Tulisiko Jumalan palvojien olla vegetaareja?
”VEGETARISMI: YHÄ SUOSITUMPI ELÄMÄNTAPA ERITYISESTI NUORTEN KESKUUDESSA.” Tällainen sivun levyinen otsikko oli New York Times -lehdessä 21. maaliskuuta 1975. Kirjoituksessa kerrottiin, että nykyään vegetaareilla ”on muutamia voimakkaita kannattajia puolellaan, Harvardin ravintofysiologi Jean Mayer mukaan luettuna”. Times-lehti huomautti myös, että jotkut vegetaarit ”kuuluvat sellaisiin uskonnollisiin ryhmiin kuin seitsemännen päivän adventisteihin tai Hari Krišnaan, joiden jäsenet eivät syö lihaa”.
Tämä herättää joitakin kiinnostavia kysymyksiä. Tulisiko Jumalaa palvovien olla vegetaareja? Jos tulisi, minkälaisia vegetaareja heidän tulisi olla? Se, että on olemassa monia vegetaarien ryhmiä, voitiin havaita selvästi varsinkin vuoden 1975 elokuussa Maailman vegetaarien kongressissa, joka pidettiin Oronossa Mainessa Yhdysvalloissa. Läsnäolijoiden joukossa oli ”hedelmänsyöjiä . . . jotka syövät vain hedelmiä; lakto-ovovegetaareja, jotka syövät kananmunia, maitoa ja juustoa vegetaarisen ruoan lisäksi; vegaaneja . . . jotka eivät käytä mitään eläinkunnasta saatavia ruoka-aineita tai vaatteita; luonnon hygieenikkoja, jotka eivät käytä suolaa, sokeria, puhdistettua jauhoa tai mausteita eivätkä yhdistä hedelmiä ja vihanneksia aterioilla; jainavegetaareja Intiasta, jotka eivät käytä mitään ravintoa, mikä kasvaa maan pinnan alapuolella, kuten perunoita tai porkkanoita”, ja myös muita. (New York Times, 22. elokuuta 1975) Raportti jatkoi sanoen, että ”silloin tällöin, yleensä hyvänsuopaan sävyyn, vegetaarit kiistelevät keskenään siitä, mikä on ’oikea tapa’”.
Vaikka näyttää olevan monia eri muunnoksia, niin kokonaisuutena vegetarismi on, kuten tri Jean Mayer huomauttaa, aate, ”jota puoltaa kolme seikkaa – taloudellisuus, terveys ja sääli”. Hän olisi voinut lisätä, että jotkut kannattavat sitä myös uskonnollisista syistä.
Taloudellisuus
Taloudellisuutta perusteena ei voida sivuuttaa kevyesti. Asia on kaksipuolinen. Ensinnäkin on paljon huokeampaa syödä vain kasviksia kuin syödä myös lihaa, ja mitä enemmän syödään lihaa, sitä suurempi tietenkin on hintaero. Tätä voidaan pitää hyvänä syynä kasvisruoan valitsemiseen, koska me syömme elääksemme emmekä elä syödäksemme. Mutta yhä pitää paikkansa, että sellainen ruokavalio ei sovellu aina. Esimerkiksi arktisilla seuduilla elävien ihmisten pitäisi muuttaa lauhkeammille vyöhykkeille, jos he haluaisivat ruveta vegetaareiksi. On otettava huomioon myös syömisestä saatava ilo.
Toiseksi asiaan vaikuttaa suurempi taloudellinen syy, joka liittyy ruoan tuottamiseen. Sanotaan, että hehtaari maata voi vuoden aikana tuottaa noin 200 kiloa lihaa, mutta kymmenen kertaa niin paljon viljaa ja sata kertaa niin paljon perunoita. Mutta kysymys on kuitenkin kokonaisesta järjestelmästä. Tosin jos kaikki ihmiset olisivat vegetaareja, kaikille riittäisi runsaasti ravintoa. Koska tosi palvojat muodostavat kuitenkin vain pienen osan maailman väkiluvusta, niin voisivatko he saada paljonkaan aikaan olemalla syömättä lihaa? Niin kauan kuin itsekkäät ihmiset hoitavat maailman asioita jumalansa Saatana Panettelijan vallan ja vaikutuksen alaisina, ei voida olettaa, että ruokaa jaettaisiin oikeudenmukaisesti. – 2. Kor. 4:4.
