Jalokivistä jaloin

Herätkää! -lehden Thaimaan-kirjeenvaihtajalta

PIENI kiinalaistyttö juoksi iloisesti alas katua ystäviensä perään hänen hellän isoäitinsä valppaan katseen seuratessa häntä. Yhtäkkiä hän kompastui ja kaatui. Isoäiti kiiruhti huolestuneena paikalle auttaakseen itkevää lasta, mutta todettuaan, ettei mitään vakavaa vahinkoa ollut tapahtunut, hän lohdutti tyttöä ja lähetti hänet jälleen leikkimään. Eräs kummallinen seikka liittyi tähän arkipäiväiseen tapahtumaan: isoäiti tuntui saavan suurta tyydytystä siitä, että tyttösen ranteissaan käyttämät kaksi pientä vihreää rannerengasta olivat murskautuneet korjauskelvottomiksi.

Miksi hän oli tyytyväinen? Pienet korut olivat jadea, ja hän oli itse pitänyt huolta siitä, että pieni lapsenlapsi käytti niitä suojeluksekseen. Monet kiinalaiset uskovat todellakin, että jos henkilö käyttää jade-koruja ja joutuu johonkin onnettomuuteen, jade rikkoutuu, mutta sen käyttäjä saa suojeluksen. Ei ole siksi ihme, että isoäiti pani merkille tämän ilmeisen vahvistuksen taikauskoiselle käsitykselleen ”mitä minä sanoinkaan” -asennetta ilmaisten!

Tämä kertomus auttaa meitä ymmärtämään, miksi jade on kiinalaisille ”taivaan ja maan parhainta”, ”jalokivistä kallisarvoisin” – vieden voiton jopa timanteista.

Kiinalaiset alkoivat ajatella, että jade oli yliluonnollista alkuperää ja että sitä siksi voitiin käyttää edistämään yhteyttä taivaaseen ja lepyttämään taivaan valtoja. He yhdistävät sen perinnäisesti viiteen perushyveeseensä: armeliaisuuteen, vaatimattomuuteen, rohkeuteen, oikeudenmukaisuuteen ja viisauteen. Filosofit opettivat, että oikeissa olosuhteissa nielaistuna jade antaisi kyvyn elää tuhansia vuosia, voiman tehdä itsensä näkymättömäksi ja kyvyn lentää.

Harvat tietenkään pitävät edelleen kiinni sellaisista uskomuksista, mutta ne sopivat ilmaisemaan kuinka suuressa arvossa jadea pidettiin vuosisadat itämaalaisten keskuudessa. Mutta jadeen liittyvästä taikauskosta huolimatta se on itse asiassa mitä kaunein jalokivi. Jos tarkkailet parhaisiinsa pukeutuneita kiinalaisia tai vietnamilaisia naisia, niin useimmissa osissa Kaakkois-Aasiaa näet heitä harvoin ilman jonkinlaista jadekorua.

Mitä jade on?

Tällä nimellä tunnetaan kaksi eri mineraalia: nefriitti, kalsium- ja magnesiumsilikaatti, ja jadeiitti eli kiinalainen jade, natriumalumiinisilikaatti. On kiinnostavaa, että nimi ”nefriitti”, joka tulee kreikkalaisesta munuaista merkitsevästä sanasta, on heijastumaa siitä ajatuksesta, että jadejauhe parantaa munuaissairauksia. Jadeiitin ja nefriitin välisellä erolla on todellisuudessa merkitystä vain keräilijöille. Jadeiitti on yleensä säihkyvämpää ja kiillottuu paremmin, kun taas nefriitti näyttää pikemminkin öljyiseltä kuin kiiltävältä.

Vaikka Kiina on kauan ollut jadesta muotoiltujen taide-esineiden kauppakeskus, tätä raaka-ainetta tavataan harvoin Kiinasta luonnontilassaan. Sitä tuotettiin muista maista, varsinkin Turkestanista. Mutta nykyään nefriitti tulee pääasiassa Uudesta-Seelannista, ja jadeiittia löydetään etupäässä Japanista, Burmasta ja Kaliforniasta. Jadea tavataan usein joenuomista, minne se on huuhtoutunut vuorilta. Sitä myös louhitaan vuorista, mutta kiinalaiset pitävät enemmän ”jokijadesta”.

Tavallisesti ajatellaan, että jade on väriltään kirkkaan pinaatinvihreää. Värivalikoima vaihtelee kuitenkin puhtaan valkoisesta, keltaisesta, punaisesta ja sinisestä aina mustaan saakka.

