Viisauden osoittaminen palveluksessamme

Antaessaan opetuslapsilleen neuvoja palveluksesta, jonka hän uskoi heille, Jeesus kannusti heitä rohkeuteen, mutta myös viisaaseen varovaisuuteen ihmisten suhteen, jotka vastustaisivat heidän toimintaansa. (Matt. 10:16, 17, 22, 23) Viisaan varovaisuuden ei pitänyt merkitä pelkuruutta, pidättymistä sanoman julistamisesta. Opetuslapset päinvastoin rukoilivat rohkeutta puhumiseen, ja Jehovan henki antoi heille sitä. (Apt. 4:29, 31) Mutta heidän oli tarpeen käyttää hyvää arvostelukykyä täyttäessään Jeesuksen antamaa tehtävää.

Varhaiskristityille annetut neuvot sopivasta varovaisuudesta eivät ole menettäneet merkitystään. On paljon ihmisiä, jotka haluaisivat lopettaa hyvän uutisen saarnaamisen. Jotkut heistä sanovat ovilla selvästi, ettei heidän luonaan saa enää käydä. Olisiko mitään järkevää syytä ärsyttää heitä jättämällä heidän vaatimuksensa huomioon ottamatta? Emmekö ole kiinnostuneita lampaan kaltaisista ihmisistä, sellaisista, jotka kuulevat Oikean Paimenen äänen? Jos ärsytämme tarpeettomasti vastustavia henkilöitä ja saamme heidät painostamaan viranomaisia työmme kieltämiseksi, kenelle teemme todellisuudessa palveluksen? Jos siis joku vaatii, ettei hänen luonaan käydä, on sopivaa tehdä tästä päiväyksellä varustettu huomautus aluekorttikoteloon, ja myös ottaa se huomioon. (Ks. Valtakunnan Palvelus 7/74, s. 4)

On esitetty myös valituksia siitä, että lehtiä tai muita julkaisuja on jätetty postiluukkuihin tai oviin siten, että ne jäävät näkyviin ja ilmaisevat kaikille, etteivät asukkaat ole kotona. Monet ovat peloissaan varkaiden vuoksi ja närkästyneitä tästä. Onkin tarpeellista osoittaa hyvää arvostelukykyä siinä, minne lehtiä, jakeluilmoituksia tms. jätetään, niin ettei menettelymme aiheuta pahennusta.

Samalla kun siis uskollisesti täytämme todistajan vastuumme, osoittakaamme myös viisautta siinä, miten teemme työmme, palvellaksemme parhaalla tavalla Valtakunnan etuja. – Kol. 4:5.