Tiesitkö?

Miten temppelissä palvelevat papit hävittivät uhrieläinten veren ensimmäisellä vuosisadalla?

MUINAISESSA Israelissa papit uhrasivat joka vuosi temppelin alttarilla tuhansittain eläinuhreja. Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Josefus kertoo, että pesahina uhrattiin yli 250 000 karitsaa. Niistä tuli tietysti paljon verta. (3. Moos. 1:10, 11; 4. Moos. 28:16, 19.) Mitä verelle tapahtui uhraamisen jälkeen?

Arkeologit ovat löytäneet Herodeksen temppelistä viemäriverkoston, joka oli käytössä siihen asti, kun temppeli tuhottiin vuonna 70. Sen kautta uhrieläinten veri ilmeisesti kulkeutui pois temppelivuorelta.

Miten viemäriverkosto auttoi pitämään alttarin ympäristön puhtaana?

• Aukot alttarin juurella: Juutalaisten suullisen lain kokoelmassa Mišnassa, joka kirjoitettiin muistiin 200-luvun alkuun mennessä, kerrotaan näistä viemäreistä: ”Lounaanpuoleisessa kulmassa oli kaksi aukkoa – –, joiden kautta länsi- ja eteläsivujen juurelle kaadettu veri kulkeutui alas. Se sekoittui kanavassa veteen, joka virtasi Kidronin puroon.”

  Nykyajalta olevat arkeologiset löydöt puoltavat sitä, että alttarin vieressä tosiaan oli tällaisia aukkoja. Teoksen The Cambridge History of Judaism mukaan temppelin läheltä on löydetty ”laaja viemäriverkosto”. Kirjassa kerrotaan: ”Sen tarkoitus oli luultavasti kuljettaa pois vesi, johon oli sekoittunut temppelivuorella uhrattujen eläinten verta.”

• Saatavilla oli paljon vettä: Papit tarvitsivat suuria määriä vettä alttarin ympäristön ja viemärien puhdistamiseen. Kaupungista tulikin jatkuvasti puhdasta vettä tähän tarkoitukseen. Vesi johdettiin temppeliin kanavia ja akvedukteja pitkin, ja sitä varastoitiin vesisäiliöihin ja altaisiin. Arkeologi Joseph Patrich sanoi: ”Tällainen monimutkainen järjestelmä, jonka kautta temppelin alueelle saatiin puhdasta vettä ja likavesi johdettiin pois, oli antiikin aikaan täysin ainutlaatuinen.” (Unearthing Jerusalem, 2011.)