Aidon jaden tunnistaminen

Koska monet jalokivet muistuttavat suuresti jadea, niin miten voimme tietää, milloin meillä on aitoa jadea? Jos haluaisit ostaa jade-esineen ja välttää aidoiksi sanottuja jäljitelmiä, olisi helpointa antaa asiantuntijan ratkaista kysymys. Jaden tekee ainutlaatuiseksi erityisesti kaksi seikkaa: sen tiheys ja kovuus. Sen tiheys tai paremminkin ominaispaino tarkoittaa sen painon suhdetta samantilavuuksisen vesimäärän painoon. Jadeiitin ominaispaino on 3,4 tai hieman vähemmän, nefriitin noin 3,0. Siten 300 grammaa painavan nefriitinpalasen tilavuus olisi yksi desilitra.

Kovuusmääritykset perustuvat siihen yksinkertaiseen periaatteeseen, että kovempi aine naarmuttaa pehmeämpää eikä koskaan päinvastoin. Jade-esineen koettelemiseen tarvittaisiin esimerkiksi topaasi. Jos se ei tekisi mitään jälkeä kiveen, täytyisi tämän olla aitoa jadea.

Yksinkertaisempaa on ottaa teräksinen kynäveitsi tai neula ja raaputtaa tai pistellä kiveä. Tällä tavalla on mahdotonta tehdä mitään jälkeä oikeaan jadeen, mutta useimpiin jäljitelmiin kuten steatiittiin jäisi jälki. Ei ole tietenkään suositeltavaa käydä umpimähkään raaputtelemassa tai pistelemässä toisten ihmisten taide-esineitä. Jos sinulla kuitenkin on todella syy tehdä tämä koe, voit tehdä sen usein johonkin huomaamattomaan kohtaan, esimerkiksi esineen taakse tai pohjaan, ja jos se on aitoa jadea, mitään vahinkoa ei voidakaan tehdä. Lasiakin voidaan käsitellä siten, että se näyttää sangen paljon jadelta, mutta lasiesine painaa huomattavasti vähemmän kuin samankokoinen jade-esine.

Jaden arvo

Jaden hinta vaihtelee tavattomasti. Siihen vaikuttavia seikkoja on muitakin kuin pelkkä jalokivikappaleen arvo. Väri, muoto, laatu ja varsinkin ikä ja historia esittävät tärkeää osaa. Vuonna 1960 myytiin kiinalainen jadeveistos huutokaupalla yli 65000 markan hinnasta. Vuonna 1860 britit ryöstivät sotaretkellään Pekingiin keisarin kesäpalatsin ja veivät pois monet sen suurenmoisista jade-esineistä. Jos nykyään näkee esineen, johon on merkitty ”Pekingin kesäpalatsista”, voi olla vakuuttunut laadun erinomaisuudesta, mikäli lipuke kertoo totuuden.

Hinnat vaihtelevat myös eri osissa maailmaa. Hongkongista voi saada jadea jopa alle 20 markalla. Mutta Euroopassa ja Amerikassa hinnat ovat tavallisesti korkeampia. Hongkongin erään huomattavimman jadetehtailijan kerrotaan sanoneen, että jos kivi on liian tumma, sanokaamme sammalen vihreä, tai liian vaalea vivahtaen liikaa keltaiseen, on se alempilaatuisen kiven merkki. Laatujade, hän sanoi, on rehevän vihreää, värähtelevää ja sangen hohtavaa. Se ei saa olla laikullista, vaan mieluummin melkein läpikuultavaa.

Jaden muotoileminen

Jaden muotoileminen on pitkä, hidas ja työläs tehtävä, missä kiinalaiset tunnustetusti ovat mestareita. Eräässä pekingiläisessä työpajassa ammattimiehet työskentelivät jatkuvasti yö- ja päivävuoroissa ja silti yhden esineen valmiiksi saamiseen meni monia vuosia. Ainakin kaksi vuosisataa heidän menetelmänsä ovat pysyneet muuttumattomina. Mutta miten he suorittavat työn?

Ensiksikin meidän tulee tietää, että jadea ei veistetä. Sitä pikemmin porataan ja hiotaan. Jadelohkareet leikataan sopivan kokoisiksi paloiksi sahalla. Jaden kovuuden vuoksi sen pinta pidetään jatkuvasti jonkin sitä kovempaa ainetta olevan kostutetun hiomajauheen peittämänä. Täten leikkaamisen oikeastaan suorittaa hiomajauhe eikä saha.

