Mikä on syynä nykyisiin rauhanponnisteluihin?
RAAMATTU ennusti 1900 vuotta sitten, että tulisi aika, jolloin ihmiset huutaisivat: ”Rauha ja turvallisuus!” Tämä ennustus näyttää olevan nopeasti täyttymässä.
Itse asiassa maailman johtohenkilöt käyttävät näitä sanoja toistuvasti. Mutta merkittävää ei ole ainoastaan sanonnan käyttö.
Me elämme monessa suhteessa ainoalaatuista aikaa. Pysähdyhän ajattelemaan niitä julmia tosiasioita, joiden edessä maailma on tällä hetkellä. Ota huomioon, miksi maailman johtomiehet nyt jos koskaan olisivat sekä typeriä että mielenvikaisia, elleivät he ryhtyisi historian suurimpiin ponnisteluihin rauhan ja vakiintuneisuuden saavuttamiseksi.
Maailmanrauha vai maailman itsemurha?
Ihmisten käytettävissä ei ole koskaan ennen meidän aikaamme ollut keinoja sananmukaisesti koko maailman tuhoamiseksi. Harkitse seuraavia tosiseikkoja:
Yhdysvalloilla on 41 ydinohjuksin varustettua sukellusvenettä. Niiden jokaisen kantama räjähdysvoima on suurempi kuin kaikkien toisessa maailmansodassa molemmin puolin käytettyjen pommien räjähdysvoima yhteensä – ja tähän sisältyvät ne kaksi atomipommia, jotka pudotettiin Japaniin! Neuvostoliitto valmistelee 42 samanlaista sukellusvenettä. Ranska ryhtyi heinäkuussa kokeilemaan ydinohjuksilla varustettua sukellusvenettään.
Neuvostoliitolla on noin 300 suunnatonta SS-9-vetypommia, joiden kunkin räjähdysvoima on 25 megatonnia, mikä vastaa 25 miljoonan trotyylitonnin räjähdysvoimaa. Yksikin näistä pommeista voisi muuttaa maapallon minkä tahansa suurkaupungin hirvittäväksi teurastamoksi.
Parastaikaa, juuri tällä minuutilla, Yhdysvalloilla on sukellusveneohjusten lisäksi 1000 maasta ammuttavaa Minuteman-ohjusta, jotka on varustettu yhden tai kahden megatonnin taistelukärjillä ja suunnattu Neuvostoliitossa ja Kiinassa oleviin kohteisiin. Neuvostoliitolla puolestaan on noin 1300 yhtä voimakasta ohjusta SS-9-ohjusten lisäksi, ja ne on suunnattu Yhdysvalloissa oleviin kohteisiin.
Toisiaan vastustavien kansojen suorittama nappien painallus aiheuttaisi arviolta kolmensadan miljoonan ihmisen kuoleman alle tunnin kuluessa.
Supervallat ovat kuitenkin jatkaneet yhä useampien taistelukärkien varastoimista. Niinpä fyysikko Ralph E. Lapp huomautti jokin aika sitten, että Yhdysvalloilla on varastossaan ”riittävästi ydinräjähteitä Neuvostoliiton hävittämiseksi vähintään 25 kertaa”.
Kiina on nyt nopeasti kohoamassa supervallaksi hankkimalla itselleen ydinaseita.
Lisäksi Ruotsin kansainvälinen rauhantutkimuslaitos osoittaa raportissaan, että noin kolmanneksella kaikista maista ”tulee olemaan merkittävä ydinaseohjelma ennen 1970-luvun päättymistä”. Se sanoo edelleen, että seurauksena voi olla ”täysin uusi sotilaallinen ja strateginen tilanne”.
Presidentti Nixon varoitti hyvällä syyllä: ”Ydinsodassa ei tule olemaan voittajia – vain häviäjiä.” ”Jos meidät vedetään selkkaukseen, on molemminpuolinen itsemurha varsin mahdollinen.”
Kun sota uhkasi menneisyydessä, niin kansakuntien hallitsijoitten täytyi harkita sitä mahdollisuutta, että he menettävät valtansa, suuren osan väestöstään, osan teollista voimaansa ja että suurimmat kaupungit kärsivät huomattavaa tuhoa.
Mutta heidän ei tarvinnut koskaan pelätä menettävänsä käytännöllisesti katsoen koko maataan ja näkevänsä sen muuttuvan elollisten asuinpaikaksi soveltumattomaksi.
Nyt heidän on otettava nimenomaan se huomioon.
