Sinitiainen – lintumaailman lahjakas lurjus
”HERÄTKÄÄ!”-LEHDEN BRITTEIN SAARTEN -KIRJEENVAIHTAJALTA
KUN perheenemäntä Isossa-Britanniassa kumartuu ottamaan oven ulkopuolelta aamumaidon, hän saattaa havaita joutuneensa ryöstön uhriksi. Todellakin, maitopulloista on rosvottu kerma! Sinitiainen, tuo lintumaailman lahjakas lurjus, on jälleen ollut asialla.
Rohkea ja ketterä sinitiainen tietää, mitä se haluaa, ja käy tasapainoillen maitopullon kimppuun juodakseen siitä tuuman pari kermaa. Mutta miten tämä höyhenpeitteinen lurjus pääsee käsiksi maitoon? Maitopullon korkit eivät ole mikään suuri ongelma. Aikaisemmin maitopullojen korkeissa käytettiin paksua, vahattua pahvia, ja ne näyttivät varmoilta ja (kuten olisi luullut) nokankestäviltä. Mutta sinitiainen kuori korkin kärsivällisesti pois kerros kerrokselta.
Sitten tuli tinapaperikorkki. Mutta sekään ei kyennyt vastustamaan sinitiaisen voimakasta, talttamaista nokkaa. Päälle asetetut kivet siirretään pois julkean röyhkeästi. Maitopulloja ei ole myöskään onnistuttu suojelemaan peittämällä ne kankaalla.
Mutta jos perheenemännällä on toisinaan ongelmia, on niitä maidon tuojillakin. Kerrotaan, että sinitiaisparvet seuraavat maitokärryjä pitkin katuja kuin lokit auraa, ja ne avaavat pullonkorkkeja maitomiehen ahertaessa pullojen jakelussa.
Näyttää siltä, että sinitiaisella on huono vaikutus höyhenpeitteisiin tovereihinsa. Eräs kierroksellaan ollut maitomies kertoi, että useissa tapauksissa pitkänokkaiset punarintarastaat ovat seuranneet perässä ja juoneet maitoa pulloista, jotka paljon pienemmät sinitiaiset ovat avanneet niiden mukavuudeksi. Sinitiainen johtaa, ja muut seuraavat perässä. Peräti yhdentoista muun lintulajin tiedetään tulleen maitokärryille sinitiaisen ”siivellä”, niin sanoaksemme.
Ja tiedätkö, mitä muuta on tapahtunut? The Times -lehden kirjeenvaihtaja meni takuuseen seuraavasta: ”Eräs naapuri mennessään noutamaan maitoa aamulla havaitsi ketun istuvan pensaiden juurella ja katselevan tarkkaavaisesti, kun sinitiaiset työnsivät pois pullon korkkia, ja ellei sitä olisi häiritty, se olisi epäilemättä odottanut, kunnes ne olisivat saaneet työn valmiiksi, ja sitten tullut herkuttelemaan maidolla.”
Mutta sinitiainen ei himoitse ainoastaan kermaa. Eräs kitin aineosa on myös sinitiaisen makuun. Erään omakotitalon viimeistelytyöt keskeytyivät kerran, kun läheisestä metsästä tuli sen suuri sinitiaisväestö pitämään kitinsyöntijuhlia sillä seurauksella, että joka ainoa ikkunalasi putosi paikaltaan.
Silmäys ”lurjukseen” ja sen käyttäytymiseen
Millainen tuo höyhenpeitteinen lurjus sitten oikein on? Sinitiainen on kauneimpia Isossa-Britanniassa asustavista pikkulinnuista. Moni, joka näkee ensimmäisen kerran linnun tekevän ’pulloryöstön’, on väärin luullut Lontoon yleisintä tiaista ehkä jostakin lintuhäkistä karanneeksi ulkolaiseksi linnuksi. Linnun lentäessä sen koboltinsininen päälaki ja siniset siivet, valkoiset posket ja keltainen alapuoli näyttävät niin häikäisevän värikkäiltä, ettei lintua voi olla huomaamatta.
Kenties sinitiaisesta on tullut taitava ammattilainen pullojen avaamisen taidossa sen ansiosta, että sillä on kyky oppia temppuja. Kirja Birds of the World (Maailman lintuja) sanoo: ”Tiaiset ovat hyvin pienistä linnuista mukautuvimpia ja oppivaisimpia . . . kesyille tiaisille voidaan opettaa hämmästyttäviä temppuja.” Kirja sanoo esimerkiksi, että Japanissa povaajat käyttävät erilaisia tiaisia. Käskystä lintu hyppää orrelleen, ottaa kolikon sormista, pudottaa sen laatikkoon, avaa pienoislippaan kannen ja vetää ulos paperinpalan ja jopa avaa sen.
Sinitiaiset näyttävät siis pystyvän oppimaan kokeilun ja erehdysten kautta. Ornitologi J. C. Welty Beloit Collegesta Wisconsinista Yhdysvalloista kirjoittaa: ”Maidon varastaminen ihmisen tekemistä pulloista voi tuskin olla synnynnäistä käyttäytymistä.” Lintujen tuntija Kenneth Graham kirjoittaakin: ”Jos älykkyys määritellään kyvyksi nähdä asiayhteyksiä ja hyötyä menneistä kokemuksista, niin on myönnettävä, että tiaiset omaavat tämän ominaisuuden suuremmassa määrin kuin tähän mennessä on ajateltu mahdolliseksi tutkittaessa lintujen käyttäytymistä.”