Lohkareet sahataan ensin huipusta päin ja sitten pohjasta, mutta työntekijät ovat niin taitavia, että kahden leikkausviivan yhtymäkohta on käytännöllisesti katsoen näkymätön. Tästä eteenpäin käytettävä menetelmä riippuu valmistettavasta esineestä. Reiät tehdään alkeellisella käsikäyttöisellä timanttiporalla. Maljakoiden sisäpuoli muotoillaan ontolla teräsputkella ja jälleen käytetään hiomajauhetta ja vettä ja putkea pyöritetään, kunnes haluttu syvyys on saavutettu. Maljakon keskustassa olevan tarpeettoman osan irrottamiseksi sitä kopautetaan napakasti. Jos jadessa oleva huomaamaton särö saa keskustapin katkeamaan haluttua lyhyempänä, jäljelle jäänyt tynkä on porattava pois.

Joidenkin maljakoiden kylkeen on muovailtu kädensija, ja tästä kädensijasta saattaa riippua jaderengas, joka näyttää melkein kuin korvarenkaalta lävistetyssä korvalehdessä. Tuo rengas oli alkujaan yhtä kappaletta maljakon kanssa, kunnes se ammattimiehen erilleen poraamana riippui vapaasti. Yhdestä kivestä on toisinaan tehty kokonaisia rengasketjuja.

Kulhoja koverretaan tekemällä kiinteään jadekimpaleeseen sarja yhdensuuntaisia, pystysuoria viiltoja vieri viereen, mistä jää sarja pystyssä olevia lehtiä, jotka sitten lohkaistaan irti. Malja viimeistellään hiomalla käyttäen muotoiltuja teräskiekkoja ja tavanomaista hiomajauhetta. Lopullinen kiillotus suoritetaan pyörivillä puu- tai nahkakiekoilla ja erikoisjauheella.

Jaden käyttötapoja

Keisari Tšien Lung määräsi Pekingiin tuodun 290 kiloa painavan vihertävän valkoisen jadekappaleen muovattavaksi esittämään vuorimaisemaa. Työ valmistui vuonna 1874 – se on kaunis taideteos, jossa on vuori ja jokia, puita, paviljonkeja, bambumetsiköitä ja ihmisinä neljännen vuosisadan oppineita. Pekingin ammattimiehet valmistivat suurempiakin maisemaveistoksia. Läntisen pallonpuoliskon asukkaiden katseltavana on kuitenkin nimenomaan tämä, sillä se on nykyisin Walker Art Galleryssä Minneapoliissa – se on luultavasti suurin jadesta valmistettu taide-esine Yhdysvalloissa.

Jadesta on muodosteltu lukemattomia muita esineitä: valtaistuimia, vuoteita, pieluksia, varjostimia, syömäpuikkoja, teekannuja, lautasia, kirjoja (joiden kirjoitus on kaiverrettu kullalla brokadikantisiin jadelevyihin ja joita säilytetään santelipuulaatikoissa), Buddhan ja muiden kuuluisien henkilöiden patsaita, kukkia, kampoja, šakkinappuloita, viuhkoja, leikkikaluja, oopiumipiippuja ja erilaisia koruesineitä. Yhteen aikaan jadea käytettiin jopa työkalujen valmistamiseen, mutta metallin tulo vaikutti tehokkaampien työkalujen syntyyn.

Jadesirkkoja pannaan usein vainajien silmiin tai suuhun. Monia on löydetty haudoista, vaikka kosketus ruumiiseen on monissa tapauksissa aiheuttanut kivissä osittaista rappeutumista. Tämä taikausko perustuu ajatukseen, että sirkka vertauskuvaa jälleensyntymistä – se aloittaa elämänsä maassa toukkana ja suuntaa lopuksi kulkunsa siivekkäänä kohti taivasta. Monet kiinalaiset arvostavat suuresti kiveä, joka on tällä tavoin ollut haudattuna kolme kertaa.

Raamatussa jade mainitaan Hes. 28:13:ssa (Um) yhtenä Tyyron kuninkaan ’peitettä’ koristaneista jalokivistä (suom. käännöksessä esiintyy sana berylli). Ja 2. Moos. 28:15, 20, 21 (Um) osoittaa, että kaunis jadekivi, johon oli kaiverrettu yhden Israelin kahdentoista sukukunnan nimi, koristi Israelin ylimmäisen papin Aaronin käyttämää ”tuomion rintakilpeä”. Toinen Mooseksen kirja kirjoitettiin noin vuonna 1512 eaa., joten ainakin 3400 vuoden ajan ihminen on tuntenut jaden ja arvostanut sitä, joskus taikauskoisesti, mutta aina yhtenä maan ihastuttavista tuotteista, jotka Jumala on lahjoittanut ihmisluomuksilleen.