Päätetty: ’Nämä ihmiset on karkotettava ihmisyhteiskunnasta!’
TÄMÄ on Malawin kongressipuolueen vuoden 1972 vuosikokouksen tuon maan Jehovan todistajia koskevan päätöksen pääsisältö.
Pääkaupungin, Zomban, katolisessa oppikoulussa pidetyssä kokouksessa puoluevaltuutetut hyväksyivät 16. syyskuuta joukon päätöksiä. Julkaisemme seuraavassa käännöksen otteesta, joka on Malawin hallituksen tiedotus- ja radiointiministeriön julkaisemasta lehdestä MANA Daily Digest, 18. syyskuuta 1972 ilmestyneestä numerosta. Sivulla 17 ilmenee, että pöytäkirjan mukaan puoluevaltuutettujen toimesta oli
”a) valitettu sitä, että tietyt kiihkouskonnolliset lahkot, jotka toimivat samalla lailla kuin kielletty Jehovan todistajain lahko, ehkäisivät maan sekä poliittista että taloudellista kehitystä;
”b) päätetty, että näiden kiihkouskonnollisten lahkojen kaikki jäsenet, jotka olivat kaupan ja teollisuuden palveluksessa, oli viipymättä erotettava ja että jokainen kaupallinen tai teollinen liikeyritys, joka ei mukautuisi tähän päätökseen, menettäisi toimilupansa;
”c) päätetty, että kaikki näiden kiihkouskonnollisten lahkojen jäsenet, jotka olivat valtion viroissa, oli viipymättä erotettava ja että kaikkia näiden lahkojen jäseniä, jotka olivat yksityisyrittäjiä joko liikealalla tai maanviljelyksen piirissä, oli estettävä harjoittamasta liiketoimintaa tai maanviljelystä;
”d) päätetty, että kaikki näiden lahkojen jäsenet, jotka asuivat kylissä, oli ajettava niistä pois, ja vedottu hallitukseen, että se antaisi suurimman mahdollisen suojelun niille puolueen jäsenille, jotka käsittelisivät näiden lahkojen kannattajia.”
Todellisuudessa ainoat, joihin nämä päätökset kohdistuivat, olivat Jehovan todistajia. Mikään muu uskonnollinen ryhmä ei kärsinyt Malawissa niin kuin he.
Mitä noissa päätöksissä itse asiassa sanottiin? Näin monin sanoin niissä lausuttiin, että Malawin Jehovan todistajien ei tulisi sallia tehdä ansiotyötä – ei minkäänlaista eikä missään. Heidän ei sallittaisi edes kasvattaa ravintoa omaksi elatuksekseen. Heidät ajettaisiin myös pois kylistä. Minkä vaihtoehdon tämä jättäisi heille?
Ainoa heille jätetty vaihtoehto olisi elää villieläinten tavoin metsissä ja savannilla ihmisyhteiskunnan hylkiöinä.
Mutta eikö tämä ole vain meidän tulkintamme? Eivätkö nämä päätökset ole tarkoitetut pelkästään tuomitsemisen ilmauksiksi ilman todellista aikomusta riistää lähimmäisiltä elämän perusehtoja?
Tosiasiat osoittavat, että ne, jotka kuulivat nämä sanat, ymmärsivät niiden merkitsevän Jehovan todistajien täydellistä karkotusta, todellisuudessa kuolemantuomiota.
Ajattelehan joitakin niistä tavoista, joilla niitä, jotka olivat ”yksityisyrittäjiä joko liikealalla tai maanviljelyksen piirissä”, ’estettiin’ harjoittamasta ammattiaan.
Malawilaisia liikemiehiä saatetaan perikatoon
● B. Lameck Chirwa, malawilainen liikemies ja Jehovan todistaja, palasi Malawiin Salisburyssa Rhodesiassa pidetystä kristillisestä konventista ja löysi lihallisen veljensä Beneyan makaamasta tajuttomana. Tämä hänen veljensä omisti sekatavarakaupan, ja Nuorisoliigan jäsenet olivat lyöneet häntä kovasti sen tähden, että hän oli todistaja. Viiden tunnin kuluttua hänen veljensä virkosi, ja hänet vietiin sairaalaan, jossa hän oli kolme päivää.