Ihmisen elinympäristön uhanalaisuus vaatii maailmanlaajuista toimintaa
Ihmiskunnan täytyy tehdä rauha sen kiertotähden kanssa, jonka päällä se elää. Ihminen on vuosikymmenet ’ollut sodassa’ oman ympäristönsä kanssa ja on saastuttanut sen melkein kuoliaaksi. Nyt hän korjaa sitä, mitä hän on kylvänyt.
Me korjaamme satonamme saastunutta ilmaa. Vuonna 1970 erään ilmatieteellisen tutkimuskeskuksen tiedemiehet ennustivat, että nykyisellä menolla ”kaupunkiväestö joutuu kymmenen vuoden kuluessa käyttämään kaasunaamareita säilyäkseen hengissä saastuneessa ilmassa”. Tokiossa liikennepoliisien täytyy jo nyt turvautua aika ajoin happilaitteisiin.
Me korjaamme satonamme saastunutta vettä, jota on myrkytetyissä joissa, järvissä ja vieläpä merissäkin. Kaikista varoituksista huolimatta saastuttaminen jatkuu. The Daily Yomiuri -lehti (27.6.1972) toteaa: ”Japania ympäröivien merien likaaminen pahenee hälyttävässä määrin.”
Tätä ja muuta saastumista ei voida ratkaista kansallisesti, vähän kerrallaan. Selostaessaan Yhdistyneitten Kansakuntien Ruotsissa pitämää ympäristökokousta Editorial Research Reports -lehti sanoi:
”Kaikki vähempi kuin täysimittainen kansainvälinen ponnistelu näyttää turhalta. Maailman ekologinen järjestelmä on yksi; se on sellainen, ettei yksikään valtio voi yksin puhdistaa ympäristöään. Ilmakehä kuljettaa teollisuussaasteita ja tuholaismyrkkyjä ympäri maapallon. Käytännöllisesti katsoen jokainen kansainvälinen vesiväylä on saastunut ja tilanne pahenee vuosi vuodelta.”
Saastumisen aiheuttama maailmanlaajuisen tuhon uhka on yhtä todellinen ja vakava kuin ydinsodan aiheuttama uhka.
Ihmispommi räjähtämäisillään
Kesti tuhansia vuosia ennen kuin ihmiskunnan väkiluku nousi yhteen miljardiin (vuonna 1850). Vain 80 vuodessa se saavutti toisen miljardin. Nyt se on 3,6 miljardia, ja on arvioitu, että se lisääntyy – ei vain yhdellä miljardilla – vaan kaksinkertaiseksi seuraavien kolmenkymmenen vuoden aikana.
Joka päivä kiertotähdellämme on ruokittavana noin 200000 suuta lisää. Mutta planeetan koko pysyy samana. Eikä maatalouden tuotto kasva samassa suhteessa kuin tarve.
Maailman johtohenkilöt tietävät, että ’kolmannessa maailmassa’ eli köyhissä ’kehitysmaissa’ kuohuu. Noiden maiden väkiluku on enemmän kuin kaksi kertaa niin suuri kuin rikkaampien teollisuusmaiden, ja väestönkasvu on niissä nopeampaa kuin näissä.
Rauhoittaakseen tämän suunnattoman ihmisjoukon kasvavaa tyytymättömyyttä suurvallat ovat koettaneet antaa niille teknistä apua. Edistystä on tapahtunut, mutta ongelmat ovat valtavia ja väestönkasvu tekee melkein tyhjäksi kaiken edistymisen. Niinpä eräs äskeinen Yhdistyneitten Kansakuntien katsaus osoittaa, että ”rikkaitten ja köyhien maiden välinen kuilu kasvaa jatkuvasti”.
”Ihmispommin” nykyään muodostama uhka tulee pahemmaksi päivä päivältä. Suurvallat ymmärtävät, että sen torjumiseksi niiden tarvitsee luopua keskinäisestä kilpailusta ja työskennellä olosuhteitten parantamiseksi maailmanlaajuisesti.
Oman maan ongelmat vaativat huomiota osakseen
Maailman johtajat kohtaavat myös yhä enemmän sisäisiä ongelmia omissa maissaan. He näkevät suurimpien kaupunkiensa olevan kriisin kourissa monien rappeutuessa pelottavaa vauhtia. Rahaa tarvitaan kipeästi, mutta sotilasmenot ja ’kylmän sodan kilpailu’ vaativat niistä suuren osan.
Kuluttajien kasvavat vaatimukset Neuvostoliitossa ja muissa maissa on otettava huomioon, mikäli kansa halutaan pitää alistuvana. Ja jotakin on tehtävä kaikki kansat nielevän rikollisuuden hyökyaallon pysähdyttämiseksi.
