Haaratoimiston kirje

Rakkaat Julistajat

Kun huhtikuun raportteja laskettiin, olimme kaikki erittäin kiinnostuneita osa-ajan tienraivaajien määrästä. Meitä rohkaisi suuresti nähdä tuo erinomainen luku: 1540! Se oli suurin määrä, mitä on milloinkaan osallistunut tähän palvelukseen.

Olemme nauttineet suuresti vyöhykevalvojan vierailusta täällä Beetel-kodissa, ja useimmilla teistä oli mahdollisuus iloita 14.5. hänen puheensa kuulemisesta. Helsingin Jäähallissa oli läsnä 6350, ja sen lisäksi yhdessätoista muussa paikassa ohjelman kuuli puhelinyhteyden avulla 4548, mikä tekee yhteensä 10898.

Muitakin hallitsevan elimen veljiä on äskettäin vieraillut vyöhykevalvojina eri puolilla maailmaa. Palattuaan Brooklyniin he ovat kertoneet tilanteesta eri puolilla. Olemme saaneet kuulla joitakin rohkaisevia tietoja ja haluamme käyttää tätä tilaisuutta hyväksemme kertoaksemme niistä teille.

Eteläisen Tyynenmeren saarilla on edistytty erinomaisesti papiston ja joidenkin paikallisten johtohenkilöiden vuosikausia kestäneestä vastustuksesta huolimatta. Toisinaan, kun todistusta annetaan saarilla, missä ei ole yhtään Valtakunnan julistajaa, ihmiset pyytävät veljiä viipymään kauemmin ja auttamaan heitä totuuden oppimiseksi. On ponnisteltu kovasti ”hyvän uutisen” viemiseksi kaikille asutuille saarille ja atolleille, mutta työntekijöitä tarvitaan enemmän.

Joissakin osissa Australiaa, missä asutus on hyvin harvaa, veljet saattavat matkustaa lähes parisataa kilometriä osallistuakseen kokoukseen tai kenttäpalvelukseen. Miten hyvän esimerkin he antavatkaan hengellisten asioitten arvostamisessa!

Oli rohkaisevaa saada tietää, mitä tapahtuu Etelä-Amerikassa. Esimerkiksi Ecuadorissa erään perheen alkaessa tutkia Raamattua heidän sukulaisensa huolestuivat kovasti. Eräs heistä, harras teologista koulutusta saanut katolilainen, sopi vierailusta perheen luo aikoen saada heidät lopettamaan tutkistelunsa. Hänen viipyessään kuukauden ajan heidän kodissaan aviomies ja vaimo pyysivät tätä seminaarilaista osallistumaan heidän keskusteluihinsa päivän tekstistä aamuisin, olemaan läsnä heidän viikoittaisissa perhetutkisteluissaan ja olemaan mukana heidän kanssaan kenttäpalveluksessa sekä kokouksissa valtakunnansalissa. Hän oli niin innostunut siitä mitä oppi, että palattuaan kotiin hän edistyi ottamaan kasteaskeleen jopa ennen sukulaisiaan. Tämä entinen seminaarilainen on nyt avustava palvelija kotiseurakunnassaan. Sillä välin muut sukulaiset vierailivat perheen luona samoin aikomuksin kuin seminaarilainen. Ja mikä oli tuloksena? Nyt on totuudessa kolmekymmentäyhdeksän ihmistä!

On ilmeistä, että paljon työtä on vielä tehtävänä ”hyvän uutisen” julistamisessa. Pyrkiköön jokainen meistä tekemään osansa odottaessamme Jehovalta kasvua. Muistamme teitä rukouksissamme.

Veljenne

SUOMEN HAARATOIMISTOSSA