Ihmisryöstöt – elämä vaakalaudalla!
YHDEN ihmiselämän arvo näyttää ilmeisimmältä silloin, kun tapahtuu ihmisryöstö. Sukulaiset, ystävät ja toisinaan kokonaiset kansat ovat peloissaan panttivangin elämän puolesta. Tunnetaan ilmeistä avuttomuutta ja vihaista tyytymättömyyttä. Ihmisryöstäjien vaatimusten täyttämiseksi ponnistellaan urheasti. Raha menettää melkeinpä merkityksensä verrattuna tuon yhden elämän arvoon.
New York Times -lehden pääkirjoituksessa esitettiin tyypillinen näkökanta: ”Niin kauan kuin uhrien henki on vaarassa, ponnistelut heidän pelastamisekseen ovat ensiarvoisen tärkeitä. . . . Viattomien hengen pelastaminen on tärkeintä.” Niinpä viranomaiset pysyttelevät tavallisesti taustalla välttääkseen vaarantamasta varovaisia neuvotteluja uhrien vapauttamiseksi. Ja mikä helpotus ja ilo syntyykään, jos uhri pääsee vapaaksi vahingoittumattomana!
Muutaman lyhyen vuoden aikana maailma on törmännyt aikaan, jota jotkut sanovat ”ihmisryöstöjen aikakaudeksi”. Kidnappaus ja äskeisempi tulokas, panttivangin otto, ovat äkisti tulleet muotiin kautta maailman. Argentiinan ensimmäinen kidnappaus 35 vuoteen tapahtui vuonna 1968. Vuonna 1969 niitä oli kaksi. Mutta vuoteen 1973 mennessä kidnappauksia tapahtui noin kymmenen viikossa! Lunnaitten kokonaismäärä oli tuona vuonna noin 200 miljoonaa markkaa. Eräs amerikkalainen liikemies, joka kidnapattiin, tuotti ryöstäjilleen yli 50 miljoonaa markkaa.
”Lähes ainoa kasvava elinkeino” vaikeuksissa kamppailevassa Italian talouselämässä ”on ihmisryöstöt”, – Time-lehti toteaa kuivasti. ”Ihmisryöstöistä on tullut erittäin tuottoisa elinkeino”, sanoo muuan Italian parlamentin jäsen. ”Viimeisten viiden vuoden kuluessa kidnappaajat ovat hankkineet 88 miljoonaa markkaa ja pelkästään vuonna 1974 29 miljoonaa markkaa.”
Muissakin maissa eri osissa maailmaa ihmisryöstöt ja panttivankien otto on lisääntynyt nopeasti niiden rajojen sisäpuolella, mutta pulma on myös kansainvälinen. Ihmisryöstäjät voivat nyt iskeä melkein missä tahansa maailman kolkassa. Miksi kidnappaus on niin suosittua?
Miksi ihmisryöstöjä?
Se, mitä monet viranomaiset ovat kauan pelänneet, on tapahtunut. Tyytymättömät poliittiset ryhmät, jotka haluavat tulla kuulluiksi, ovat havainneet ihmisryöstöt ja panttivankien oton ihanteelliseksi poliittiseksi aseeksi. Ne ovat havainneet, että kun ihmishenki on kysymyksessä, perheet ja viranomaiset tekevät melkein mitä tahansa pelastaakseen sen. Nykyaikaiset tiedotusvälineet tekevät nämä tapaukset tunnetuiksi maailmassa, kun lukemattomat miljoonat katsovat niitä televisiosta. Sillä tavalla kidnappaajien asia saa maailmanlaajuista huomiota osakseen paljon tehokkaammin kuin jollakin muulla vähemmän huomiota herättävällä tavalla.
Poliittisille äärimmäisyysryhmille on tärkeintä se, että keino näyttää tehoavan. Ne ovat havainneet, että mitä enemmän teko herättää huomiota, sitä luultavampaa on, että maailma keskustelee niiden kärsimistä vääryyksistä ja painostaa niiden poliittisia vastustajia. Sana leviää saamansa julkisuuden myötä. Jonkin ryhmän saavuttama menestys kannustaa muiden maiden samanlaisia ryhmiä käyttämään samoja menetelmiä. Long Island Sunday Press -lehti sanoo: ”Kun huomiota herättävä terroriteko onnistuu, se melko varmasti toistuu, ja itseään ruokkiva ilmiö on päässyt vauhtiin.”
Nähtyään poliittisten opportunistien menestyksen ja keinon hankkia paljon rahaa joutumatta kovin helposti kiinni tavalliset rikolliset ryhtyvät menettelemään samoin. ”Emme ole joutuneet maksamaan pankki[ryöstöjen] tähden kahteen viime vuoteen”, sanoi eräs buenosairesilainen vakuutusmies. ”Kaikki rosvot ovat siirtyneet ihmisryöstöjen alalle.”
