Kitarisojen arvon ymmärtäminen
YLEISIN ihmiselle suoritettu kirurginen toimenpide hampaan vetämisen jälkeen on kitarisojen poistaminen. Kitarisojen poisto suoritetaan useimmiten pikkulapsille. Onko niiden poistaminen aina viisasta? Mikä on kitarisojen tehtävä?
Meillä on itse asiassa useita erilaisia risoja. Ne kaksi, joista yleensä puhutaan ”risoina” ovat suun takaosassa aivan nielun yläpuolella, kitalaen alapuolella kummallakin puolella nielua. Niitä kutsutaan kitarisoiksi, koska ne ovat niin lähellä kitalakea.
Joskus kitarisat tulehtuvat ja paisuvat. Varsinkin silloin, kun ne ovat pahasti tulehtuneet, ne melkein täysin tukkivat kurkun, ja siksi on jo pitemmän aikaa suoritettu kitarisojen poistamista.
Vaikka lääkärit nykyään yrittävät välttää kitarisojen poistamista paitsi silloin, kun ne ovat pahoin tulehtuneet, tosiasiassa niiden poistamisen suhteen vallitsee paljon erimielisyyttä. Niinpä Kanadan lääkäriliiton julkaisu Journal huomautti 28.12.1963, että joissain osissa Kanadaa sairaaloissa poistetaan suhteellisesti yhdeksän kertaa enemmän kitarisoja vuoden aikana kuin toisissa sairaaloissa. Ilmeisesti tämä osoittaa melkoista mielipide-eroa sen suhteen, milloin oireet vaativat kitarisojen poistamista.
Nykyään ollaan selvillä siitä, että risat suojelevat elimistöä tulehduksilta, joita muuten syntyisi. Risat muodostuvat imukudoksesta, joka muodostaa valkoiset imusoluiksi kutsutut verisolut, solut, jotka tuhoavat elimistössä olevia taudinsiemeniä. On yhä ilmeisempää, että kitarisojen tarpeettomasta poistamisesta voi aiheutua vahinkoa. Niinpä on havaittu, että keskushermoston pesäkekovettumatautia on suhteellisesti paljon enemmän sellaisilla, joiden kitarisat on poistettu, kuin heidän sukulaisillaan, joilta ei ole poistettu kitarisoja. – Lancet, 18.12.1965.
Lisäksi on havaittu, että lapsilla, joiden kitarisat on poistettu, on suhteellisesti enemmän poliota kuin lapsilla, joilta ei ole poistettu kitarisoja. Selostaessaan asiaa julkaisussa Annals of the New York Academy of Sciences (1955) tri R. S. Paffenbarger j:r sanoi, että hänen tutkimuksensa ”saa meidät uskomaan, että kitarisojen poisto sinänsä lisää alttiutta poliolle”. Ja kirjoittaessaan vuoden 1959 syyskuun American Journal of Hygiene -lehdessä hän esitti lisää syitä, miksi kitarisojen poistaminen tekee lapset alttiiksi polioviruksen hyökkäyksille. Hänen kantaansa tukien The Merck Manual (1961) sanoo, että ”viimeaikaiset todisteet osoittavat, että potilaat, joille on tehty kitarisaleikkaus, ovat alttiimpia saamaan polion aiheuttaman nieluhalvauksen kuin potilaat, joille ei ole tehty risaleikkausta”.
Sekä Yhdysvalloissa että Isossa-Britanniassa on kitarisojen poistamisesta aiheutuvien kuolemantapausten suhde 1:10000. Joidenkuiden mielestä suhde ei ehkä näytä suurelta, vaikka Yhdysvalloissa määrä nousee lähes sataan joka vuosi. Mutta merkille pantava on erään asiantuntijan lausunto, jonka mukaan ”paljon useampia kuolee kitarisojen poistamisesta aiheutuviin komplikaatioihin kuin konsanaan sairaiden kitarisojen takia”.
Mitä voidaan tehdä, kun kitarisat ovat tulehtuneet? Hoidoksi määrätään mm. lepoa, kylmiä tai kuumia kääreitä kaulan ympärille, kevyttä ruokavaliota, mahdollisesti aspiriinia ja/tai antibiootteja. Peräruiskeista tai ulostusaineista on hyötyä ja kurlaaminen, sumuttimet ja kurkkutabletit voivat lievittää kipua. Australian Medical Journal -lehdessä kerrottiin 12.1.1963 maidottomasta ruokavaliosta. Muuan lääkäri on käyttänyt sitä erittäin menestyksellisesti hoitaessaan pitkäaikaisia kitarisatulehduksia. Mutta ennen kaikkea, älä kiirehdi lastesi kitarisojen poistamista.