Eräs Nuorisoliigan jäsen oli kuitenkin nähnyt Lameckin auttavan veljeään, ja pian liigan jäsenet tulivat hänen liikkeeseensä Zingwangwaan. Häneltä kysyttiin, oliko hänellä puolueen jäsenkorttia. Koska hän ei voinut esittää sellaista, he lukitsivat hänen talonsa ja liikkeensä ja jättivät hänet ulkopuolelle. Sitten he pakottivat hänet menemään Limbeen, missä hänellä oli hänen vaimonsa hoitama vaatetusliike. Kun vaimo ilmaisi saman omantunnon asenteen poliittisen jäsenkortin suhteen, he sulkivat tämänkin liikkeen. Kun Lameck päätti mennä Malawin kongressipuolueen pääsihteerin Aleke Bandan puheille liikkeiden sulkemisen tähden, hän havaitsi, että Nuorisoliigan jäsenet olivat päästäneet ilman hänen autonsa renkaista ja ottaneet hänen autonsa avaimet. Hallituksen viranomaiset, joiden kanssa Lameck puhui, eivät antaneet pienintäkään toivoa mistään suotuisasta ratkaisusta – paitsi jos hän hankkisi puolueen jäsenkortin. Hänen pankkitilinsä, kuten kaikkien muidenkin todistajiksi tunnettujen tilit, jäädytettiin. Lopulta hänen onnistui muuttaa vakuutuskirjansa rahaksi ja lentää Malawista Rhodesiaan. Häneltä jäi Malawiin rakennuksia, huonekaluja, vaatevarastoja ja myymälätarvikkeita, yli kuuden tonnin painoinen kuorma-auto ja henkilöauto. Omaisuuden kokonaisarvo oli 503000 markkaa. Hän oli ollut liikealalla vuodesta 1959 lähtien. Nyt kaikki oli mennyt.
● Toinen todistajia, malawilainen liikemies nimeltä Chinondo, piti autokoulua Malawin suurimmassa kaupungissa Blantyressa. Hänen kaikki autonsa takavarikoitiin. Myöhemmin hän näki niiden olevan pysäköidyt MCP:n eteläisen alueen toimiston ulkopuolelle.
● 64-vuotias William McLuckie oli asunut Malawissa lähes 40 vuotta. Hän omisti Blantyressa harvinaisten esineiden liikkeen. Sen lisäksi että hän oli välittömästi yhdentoista ihmisen työnantaja, hän osti säännöllisesti harvinaisuuksia 120 malawilaiselta puunleikkaajalta, joilla kaikilla on perhe elätettävänä. McLuckie arvioi 600–700 henkilön olleen riippuvaisia tästä liiketoimesta saatavista tuloista. Koska hän oli todistaja, hänet haastettiin oikeuteen ja hänelle annettiin 48 tuntia aikaa lähteä maasta. Noin vuorokausi hänen karkottamisensa jälkeen hänen vaimolleen ja kolmelle lapselleen annettiin 24 tuntia aikaa lähteä.
● Jotkut menettivät kuitenkin enemmän kuin liikkeensä. Rhodesialainen Sunday Mail -lehti ilmoittaa 1.10.1972 ilmestyneessä numerossaan, että ”huomattava malawilainen liikemies hakattiin kuoliaaksi”. Hän oli M. L. Chirwa, blantyrelainen sekatavara- ja pullomyymälän omistaja. The Rhodesia Herald -lehti selostaa samaa tapausta ja sanoo: ”Tähän mennessä ei ole ryhdytty mihinkään virallisiin toimenpiteisiin herra Chirwan kuoleman johdosta.”
’Heidät oli viipymättä erotettava’
Päätös ajaa kaikki todistajat pois työpaikoistaan ei myöskään ollut pelkkä uhkaus.
● M. R. Kalitera oli työskennellyt postilaitoksen palveluksessa vuodesta 1949 lähtien. Nyt, 23 palvelusvuoden jälkeen, hänet erotettiin ilman korvausta tai eläkettä.
● Todistaja Kadewere työskenteli terveysministeriön palveluksessa kiertävänä klinikkojen tarkastajana. Hänet oli koulutettu Yhdysvalloissa. Mennessään kotiinsa Zombaan hän havaitsi, että Nuorisoliigan jäsenet olivat jakaneet keskenään hänen maissipeltonsa. Palattuaan Blantyreen hän sai tietää, että hänet oli erotettu toimestaan. Todistaja Kadewere on yhdeksän lapsen isä.