Ihmiset ovat myös panneet merkille suurvaltojen menestyksellisen avaruustutkimuksen. He ovat nähneet ihmisten kävelevän kuussa. Nähdessään kansakuntien menestyvän avaruudessa he ihmettelevät, miksi ne eivät voi onnistua maan päällä.
Yhdistyneet Kansakunnat – nimensä veroinenko?
Yhdistyneiden Kansakuntien järjestö, jota kerran tervehdittiin ihmiskunnan suurimpana saavutuksena, on vaikeuksissa. Se on kaiken arvovaltansa menettämisen vaarassa, ellei maailmassa tapahdu jotakin mullistavaa muutosta.
Kuitenkin se käsittää ensimmäisen kerran käytännöllisesti katsoen maapallon koko väestön, kun kommunistinen Kiina on nyt liittynyt sen riveihin. Entäpä jos suurvallat saisivat aikaan rauhanjärjestelyn YK:n avulla? Entä jos se voisi auttaa lopettamaan pienten kansakuntien väliset taistelut ja riitaisuudet?
Silloin Yhdistyneet Kansakunnat ehkä näyttäisi olevan ylevän nimensä arvoinen. Se voisi saada suurta kannatusta ja ylistystä.
Maailman uskonnot kriisitilassa
Maailman uskonnot, etenkin kristikunta, ovat viime vuosina vakavasti rappeutuneet. Kirkkojen sisäiset erimielisyydet ovat suuresti vähentäneet niiden nauttimaa arvonantoa. Kirkkojen ilmeinen tehottomuus rauhan aikaansaamisessa ja ihmisten pulmien ratkaisemisessa on pannut monet epäilemään niiden arvoa. Uskonnolliset johtajat näkevät nyt mahdollisuuden hyötyä suuresti maailmanrauhan vakiintumisesta.
Jos julkilausumaa ’maailmanrauhasta ja turvallisuudesta’ julistettaisiin pian kautta maapallon – ja jos kirkot olisivat siinä asemassa, että ne voisivat väittää edistäneensä sitä jossain määrin – voisi tämä palauttaa niille ainakin hiukan niiden menettämää vaikutusvaltaa, mainetta ja suosiota. Ne tarvitsevat sitä – ja ne tietävät sen.
Paavi Paavali VI myönsi, että kirkosta eroaminen, arvostelu ja vastalauseet vitsaavat katolista kirkkoa ja aiheuttavat sellaisen ”epävarmuuden tilan, jota me emme voi emmekä tahdo salata”. – New York Times, 24.6.1972.
Maailmanrauhan aikaansaaminen voisi suuresti lievittää tuota epävarmuutta ja lisätä luottamusta tulevaisuuteen. Se voisi herättää toivon maailman uskontojen elpymisestä ja uudesta voimistumisesta.
On siis olemassa monia ja varsin painavia syitä, joiden vuoksi ihmisten pitäisi ryhtyä kaikenkäsittäviin ponnisteluihin maailmanrauhan ja turvallisuuden aikaansaamiseksi. On ilmeistä, että he saavuttavat pian sellaisen tilan, missä huuto ”rauha ja turvallisuus” muuttuu päivän iskulauseeksi.
Tärkeätä on kuitenkin tietää, onko se pysyvä.
Me voimme nyt tietää vastauksen tuohon kysymykseen.
[Tekstiruutu s. 11]
IHMISPOMMI RÄJÄHTÄMÄISILLÄÄN
MAAPALLON VÄESTÖ NYT 3600000000
SEN ENNUSTETAAN KAKSINKERTAISTUVAN 30 VUODESSA
Väestönkasvu on nopeinta köyhissä maissa, joiden väkiluku on jo nyt kaksi kertaa niin suuri kuin rikkaitten maiden
[Kuva s. 10]
Molemmin puolin, Yhdysvalloissa ja Neuvostoliitossa, on yli tuhat maasta ammuttavaa valmiiksi suunnattua ohjusta, jotka voidaan laukaista nappia painamalla
Tällainen ohjus voi kiitää avaruuden halki 24000 kilometrin tuntinopeudella ja tuottaa ydinkuoleman kokonaiselle kaupungille puolen tunnin kuluessa siitä, kun lähtömerkki on annettu
[Kuva s. 12]
Joka päivä on ruokittava noin 200000 ihmistä enemmän kuin ennen. Ravinnontuotanto ei lisäänny samassa suhteessa kuin ravinnontarve