Koska sinitiaisten luonnollinen asuma-alue on metsässä, on hyvin hämmästyttävää, että ne vaeltavat syvälle suurkaupungin sydämeen. Niiden synnynnäinen kyvykkyys auttaa niitä sekä asumaan että lisääntymään vilkasliikenteisen suurkaupungin kolkoilla ja suhteellisen puuttomilla alueilla.
Ja niiden pesimäpaikan valinta suurkaupungissa osoittaa myös kykyä kokeilla melkein mitä tahansa. Niiden pesiä on löydetty tyystin arvaamattomista paikoista: auton vararenkaasta, kirjelaatikoista, viemäriputkista, katulampuista, vanhoista pumpuista ja jopa hernepenkin viereen linnunpelättimeksi asetetun takin taskusta. Ja arvaatko, mikä tämän linnunpelättimen tarkoitus oli? Pelottaa pois sinitiaiset!
Pidetty lintu rosvoilusta huolimatta
Ja miten ihmiset yleensä suhtautuvat tähän monitaitoiseen lintuun? Kerman näpistelemisestä huolimatta ei synny mitään julkista hälinää eikä suurta närkästystä. Pikemminkin ihmiset yleensä kertovat ihastusta ilmaisten linnun rosvoiluista.
Vaikka siis nämä pienet linnut ovat toisinaan tehneet itsestään kiusankappaleita, niin linnuista pitävät ripustavat yhä suupalasia puutarhaan, jotta tämä höyhenpeitteisten maailman pieni keikari kävisi heidän luonaan. Sinitiaisten rakastamia makupaloja ovat juusto, pekoninkuori, rautalankaan kiinnitetyt maapähkinät, siemenet ja kookospähkinän puolikas. Itse asiassa sinitiainen onkin Ison-Britannian suosituimpia puutarhalintuja. Siitä pidetään siksi, että se tekee erilaisia temppuja, esimerkiksi riippuu ylösalaisin päästäkseen käsiksi riippuvaan kookospähkinänpuolikkaaseen.
Toinen syy, miksi sinitiainen on pidetty lintu rosvoilustaan huolimatta, on se, että se palvelee ihmistä hyödyllisesti syömällä suuret määrät hyönteisiä. Erään lintuparin nähtiin tekevän 80 käyntiä tunnissa pesälleen. Ottaen huomioon välttämättömät tauot herra ja rouva Sinitiainen pyydystivät 1500 ateriaa päivässä eli noin 10000 viikossa, ja ne muodostuivat omenankukkakärsäkkään ja lehtipistiäisen toukista. Sinitiaiset ovat näin ollen maksutonta työvoimaa hedelmäpuitten vapauttamisessa tuhoeläimistä. Valitettavasti ajattelematon puunkaato ja arvostelukyvytön tuholaismyrkkyjen käyttö pakottavat sinitiaiset etsimään muualta aterioitaan.
Jotkut ovat sanoneet sinitiaisia ”mielettömiksi” niiden harrastaman rosvoilun vuoksi. Mutta muuan lukija kirjoitti seuraavasti eräälle sanomalehden toimittajalle noiden näpistelijöiden puolustukseksi: ”Kun kaupunkialueet kasvavat ja hedelmälliset alueet vähenevät – usein kemiallisen käsittelyn vuoksi – niin olisiko liian yksinkertaista esittää ajatus, että meidän mieletön käyttäytymisemme on vaikuttanut tiaisiin?”
Ongelman ratkaiseminen, linnusta iloitseminen
Mutta mitä voisi tehdä sinitiaisen maidonnäpistelytapojen suhteen? Maidon hakeminen ennen sinitiaista on yksi vastaus ongelmaan. Vaikeutena on vain se, että ilmahyökkäykset tapahtuvat hämmästyttävän nopeasti. Vain muutaman sekunnin maitopullojen saapumisen jälkeen höyhenpeitteiset rosvoilijat syöksyvät alas. Niinpä eräässä koulussa Mersthamissa Surreyssä Englannissa sinitiaiset ehtivät avata yli 50 maitopulloa 300 pullon lähetyksestä, ennen kuin koulun vahtimestari ehti hakea ne pois.
Pidä viisaasti mielessäsi, että lintu etsii ruokaa sieltä, mistä se löytää sitä. Maitomiehesi ystävällisen yhteistoiminnan avulla voit siis piilottaa maidon tukevaan laatikkoon, jossa on painava kansi.
Sinitiainen on vain yksi lähes äärettömän vaihtelevasta elävien ihmeiden määrästä, kaikkiviisaan Luojan kätten töistä. Eräs lintujen ystävä esitti seuraavan kauniin tunnustuksen sinitiaiselle ja sen Tekijälle: ”Ihminen tuntee itsensä hyvin nöyräksi tarkastellessaan näitä älykkäitä, kiireisiä, onnellisia pieniä luomuksia, joiden muoto, linjat ja värit ovat niin erinomaisen kauniita, joiden liikkuminen on niin täydellistä, jotka ovat niin määrätietoisia ja niin varmoja kaikissa puuhissaan. Mitä on ihmisen kätten työ näihin verrattuna?”