Terveydelliset näkökohdat
Monista on tullut vegetaareja terveytensä takia. Tri Mayer sanoi kirjoituksessa, joka ilmestyi New York Daily News -lehdessä 14. toukokuuta 1975, että hän sai runsaasti vastakaikua edelliselle kirjoitukselleen, joka käsitteli vegetarismin kasvua, ja hän vakuutti yhä lukijoilleen, että ”vegetaarinen ruokavalio on terveellinen”. Lääketieteen asiantuntijat ovat yleensä tunnustaneet, että keskivertoargentiinalainen, -amerikkalainen ja varsinkin -kanadalainen syö liian paljon lihaa. Mutta siitä voidaan kiistellä, voisiko jokainen paremmin, jos ei söisi lihaa ollenkaan. Herää myös kysymys, miten käytännöllistä sellainen olisi ottaen huomioon ihmisten ruokatottumukset yleensä. Tri Mayer jatkoi kertomalla ihmisistä, jotka ovat laihtuneet ruvettuaan vegetaareiksi, koska vaikka he syövät ehkä enemmän hiilihydraatteja, he syövät kuitenkin paljon vähemmän rasvaa, jossa on kaksi kertaa niin paljon kaloreita kuin hiilihydraateissa.
Jyrkästi vegetaarisesta ruokavaliosta puuttuu kuitenkin usein B12-vitamiini, jota ”tarvitaan ehkäisemään pernisiöösiä anemiaa, joka aiheuttaa lopulta rappeutumista aivoissa ja selkäytimessä”. Lisäksi ”vegetaarisesta ruokavaliosta saattaa puuttua D-vitamiini . . . Siitä saattaa puuttua myös rauta, koska elimistö saa sitä parhaiten valmiissa muodossa lihasta, erikoisesti maksasta, äyriäisistä ja muusta eläinravinnosta”. Vegetaari Mayer sanoo lopuksi, että ”mitä rajoitetumpi ruokavalio on, sitä todennäköisemmin se yleensä on tasapainoton ja siitä puuttuu yhtä tai useampaa ravintoainetta. Tämä sääntö pitää paikkansa vegetaarisista ruokavalioista samoin kuin epätavallisista laihdutusruokavalioista.”
Sääli ja uskonnolliset näkökohdat
Useiden vegetaarien kohdalla suurin syy siihen, miksi he omaksuvat sellaisen elämäntavan, on heidän eläimiä kohtaan tuntemansa sääli. Sellaiset vegetaarit valmistavat ja jakavat autoihin tarramerkkejä, joihin on kirjoitettu: ”Rakasta eläimiä – älä syö niitä”, ja rintanappeja, joihin on kirjoitettu: ”Ole ystävällinen eläimille – älä syö niitä”. Tukeakseen kantaansa vegetaarit eivät vain viittaa sellaisiin miehiin kuin Buddha, Platon, Sokrates, Pythagoras, Ovidius Naso, Voltaire, Shaw ja Schweitzer, vaan myös sellaisiin sotilaallisiin kuuluisuuksiin kuin sotamarsalkka Montgomery ja ilmamarsalkka lordi Dowding (Britannian kuninkaalliset ilmavoimat, ”Taistelu Britanniasta”).
Sääli asettaa epäilemättä vakavimmat esteet lihan syömiselle, mutta onko sellainen todella järkevää? Vai onko se liiallista tunteellisuutta? Mikä tärkeintä, tukeeko Jumalan sana Raamattu tällaista ajattelua?
Näyttää siltä, että Jeremian 10:23:n ja 8:9:n viisaat, henkeytetyt sanat soveltuvat myös tähän asiaan: ”Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.” ”[Tämän maailman] viisaat . . . ovat hyljänneet Herran sanan – mitä heillä on viisautta?” Jumalan sana antaa tasapainoisen näkemyksen asiasta, koska se sisältää Jumalan viisautta. Mitä me voimme siis oppia kääntyessämme tämän tietolähteen puoleen?
Ensinnäkin se osoittaa, että ihmiselämä on pyhä ja se, joka tahallisesti riistää toiselta ihmiseltä elämän, joutuu maksamaan sen omalla hengellään. Juuri siinä tilaisuudessa, jossa Jumala ensimmäisen kerran antoi tämän lain ihmiskunnalle, jota vedenpaisumuksen läpi varjeltuneet Nooa ja hänen perheensä edustivat, Jumala samalla salli lihan syömisen. (1. Moos. 9:3–5) Toisin sanoen, kun hän ankarasti kielsi kuolemantuomion uhalla riistämästä ihmiselämää, hän ikään kuin samaan hengenvetoon salli eläinten tappamisen ravinnoksi.
Me havaitsemme läpi koko Raamatun saman eron ihmisen ja eläinten välillä. Varhaisimmista ajoista lähtien Jumala hyväksyi eläinten uhraamisen. (1. Moos. 4:2–5; 8:20, 21) Mooseksen lain vaatimiin monenlaisiin uhreihin liittyi paljon eläinten teurastusta. Eikö Jumala lisäksi vaatinut israelilaisia syömään lihaa, karitsaa tai vohlaa, ainakin kerran vuodessa pääsiäisen vieton yhteydessä, puhumattakaan heidän toistuvasta lihan syömisestään yhteysuhrien uhraamisen yhteydessä? Varsinkin papit olivat lihan syöjiä, koska he saivat osansa jokaisesta yhteysuhrista. Mennäksemme hieman pitemmälle, Jumalan itsensä esitetään vertauskuvallisesti osallistuvan lihan syömiseen siinä mielessä, että se osa, joka poltettiin alttarilla, edusti hänelle kuuluvaa osaa. – 2. Moos. 12:3–9; 34:25; 3. Moos. 7:11–15.
Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, esimerkki on yhtäpitävä edellä sanotun kanssa. Ei ole epäilystäkään hänen rakkaudestaan ja säälistään ihmiskuntaa kohtaan. (Fil. 2:5–8) Hän paljasti Jumalan tahdon meille ja antoi samalla meille mallin. (1. Piet. 2:21) Vastustiko hän lihan syömistä? Ei, koska uskollisena juutalaisena hän söi lihaa ainakin jokaisena pääsiäisenä. Lisäksi hän ei empinyt kalastaa ja syödä kalaa, koska kahdesti hän sai aikaan sen, että hänen opetuslapsensa saivat suuren verkollisen kaloja. Lisäksi kahdessa ellei useammassakin tilaisuudessa hän sai ihmeen avulla muutaman kalan moninkertaistumaan niin, että saattoi ruokkia niillä tuhansia miehiä, naisia ja lapsia. – Mark. 8:18–20; Luuk. 5:4–6; Joh. 21:6–11.
Varhaiskristittyjen keskuudessa heräsi kysymys lihan syömisestä, mutta ei siksi, että he olisivat säälineet eläimiä. Juutalaisina heitä oli kielletty syömästä tietynlaista lihaa, ja kävi tarpeelliseksi osoittaa heille, että he eivät enää olleet Mooseksen lain alaisia näissä asioissa. (Apt. 15:19, 20) Epäjumalille uhrattu liha oli myös ongelma. Sen, että Jumalan palvojia ei pitänyt tuomita sen perusteella, söivätkö he lihaa vai eivät, apostoli Paavali tekee selväksi sanoessaan: ”Yhdellä on uskoa syödä kaikkea, mutta se, joka on heikko, syö vihanneksia. Joka syö, älköön halveksuko sitä, joka ei syö, ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö.” Huomattakoon, että edellä esitetyt Raamatun neuvot ja esimerkit selvästi todistavat vääriksi sellaisen henkilön väitteet, joka uskonnollisin perustein vastustaa lihan syömistä. – Room. 14:2, 3.
Edellä esitetyn mukaan on selvää, että eläinten teurastaminen ihmisten tarpeisiin ei ole Jumalan tahdon vastaista. Hänen Sanansa kehottaa kuitenkin osoittamaan huomaavaisuutta eläimiä kohtaan. (Sananl. 12:10) Mutta se ei vaadi meitä ”rakastamaan” niitä siinä määrin, että asettaisimme ne ihmisten tasolle. Silloin kun Aadam ja Eeva olivat vielä Eedenin puutarhassa, Jumala ilmeisesti aiheutti joidenkin eläinten kuoleman antaakseen heille vaatteet. (1. Moos. 3:21–23) Varsinkaan silloin ihmiset eivät osoita omaavansa tasapainoista näkemystä asiasta, kun he osallistuvat voimakkaisiin kampanjoihin, jotka vastustavat eläinten tappamista ruoaksi, mutta eivät vastusta verisiä sotia, jotka aiheuttavat ampuma-asein, torpedoin ja pommein sanomatonta kurjuutta, surua, kärsimystä ja kuolemaa miljoonille miehille, naisille ja lapsille.
Vastaukseksi kysymykseen, tulisiko Jumalan palvojien olla vegetaareja, on sanottava, että se on henkilökohtainen asia. Jos joku on vakuuttunut vegetaarisen ruokavalion arvosta hinnan, taloudellisuuden tai terveyden kannalta ja pitää sitä käytännöllisenä, niin hän voi omaksua sen. Mutta hän ei voi löytää Jumalan sanasta eettistä tukea ruokavalionsa rajoituksille. Jos joku on kiinnostunut vegetarismista tämän takia, niin hän on kadottamassa näkyvistään Jumalan katsantokannan asiassa.
Nykyään ei ole tärkeätä se, syökö joku lihaa vai ei. Sen sijaan on tärkeätä, palvooko hän tosi Jumalaa Jehovaa hengessä ja totuudessa tavalla, jonka Hän ilmaisee Sanassaan, Pyhässä Raamatussa. Jeesus Kristus antoi meille tästä esimerkin. Hän palveli tarpeessa olevia ihmisiä sekä aineellisesti että hengellisesti, mutta erityisesti hengellisesti, niin kuin hän sanoikin: ”Ihmisen ei tule elää yksistään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jehovan suusta.” Juuri hänen esimerkkiään kaikki Jumalan tosi palvojat haluavat seurata. – Matt. 4:4; Joh. 4:24.