivänä”. Olivatko nämä juhlatilaisuudet syntymäpäiväkutsuja? Ilmeisesti eivät. Professori G. Margoliouth kirjoittaa, kuten Hastingsin Encyclopædia of Religion and Ethics (Uskonnon ja etiikan tietosanakirja) sanoo: ”Jobin 1:4:ssä mainitun juhlan syy ei ole selvä. Koska nuo seitsemän päivää näyttävät olleen peräkkäiset, ne tuskin saattoivat olla syntymäpäiviä.” ”’Meidän kuninkaamme päivää’ koskeva maininta Hoosean 7:5:ssä saattaa aivan luonnollisesti viitata kuninkaan valtaistuimelle nousun vuosipäivään.”

Todellisuudessa Raamattu mainitsee syntymäpäiväjuhlat vain Egyptin faaraon tapauksessa Joosefin päivinä ja Herodes Antipaan tapauksessa ensimmäisellä vuosisadalla. (1. Moos. 40:20; Matt. 14:6–11) Nämä juhlat kuitenkin esiintyvät kielteisessä valossa, koska molempien viettäjät olivat henkilöitä, jotka eivät palvoneet Jehovaa. Professori Margoliouth huomauttaa edelleen: ”Syntymäpäivien vietto Herodeksen perheessä . . . oli epäilemättä sen ajan kreikkalais-roomalaisten tapojen jäljittelemistä.”

Sama tietosanakirja sanookin kiinnostavasti muinaisista kreikkalaisista ja roomalaisista: ”Lahjojen antaminen nimenomaisissa tilaisuuksissa määräytyi usein taikauskoisten pelkojen mukaan, kuten esimerkiksi syntymäpäivälahjojen ollessa kysymyksessä.” Kirjoitus huomauttaa, että tavan antaa noita lahjoja ”aikaisemmin selitettiin omaavan maagista voimaa”.

Se selittää edelleen, että erikoistarkoitus syntymäpäivien viettämiseen muinaisessa Kreikassa ”oli Hyvän Demonin (agathos daimonin) avun rukoileminen silloin, kun – kahden ajanjakson rajalla – pahat henget olivat erityisen taipuvaisia laajentamaan vaikutustaan”.

Koska monilla syntymäpäivätavoilla oli pakanallinen alkuperä ja koska Raamatun kertomukset syntymäpäivien vietoista liittyvät vääriin palvojiin, muinaiset juutalaiset ja ajanlaskumme alussa eläneet kristityt eivät viettäneet syntymäpäiviä. Käsitellen viimeksi mainittua historioitsija August Neander kirjoittaa: ”Syntymäpäiväjuhlan ajatus oli tämän aikakauden kristityille yleensä vieras.” Noin kolmannen vuosisadan puolivälissä Origenes huomautti Matteuksen 14. lukua koskevissa selityksissään: ”Joku ennen meitä on huomannut, mitä 1. Mooseksen kirjassa on kirjoitettu faaraon syntymäpäivästä, ja on sanonut, että arvoton mies, joka rakastaa syntymään liittyviä asioita, viettää syntymäpäiväjuhlia; ja me, seuratessamme tätä hänen vihjettään, emme löydä mistään Raamatusta, että vanhurskas henkilö olisi viettänyt syntymäpäivää.”

Neljännellä vuosisadalla kuitenkin tapahtui jotakin, joka muutti tilanteen. Mitä? Kristityiksi tunnustautuvat alkoivat viettää Jeesuksen Kristuksen syntymää vääränä päivänä, 25. joulukuuta. Kirja Curiosities of Popular Customs (Suosittujen tapojen omituisuuksia) osoittaa: ”Kristuksen syntymän vieton mukana palasi myös tavallisten kuolevaisten syntymän vietto.”

Kuten kirjoituksen alussa huomautettiin, yhteenkokoontuminen ystävien kanssa iloiseen seuranpitoon on hyvä asia. Lahjojen suhteen kristityt noudattavat Jeesuksen neuvoa: ”Harjoittakaa antamista”, koska ”onnellisempaa on antaa kuin saada”. (Luuk. 6:38; Apt. 20:35) Raamattu ei esitä sääntöjä siitä, miten tai kuinka usein vuodessa voidaan nauttia sellaisista juhlista. (Room. 14:5) Mutta aina tulee osoittaa hyvää harkintaa ja arvostelukykyä.

Raamatussa mainitut Jumalan hyväksymät juhlat tarjoavat hyödyllisiä periaatteita kristityille. Nämä tilaisuudet olivat Jumalan kunniaksi ja kiinnittivät huomion hänen suuriin tekoihinsa. (5. Moos. 16:1–15; 3. Moos. 23:42, 43) Kristuksen kuoleman muiston vuotuinen vietto kohdistaa myös huomion Jumalaan ja Jeesuksen Kristuksen osaan Jumalan tarkoituksessa. (Matt. 26:26–29) Juhlatilaisuuksissa, niin kuin kaikkina muina aikoina, kristittyjen tulee antaa kunnia Jumalalle. – 1. Kor. 10:31; Room. 14:6.

Syntymäpäiväjuhla kuitenkin on päivä, joka varataan säännöllisesti joka vuosi ihmisen kunnioittamiseksi. Eikö sellainen menettelytapa voisi helposti johtaa syntisen, luomuksen liialliseen imarteluun? (Room. 3:23) Kun apostoli Johannes kumartui palvomaan synnittömän taivaallisen enkelin edessä, joka oli näyttänyt Johannekselle näkyjä tulevaisuuden tapahtumista, enkeli varoitti: ”Varo! Älä tee sitä! Olen vain sinun ja sinun veljiesi . . . orjatoveri . . . Palvo Jumalaa.” (Ilm. 22:9) Emmekö me nykyään ole vielä alttiimpia imartelemaan luotuja henkilöitä?

Jumalan sana ei missään kehota viettämään syntymäpäiviä, vaan mainitsee ne vain sellaisten henkilöitten yhteydessä, jotka eivät palvoneet tosi Jumalaa. (1. Moos. 40:20; Matt. 14:6–11) Eivät muinaiset juutalaiset eivätkä varhaiskristityt viettäneet syntymäpäiviä, koska niihin liittyvien suosittujen tapojen juuret juontavat alkunsa pakanallisesta taikauskosta. Nykyäänkin tosi kristityt tottelevat sitä käskyä, joka koskee vääriä uskonnollisia tapoja ja niitä harjoittavia: ”’Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa’, sanoo Jehova, ’ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen’; ’ja minä otan teidät vastaan.’” – 2. Kor. 6:17.