Monien mielestä suuntausta tulisi hillitä siten, että ihmisryöstöille suodaan vähemmän julkisuutta. ”Julkisuus vain istuttaa ajatuksen joidenkuiden [häiriintyneitten] aivoihin”, sanoi eräs yhdysvaltalainen poliisimies. Se seikka, että sellaisia tekoja tapahtuu usein ryöppynä jonkin laajalti julkisuutta saaneen tapauksen jälkeen, näyttää todistavan tämän. Mutta toiset pelkäävät vaikutuksia, joita lehdistön vapauden rajoittamisella voisi olla. ”Uutisten, järkyttävimpienkin, pimittäminen palvelee tyranniaa”, kirjoittaa U.S. News & World Report -lehden toimittaja.
Jotkut ovat jopa ehdottaneet, että kidnappaajien vaatimien lunnaitten maksaminen luokiteltaisiin rikokseksi. ”Perhe ja ketkä tahansa muut, jotka maksavat lunnaat, mainostavat siten, että kidnappaus kannattaa”, sanoo eräs Yhdysvaltain hallituksen huomattava neuvonantaja. ”Näin he aiheuttavat sen, että lukemattomat muut viattomat joutuvat terrorin tulikokeeseen.”
Mutta toiset sanovat: harkitkaa sellaisen toimenpiteen seurauksia. Haluaisivatko pelosta sairaat panttivangin omaiset edes ilmoittaa tapauksesta poliisille, jos sellainen laki olisi voimassa? Eikö heissä heräisi kiusaus hoitaa asia itse omaisensa pelastamiseksi ja jättää viranomaiset kokonaan ulkopuolelle? Joidenkuiden mielestä se tekisi tyhjäksi viranomaisten toimenpiteet.
”Piiritysmieliala”
Hallitusten kyvyttömyys estää rikollisten ja poliittisten ryhmien suorittamien ihmisryöstöjen lisääntyminen on luonut pelon ilmapiirin uhanalaisten ryhmien, kuten varakkaitten ja ulkomaisten yritysten edustajien, keskuuteen. Kidnappaajat ovat havainneet, että huomattavan toimihenkilön johtama yritys on eräänlainen ”perheen korvike”, joka voidaan pakottaa maksamaan jopa vielä korkeammat lunnaat kuin varakkaan henkilön oma perhe voisi maksaa.
Ihmisryöstäjät saalistavat edelleen myös paikallisia varakkaita. ”Piiritysmieliala vallitsee miljonääriperheissä, jotka johtavat paikallista yhteisöä” Monterreyssä Meksikossa, ilmoittaa New York Times -lehti. Ne ovat ”hiljaisesti erottautuneet seurapiireistä”. Vakiintuneita toimintakaavoja on täytynyt muuttaa. Uhanalaiset eivät voi enää tulla ja mennä vapaasti mielensä mukaan. Päivittäisiä aikatauluja täytyy vaihdella, työhön on mentävä eri teitä, on tehtävä mitä tahansa välttääkseen tavanomaisia toimintamalleja, joita kidnappaajat saattavat tähyillä. Joidenkin Pohjois-Italian varakkaitten kerrotaan lähettävän lapsensa kouluun lähellä sijaitsevaan Sveitsiin, koska he toivovat heidän olevan siellä turvassa.
Joissakin paikoissa kodeista tehdään linnoituksia, joissa on iskunkestävät lasi-ikkunat, muurit, joiden päällä kiertää piikkilanka, yöllä toiminnassa olevat valonheittimet ja partioivat aseistetut vartijat. Autot panssaroidaan luodinkestäviksi. Monet palkkaavat henkivartijoita, joilla on uusimmat automaattiaseet. Eräs Argentiinassa asuva amerikkalainen liikemies sanoo: ”Pelko vallitsee kaikkialla. Käytän enemmän aikaa turvallisuuteen kuin [liiketoimiin].” Toinen sanoo: ”Pelkästään minun ja perheeni suojeleminen maksaa yhtiölleni 18000 markkaa kuussa.”
Näin ollen lunnaitten maksamisen lisäksi ihmisryöstöt ja panttivankien ottaminen aiheuttavat suunnattomia turvallisuuteen liittyviä menoja. Yksityisyritykset, jotka järjestävät henkivartijoita ja muita turvakeinoja, ilmoittavat liiketoimiensa paisuneen kaikkialla maailmassa. Vakuutuksia otetaan runsaasti ihmisryöstön varalta. Erään huomattavan kansainvälisen yhtiön kerrotaan tarjoavan miljoonan dollarin (vajaan neljän miljoonan markan) vakuutusta, joka maksaa noin 1800 markkaa vuodessa, jos vakuutettu maksaa lunnaiden ensimmäiset 9000 markkaa. Vakuutetut olisivat luonnollisesti kidnappaajien pääkohteita, ellei heidän nimiään pidettäisi täysin luottamuksellisina.