● William Nsangwe suoritti sihteeri-instituutin (Chartered Institute for Secretaries) välitutkinnon ja työskenteli viisi vuotta Blantyren kaupungintalossa. Kun todistajain vaikeudet alkoivat, kaupunginsihteeri kutsui Nsangwen toimistoonsa ja kuulusteli häntä. Sitten pormestari otti hänet puheilleen. Kun häntä molemmissa tapauksissa yritettiin saada ostamaan tai ottamaan vastaan puolueen jäsenkortti, hän kieltäytyi omantunnonsyistä. Kun häntä käskettiin ’keskustelemaan vaimonsa ja äitinsä ja isänsä kanssa asiasta’, hän vastasi, että ’oli kysymys hänen omasta uskostaan, joka ei ollut riippuvainen isästä ja äidistä tai vaimosta’. Hänet erotettiin. Hänen vaimonsa Joy, joka on suorittanut Malawin yliopiston loppututkinnon ja toimi opettajana, erotettiin myös, samoin kuin tämän opiskelija- ja opettajatoveri todistaja Venencia Kabwira.
Se, mitä tapahtui valtion viroissa oleville, tapahtui myös niille, jotka olivat yksityisten palveluksessa.
● W. Lusangazi oli ollut Mandala Motors Limited -yhtiön palveluksessa Blantyressa yli kymmenen vuoden ajan. Hänet erotettiin, samoin kuin Widdas Madona, joka oli työskennellyt yhtä monta vuotta Horace Hickling Limited -yhtiön palveluksessa Blantyressa. Todistaja Lihoma oli työskennellyt United Transport Limited -yhtiössä viisitoista vuotta. Hänetkin erotettiin.
Joukko työnantajia vastusti kiivaasti sitä, että heidät pakotettiin erottamaan ne työntekijät, jotka olivat todistajia.
● Eräs blantyrelainen asianajotoimisto esitti asian itse presidentille yrittäen – turhaan – saada pitää kaksi luotetuinta työntekijäänsä, Luwisi Kumbemban ja L. D. Khokwan. (Khokwan vaimo, joka on opettaja, menetti myös valtionvirkansa.)
● Blantyressa sijaitsevan vaatetusyhtiön intialainen omistaja palasi matkalta ja sai tietää, että työntekijä, jolle hän uskoi liikkeensä hoidon poissa ollessaan, oli erotettu pakolla. Tuo työntekijä oli todistaja Skennard Mitengo. Omistaja ilmoitti sulkevansa liikkeen, Crescent Clothing Companyn, koska, niin kuin hän sanoi, hän ei voinut hoitaa liikettään ilman tämän arvostetun työntekijän palveluksia. Arveltiin, että Press Trading Limited -yhtiö, jonka jotkut hallituksen virkailijat omistavat, ottaisi yhtiön haltuunsa.
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä kaikki ne todistajat käsittävästä luettelosta, jotka on erotettu työpaikoistaan. Sikäli kuin tiedetään, koko maassa ei tällä hetkellä ole yhtään todistajaa, jolla olisi työpaikka. Mutta kampanja ei pysähtynyt tähän.
Elämän perustarpeet kielletty
Malawi on maanviljelysmaa, ei teollisuusvaltio. Sen kansan suuri enemmistö elää maanviljelyksestä ja työskentelee perimillään maapalstoilla pienistä kylistään käsin. Useimmat Malawin Jehovan todistajat olivat maanviljelijöitä. Kuten muutkin ihmiset, he tarvitsevat sellaisia välttämättömyyksiä kuin ravinto, vesi, vaatetus ja suoja. Kuitenkin tehtiin yhteisponnistus näidenkin epäämiseksi heiltä.
● Supunissa Chikwawan alueella kaikilta todistajilta otettiin pois heidän puutarhansa ja heitä estettiin jopa nostamasta vettä paikkakunnan kaivosta. Vettä saadakseen heidän täytyi mennä kuuden kilometrin päässä olevalle joelle!
Kirjaimellisesti tuhansia koteja poltettiin tai revittiin maahan. Pelkästään Jalin kylässä Zomban alueella neljäkymmentä todistajille kuuluvaa taloa hävitettiin polttamalla.
● Maan eteläkärjestä Chiromon alueelta tulee tällainen ilmoitus: ”Chiromon, Bangulan ja Nguluwen alueilla Nuoret pioneerit ovat hävittäneet kaikki veljien talot ja kaiken heidän omaisuutensa. Kaikki Chameran kylän veljet ja sisaret on hajotettu, ja he oleskelevat savannilla. Koko heidän omaisuutensa on tuhottu.”
