Kysymyspalsta

◼ Onko sisarten sopivaa käyttää pitkiä housuja ollessaan kenttäpalveluksessa tai kokouksissa?

Raamatusta ei löydy täsmällisiä sääntöjä pukeutumisesta, vaikka siinä mainitaankin joitakin ohjaavia periaatteita. Naisia kannustetaan kaunistamaan itsensä ”huolitellulla puvulla, häveliäästi ja tervemielisesti” (1. Tim. 2:​9). Lakiliiton aikana vaadittiin myös, että ”miehen vaatepartta ei tule pukea naisen päälle, eikä miehen tule käyttää naisen päällysvaippaa, sillä jokainen näin tekevä on inhottava Jehovasta, sinun Jumalastasi” (5. Moos. 22:​5). Tämän raamatunkohdan perusteella Vartiotornissa esitettiin aikoinaan seuraavanlainen kommentti: ”Vaikka sekä miehet että naiset käyttivät siihen aikaan eräänlaisia viittoja, miespuolisten ja naispuolisten vaatteet olivat erilaisia. Samoin joissakin osissa maailmaa sekä miehet että naiset käyttävät nykyään housuja, vaikkakin eri sukupuolille tarkoitetut mallit eroavat toisistaan. Tässä raamatunkohdassa esitetyn periaatteen ei tarvitse merkitä sitä, että kristitty nainen ei voisi toisinaan käyttää pitkiä housuja, esimerkiksi työskennellessään kotona tai maatilalla. Lisäksi sopusoinnussa paikallisten tapojen ja tarpeiden kanssa housuja saatetaan pitää hyvin kylmällä ilmalla parhaana asuna.” (Vartiotorni 15.10.​1984 s. 25.) Vaikka nykyään monet naiset käyttävät housupukua työelämässä, pitkiä housuja pidetään kuitenkin yleisesti eräänlaisena vapaa-ajan asuna, ja kristityt naiset ottavat huomioon sen ratkaistessaan, milloin ja missä he haluavat käyttää niitä.

Antaessaan neuvoja nuorille Herätkää!-lehti kertoi kerran, mihin johtopäätökseen muuan koulua käyvä sisar tuli: ”Hän käytti säädyllisiä farmareita koulutuntien aikana, koska ne hyväksyttiin hänen koulussaan. Mutta koska hän osallistui raamatulliseen opetustyöhön oppituntien jälkeen, hän otti mukaansa hameen. Osa muuttui – asu muuttui.” (Herätkää! 8.10.​1989 s. 11.)

Kaikkia kokouksissa kävijöitä on neuvottu seuraavasti: ”Jos olet Jehovan todistaja, halunnet myös harkita, millaisia sopivia vaatteita tarvitset kristillisiä kokouksia varten, sillä liian rento asu ei sovi palvontaan. Sellaisissa maissa, joissa pukeudutaan länsimaiseen tyyliin, nuoret miehet käyttävät yleensä puvun housuja, kauluspaitaa, solmiota ja takkia. Nuoret naiset pukeutuvat yleensä leninkiin tai hameeseen ja puseroon. Samantapaisia asuja käytetään myös saarnattaessa ovelta ovelle.” (Herätkää! 22.1.​1995 s. 19.)

Edellä mainittujen periaatteiden valossa näyttää sopivalta, että sisaret Suomen kaltaisessa maassa käyttävät yleensä hametta kenttäpalveluksessa ja kokouksissa ollessaan. Poikkeukset ovat kuitenkin mahdollisia, minkä seuraava lainaus tekee selväksi: ”Hyvin kylmässä ilmastossa, missä jokainen yhdyskunnassa pitää ilmastoon sopivaa vaatetusta, kuten pitkiä housuja, kristittyjen naistenkin sopii varmasti menetellä samoin. Tienraivaajia se on auttanut eräissä paikoissa säilyttämään vahvan terveyden, niin että he ovat voineet käyttää useita tunteja palvelukseen.” (Vartiotorni 1.11.​1975 s. 492; vrt. myös Herätkää! 22.10.​1976 s. 14.) Joskus voi siis olla tarpeellista terveydellisten syiden vuoksi käyttää pitkiä housuja. Toivottavasti näiden periaatteiden kertaaminen auttaa kaikkia näkemään, miten suhtautua tätä aihetta koskeviin kysymyksiin.