Erityisesti ihmisryöstöjen torjuntaan valmennetuista koirista on kysyntää. Eräs italialainen koiratarhan omistaja, joka valmentaa tappaja-vartiokoiria, sanoo: ”Olen jo myynyt koulutettuja saksanpaimenkoiria yhtiöitten johtaville toimihenkilöille, teollisuusmiehille, näyttelijöille ja erilaisten akateemisten ammattien harjoittajille, ja kysyntä kasvaa yhä.” Koirat, jotka maksavat 5800–17000 markkaa, koulutetaan hyökkäämään jokaisen kimppuun, joka ahdistelee niiden isäntää. Kouluttaja sanoo, että ellei niitä estetä, ne voivat tappaa hyökkääjän. Eräs kalifornialainen yritys on myynyt satoja vartiokoiria 9000 markan kappalehinnasta.
Kun kaikkiin näihin varotoimiin on ryhdytty, onko ihminen silti turvassa? Eräs poliisimies, joka oli mukana selvittämässä erästä Yhdysvalloissa suurta huomiota herättänyttä ihmisryöstöä, esitti raitistuttavan huomion: ”On tajuttava se, että jos joku todella haluaa kidnapata jonkun, kukaan ei voi tehdä paljoakaan sen estämiseksi.”
Samaten eräs amerikkalainen diplomaatti, joka kidnapattiin Meksikossa ja vapautettiin, kun kidnappaajien vaatimukset oli täytetty, neuvoi kansainvälisen liikkeenhoidon opiskelijoitten ryhmää: ”Monet kysyivät, oliko minulla tuliaseita ja muuta sellaista. Mielestäni se on tyhmää ja naurettavaa. Heitä on enemmän ja heillä on enemmän aseita, joten siitä ei olisi mitään hyötyä.”
Poliittiset aktivistit näyttävät olevan taipuvaisia käyttämään tätä mitä voimakkainta asetta äärirajaansa. Erään kansainvälisen turvallisuustoimiston edustaja ennustaa, että hänen toimialansa tulee olemaan merkittävä tulevaisuudessa: ”Koskaan aikaisemmin ihmisen historiassa emme ole nähneet sellaista väkivaltaa, sellaisia eläimellisiä tekoja, joita tulemme pian näkemään yhteiskunnassamme.” Ihmiskunta kokee todellakin ”laittomuuden lisääntymistä”, joka Raamatun mukaan ilmaisee tämän epäonnistuneen maailmanlaajuisen ”asiainjärjestelmän” tulleen ’viimeisiin päiviinsä’. – Matt. 24:3, 12, Um; 2. Tim. 3:1.
Tasapainoinen näkemys elämästä
On myös eräs asia, jota sopii ajatella: Eikö sinusta vaikuta oudolta, että ihmiset ovat niin kauhuissaan siitä, että kidnapattujen ja panttivangeiksi otettujen henkeä uhataan, ja kuitenkin lukemattomat muut ihmiset, jotka ovat joka päivä kuolemanvaarassa, saavat tuskin lainkaan huomiota osakseen?
Ajattele niitä miljoonia, jotka ovat kuolemaisillaan nälkään juuri tällä hetkellä; onko heidän elämänsä vähemmän arvokas? Aborteilla tuhotaan jatkuvasti lukemattomien lasten elämä; suuria määriä ihmisiä ei pelkästään kidnapata, vaan heidät murhataan joka päivä kaikkialla maailmassa. Entä ne myriadit, jotka on jo surmattu ja joita parhaillaan tapetaan tämän sukupolven sodissa? Näiden elämän päättymistä mainitaan tavallisesti tuskin lainkaan.
Politiikka, rikollisuus ja omanvoitonpyynti ovat tehneet elämästä hyvin halvan, kun taas, paradoksaalista kyllä, joidenkuiden tiettyjen ihmisten elämään kohdistunut uhka aiheuttaa valtavan hälyn. Eräs sanoi siitä: ”Yhden ihmisen hengen pelastamiseksi annetaan miljoonia, mutta hyvin vähän miljoonien ihmisten hengen pelastamiseksi!” Eivätkö sellaiset ontuvat arvot paljasta, että siinä maailmanlaajuisessa asiainjärjestelmässä, joka on ne tuottanut, on jotakin pahasti vialla?
Sen tähden ainoastaan Jumalan lupaama täydellinen, koko maapallolle ulottuva muutos voi saattaa ihmiskunnan elämästä omaaman näkemyksen jälleen tasapainoon. Tuo muutos on välttämättä niin kaiken käsittävä, että Raamattu puhuu sen jälkeen tulevasta ”uudesta maasta”, uudesta ihmisyhteiskunnasta uuden hallitusjärjestelyn alaisuudessa, jolloin ”entinen maa” ja sen elämän halveksunta ovat ”kadonneet”. Silloin elämään suhtaudutaan yhtä arvostavasti kuin suuri Elämänantaja suhtautuu siihen, ja silloin toteutuvat kauan kaivatut olosuhteet, jolloin ”kuolemaa [ei] ole enää oleva”. – Ilm. 21:1–5, Um; 2. Piet. 3:13.