Hyvän uutisen esittäminen tuomitsematta etukäteen
1 Kaikilla ihmisillä on oikeus kuulla ”hyvä uutinen”. Jeesus Kristus ei kuollut ainoastaan muutamien, vaan ”kaikkien edestä”. (2. Kor. 5:14) Meidän tulisi sen tähden varoa, ettemme tuomitse ihmisiä etukäteen, päätellen, että olisi ajan haaskaamista käydä heidän luonaan uudelleen.
2 On totta, että jotkut ihmiset voivat ottaa kirjallisuutta vain ystävällisyydestä. Riippumatta siitä asenteesta, mikä heillä saattaa olla ensi käynnillä, me emme kuitenkaan tiedä heidän sydämensä taipumuksia emmekä voi olla varmoja vaikutuksesta, joka kirjallisuudella on heihin. Me olemme nähneet nuo ihmiset ja puhuneet heille vain kerran. Eikö olisikin hyvin murheellista, jos joku menettäisi arvokasta aikaa elämän tielle pääsemiseksi meidän kielteisen ennakkokäsityksemme vuoksi?
3 Syvä kiinnostus ihmistovereihimme panee meidät huomioimaan myös sellaiset ihmiset, jotka ilmaisevat jossakin määrin kiinnostusta Raamattuun, mutta eivät ole halukkaita ottamaan kirjallisuutta. Kun jonkin verran kiinnostusta on ilmennyt, voit laskea perustuksen uusintakäynnille. Ennen kuin lähdet voisit mainita, että haluaisit keskustella ovenavaajan kanssa myöhemminkin lisää Raamatusta. Yritä ratkaista, mikä olisi hyvä aihe keskusteltavaksi, kun teet uusintakäynnin. Voisit myös yrittää saada selville, mikä olisi paras aika tulla uudelleen. Merkitse nämä tiedot muistiinpanoihisi heti lähdettyäsi talosta. Valmistautuessasi uusintakäynnille voisit valita raamatunkohtia Saarnojen jäsennyksiä -kirjasesta, jostakin lehden kirjoituksesta tai jonkin kirjan luvusta. Saattaa olla tarpeellista tehdä lukuisia käyntejä puhuteltavan kiinnostuksen lisäämiseksi riittävästi, niin että hän haluaa tutkia Raamattua kanssasi.
4 Vaikka kaikki ponnistuksemme eivät ehkä tuotakaan hedelmää, me voimme olla vakuuttuneita siitä, että Jehovaa miellyttää, jos jäljittelemme hänen kiinnostustaan ihmiskuntaa kohtaan. Ja joskus tapahtuu jotakin aivan odottamatonta. Ottakaamme vaikka erään naisen tapaus Martiniquessa. Noin neljä ja puoli vuotta hän kieltäytyi kuuntelemasta todistajia. Kun eräs sisar, joka oli usein käännytetty pois, tuli tuomaan hänelle Valtakunnan Uutisia, tuo nainen sanoi: ”Olen sanonut teille jo monta kertaa, etten ole laisinkaan kiinnostunut.” Sisar vastasi: ”Halusin vain antaa teille tämän lehtisen, jota jaetaan kautta maailman. Se on hyvin tärkeä. Toivon että otatte sen.” Nainen otti traktaatin. Koska sisar oli kiinnostunut tästä ilmeisesti ”vastustavasta” naisesta, hän oli innokas katsomaan, millainen vaikutus traktaatilla saattoi olla häneen, ja palasi uudelleen kaksi viikkoa myöhemmin. Kuvittele miten iloinen hän oli, kun nainen kutsui hänet sisään ja hyväksyi raamatuntutkistelun. Nyt tämä nainen on innokas julistaja. Hän sanoo usein tuolle sisarelle: ”Jospa vain olisin tiennyt, olisin ottanut sen vastaan kauan sitten. Menetin niin paljon aikaa.”
5 Koskaan emme tiedä, miten olosuhteet voivat kehittyä. Vastaanotto ei ehkä ole kovin innostunut ensimmäisellä käynnillä. Tämä saattaa kuitenkin muuttua. Jokin mitä sanomme voi saada puhuteltavan ajattelemaan, tai jokin kohta jättämässämme kirjallisuudessa voi herättää hänen kiinnostuksensa. Aito ystävällisyytemme saattaa tehdä vaikutuksen häneen. Toisaalta välinpitämättömyys ennalta omaamamme kielteisen näkemyksen tähden voisi vähentää kiinnostusta. Siksi meillä on hyvä syy olla ahkeria yrittäessämme tavata kiinnostusta osoittaneet uudelleen ja osoittaessamme olevamme täysin sopusoinnussa Jehovan halun kanssa, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen”. – 1. Tim. 2:4, Um.