Kuka kuuntelee sanomaamme?
1 Nyt enemmän kuin koskaan ennen historian kuluessa ihmisten päälle vyörytetään tietoa, josta suuri osa on joutavanpäiväistä ja jopa harhaanjohtavaa. Tämän vuoksi monet tuntevat olevansa sitä kurkkua myöten täynnä, ja meidän haasteeksemme jää se, miten saisimme heidät kuuntelemaan Jumalan valtakunnan sanomaa. He eivät ymmärrä, mitä hyötyä heille voisi olla Jumalan sanan kuuntelemisesta (Luuk. 11:28).
2 Iloitsemme siitä, että monissa osissa maailmaa kymmenettuhannet ihmiset kuuntelevat tuota sanomaa ja ottavat vastaan tarjoamamme Raamatun kotitutkistelun. Toisilla alueilla vastakaiku ei kuitenkaan ole alkuunkaan yhtä hyvä. Monesti palveluksessa tekemämme käynnit eivät tuota myönteisiä tuloksia, ja saatamme ihmetellä, kuka oikein kuuntelee sanomaamme.
3 Meidän on varottava lannistumasta. Paavali selitti: ”’Jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pelastuu’. Mutta kuinka he tulevat huutamaan avukseen häntä, – – josta eivät ole kuulleet? Entä kuinka he tulevat kuulemaan, ellei joku saarnaa? – – Niin kuin on kirjoitettu: ’Kuinka miellyttävät ovatkaan niiden jalat, jotka julistavat hyvää uutista hyvistä asioista!’” (Room. 10:13–15.) Jos kylvämme Valtakunnan siementä ahkerasti, Jumala saa sen kasvamaan rehellissydämisissä ihmisissä (1. Kor. 3:6).
4 Avainasia on tehdä säännöllisesti uusintakäyntejä: Sellaisilla alueilla, joilla vain harvat tuntuvat kuuntelevan sanomaamme, meidän tulee keskittyä kasvattamaan mitä tahansa kiinnostusta, jota löydämme, jätämmepä kirjallisuutta tai emme. Miksi päätellä nopeasti, ettei mitään tapahdu? Kun kylvämme siementä, emme tiedä, missä se menestyy (Saarn. 11:6). Jos valmistaudumme kertomaan uusintakäynnillä jonkin piirteen Raamatusta, vaikka vain lyhyestikin, voimme kenties tavoittaa ihmisen sydämen. Voimme jättää traktaatin tai tarjota ajankohtaisia lehtiä. Aikanaan saamme ehkä näyttää, millaista raamatuntutkistelu on. Koemme miellyttävän yllätyksen nähdessämme, miten paljon Jehova siunaa ponnistelujamme (Ps. 126:5, 6).
5 Eräs julistaja jätti kerran traktaatin naiselle, joka oli ollut jossain määrin kiinnostunut. Hänet tavattiin kotoa vasta kaksi kuukautta myöhemmin, ja silloin hän ei ehtinyt keskustella. Hänelle jäi sama traktaatti jälleen. Vaikka julistaja yritti sitkeästi tavata naista kotoa, kului kolme kuukautta, ennen kuin hän sai yhteyden tähän, mutta silloin nainen oli kipeä. Sisar tuli uudelleen seuraavalla viikolla, ja he keskustelivat lyhyesti traktaatista. Kun sisar palasi taas seuraavalla viikolla, nainen oli aidosti kiinnostunut Valtakunnan sanomasta. Hänen elämässään tapahtuneet muutokset olivat saaneet hänet tietoiseksi hengellisestä tarpeestaan. Raamatuntutkistelu aloitettiin, ja hän tutki siitä lähtien hyvin halukkaasti joka viikko.
6 Halusimmepa nähdä minkä tahansa kasvavan – kukkien, vihannesten tai Valtakunnan sanomaa kohtaan osoitetun kiinnostuksen – tarvitaan huolenpitoa. Se vaatii aikaa, vaivannäköä, huolehtivaa asennetta ja päätöksen olla luovuttamatta. Viime vuonna kastettiin yli kolmannesmiljoona sellaista ihmistä, joihin Valtakunnan siemen oli juurtunut! Jos saarnaamme jatkuvasti, voimme olla varmoja siitä, että löydämme monia muita, jotka kuuntelevat sanomaamme (vrt. Galatalaisille 6:9).