● Uutinen Gordenin kylästä läheltä Zombaa: ”Kaikki veljien ja sisarten omistamat talot revitty maahan. Paikalliset päälliköt ottaneet kaikki heidän elintarvikkeensa ja omaisuutensa. Kaikki veljet ja sisaret ovat paenneet tästä kylästä.”
Eräs raportti tekee yhteenvedon asuntotilanteesta: ”Tämä on monien Jehovan todistajien perheiden tila: naiset ja lapset nukkuvat ulkosalla. Jotkut heistä nukkuvat rautatieasemilla. Jotkut linja-autoasemilla tai missä tahansa paikassa, jossa heitä ei ahdisteta.”
● Eräässä Blantyren alueen kylässä Nuorisoliigan jäsenet menivät 60-vuotiaan leskivaimon, todistaja Mazongozan, luo ja pyysivät häntä ostamaan poliittisen jäsenkortin. Hän kieltäytyi omantunnonsyistä. Yhden viikon aikana, 24.–30. syyskuuta, he tappoivat hänen kananpoikansa yhden kerrallaan, ja kun hän yhä kieltäytyi, he tappoivat hänen vuohensa yhden kerrallaan. Nämä olivat hänen ainoa omaisuutensa. Sitten he uhkasivat hänen omaa henkeään, mikä sai hänet pakenemaan kylästä.
Monet raportit ovat hyvin suppeita, mutta sille, joka tuntee Malawin olosuhteet, ne ilmaisevat paljon.
Tyypillinen on ilmoitus, että ’ovet ja ikkunat (”6 ruutua kussakin”) oli rikottu tai viety’. Tällaisen seikan korostaminen saattaa kuulostaa oudolta. Mutta Malawin kylissä useimmissa taloissa on saviseinät ja olkikatto. Jos jossakin talossa on ovi tai ikkuna, se on koko rakennuksen arvokkain osa.
Samaten ilmoitus toisensa jälkeen kertoo sellaisten tarvikkeiden hävittämisestä tai varastamisesta kuin ’3 makuumattoa, 3 huopaa, 2 tuolia, 1 pöytä, 1 pöytäliina, 2 solmiota, 8 säkillistä kuorittuja maapähkinöitä, 1 varastohuoneellinen kuorimattomia maapähkinöitä’. Niistä, jotka elävät teollistuneissa maissa, tämä saattaa jälleen näyttää hyvin vähäiseltä menetykseltä. Mutta nuo esineet saattoivat merkitä niille, jotka ne menettivät, heidän pienen kotinsa koko kalustusta, ja se sato, jonka he menettivät, olisi tuonut heille hieman kipeästi kaivattua rahaa. Mainittu ’1 pöytäliina’ on saattanut olla ainoa esine, joka todistajavaimolla oli piristämässä kotiaan.
Joskus heiltä oli otettu polkupyörä, radio tai ompelukone (esimerkiksi ”1 käsikäyttöinen ompelukone”). Mutta heille polkupyörän menettäminen merkitsee samaa kuin muiden maiden ihmisille auton menettäminen. Jokainen näistä esineistä saattaa vastata useiden kuukausien ansioita, tai sellaisen saaminen on saattanut merkitä vuoden tai pitemmän ajan maanviljelystä ja säästämistä.
Suoraan Sinda Misalen leiriltä Zambiasta tuleva uutinen kertoo siellä olevista tuhansista todistajapakolaisista:
”Karja, lampaat, kananpojat, porsaat ja vuohet on kaikki otettu pois veljiltä. Hyvin monilta on viety heidän vaatteensa, niin että he eivät omista muuta kuin sen, mitä on heidän päällään. Eräs sisar ei tullut pakolaisleiriin, koska hän oli alaston: MCP:n nuoret olivat riisuneet hänet. Toisten leirin sisarten oli lähetettävä hänelle jotakin päällepantavaa, ennen kuin hän saattoi tulla leiriin. Käytännöllisesti katsoen ketkään veljet, jotka pakenivat Malawista, eivät omista enää mitään siitä, minkä he jättivät taakseen. Toisin sanoen heillä ei ole mitään aineellista omaisuutta, jonka luo he voisivat palata.”
Voiko tällainen kohtelu, joka on nyt talletettu asiakirjoihin, mitenkään olla puolustettavissa? Harkitse Malawin todistajia vastaan esitettyjä syytöksiä ja päättele sitten itse.