Teenkö tarpeeksi?
1. Mikä voi painaa uskollisten kristittyjen mieltä?
1 Oletko joskus miettinyt, mahdatko tehdä tarpeeksi? Kenties osallistut palvelukseen vähemmän kuin ennen, koska sinulla on paljon ikää, terveysongelmia tai entistä enemmän perhevastuita, ja se lannistaa sinua. Eräs kolmen lapsen äiti kirjoitti, että toisinaan hän tuntee syyllisyyttä, koska perheestä huolehtiminen kysyy paljon aikaa ja voimia ja rajoittaa hänen osallistumistaan palvelukseen. Mikä auttaa meitä katselemaan asioita tasapainoisesti?
2. Mitä Jehova odottaa meiltä?
2 Mitä Jehova odottaa meiltä? Epäilemättä jokainen meistä haluaisi tehdä palveluksessa enemmän. Mutta usein se, mitä haluaisimme tehdä, on aivan eri asia kuin se, mitä me todellisuudessa voimme tehdä. Se että haluaisimme tehdä enemmän, osoittaa, ettemme ole itsetyytyväisiä. Meidän tulee muistaa, että Jehova tuntee rajoituksemme hyvin eikä vaadi meiltä enempää kuin mihin järkevästi pystymme (Ps. 103:13, 14). Mitä hän odottaa meiltä? Hän haluaa, että palvelemme häntä kokosieluisesti eli annamme parhaamme (Kol. 3:23).
3. Miten voimme arvioida ponnistelujamme palveluksessa?
3 Mikä auttaa meitä näkemään, mitä meidän on järkevää odottaa itseltämme? Voimme pyytää Jehovalta, että hän auttaisi meitä katselemaan tilannettamme objektiivisesti (Ps. 26:2). Apua voi antaa myös joku luotettava, kypsä kristitty ystävämme, joka tuntee meidät hyvin eikä arkaile sanoa, missä meidän pitäisi edistyä (Sananl. 27:9). Lisäksi koska olosuhteet voivat muuttua, meidän on hyvä tarkastella tilannettamme säännöllisesti (Ef. 5:10).
4. Miten meidän pitäisi suhtautua palvelusta koskeviin raamatullisiin muistutuksiin?
4 Miten suhtautua muistutuksiin? Kilpajuoksun aikana katsojat yleensä kannustavat juoksijoita huudoillaan. Tarkoitus ei ole lannistaa kilpailijoita, vaan auttaa heitä pääsemään maaliin. Mekin saamme kokouksissa ja julkaisujemme välityksellä rohkaisua ja muistutuksia, jotka kannustavat meitä ”saarnaamaan sanaa – – hellittämättä” (2. Tim. 4:2). Tämä raamatullinen kannustus on meidän hyödyksemme, eikä sen tarkoitus ole vihjata, etteivät ponnistelumme olisi riittäviä. Voimme luottaa siihen, että niin kauan kuin pyrimme tekemään parhaamme, Jehova muistaa rakkautemme ja työmme ja on mieltynyt meihin (Hepr. 6:10).