Haaratoimiston kirje

Rakkaat Julistajat

Jotkut veljistä ovat tiedustelleet, millainen tilanne on kenttäpalvelukseen osallistumisen suhteen. Jotkut ovat havainneet Vuosikirjasta ja maaliskuun 1. päivän Vartiotornista sivulta 123, että vaikka julistajien yhteismäärä lisääntyikin viime vuonna, me käytimme 57430 tuntia vähemmän kenttäpalvelukseen. Mitä olisi nyt tehtävä?

Olemme eritelleet raportit Suomen toiminnasta syyskuusta joulukuuhun, ja tilanne on seuraava: Meillä on nyt 16 erikoistienraivaajaa enemmän kuin samaan aikaan vuosi sitten, ja erikoistienraivaajat ovat käyttäneet aikaa palvelukseen keskimäärin 145,3 tuntia kuukaudessa, kun taas samoina kuukausina vuotta aikaisemmin vastaava keskimäärä oli 143,1 tuntia. Vakituisten ja tilapäisten tienraivaajien määrä 524 on 18 enemmän kuin vuosi sitten. Edellisenä vuonna he työskentelivät keskimäärin 89,9 tuntia kuukaudessa, mutta nyt keskimäärä putosi 87,9 tuntiin.

Entä sitten seurakunnanjulistajat? Heidän määränsä on lisääntynyt edellisen vuoden 10134:stä 10572:een palvelusvuoden 1973 neljänä ensimmäisenä kuukautena. Tämä on erittäin oivallista! Heidän ajankäyttönsä on lisääntynyt erinomaisesti, keskimäärin 7,9 tunnista 8,4 tuntiin kuukaudessa.

Voit havaita, että vaikka seurakunnanjulistajilla ei nyt olekaan tavoitetta tunneissa, esimerkiksi kymmentä tuntia kuukaudessa, he ovat kuitenkin lisänneet kenttäpalveluksessa käyttämänsä ajan määrää. Tämä on erinomaista. Eikö se osoitakin, että me emme kuluneina vuosina menneet kentälle vain saadaksemme tuntitavoitteen täyteen? Me olimme kiinnostuneita Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisesta, Jehovan nimen korottamisesta ja siitä, että toiset saavat tilaisuuden kuulla. Samoin on nytkin. Se, ettei meillä nyt ole tuntitavoitetta, ei ole saanut meitä päättelemään, että palveluksemme olisi vähemmän tärkeää. Me ymmärrämme täysin, ettei Jehovan vaatimus kokosieluisesta palveluksesta ole muuttunut.

Entä millainen on tilanne raamatuntutkistelutoimintamme suhteen? Sekä erikoistienraivaajien, vakituisten ja tilapäisten tienraivaajien että seurakunnanjulistajien johtamien tutkistelujen määrä on laskenut. Vuonna 1971 meillä oli säännöllisesti käynnissä 6263 tutkistelua; nyt raportit osoittavat niiden määräksi 5855. Se merkitsee, että joka kuukausi on johdettu 408 tutkistelua vähemmän kuin edellisen vuoden neljänä ensimmäisenä kuukautena. Koska käytämme nyt enemmän aikaa kenttäpalvelukseen, meidän pitäisi tavoittaa useampia ihmisiä. Tarjoammeko heille tutkistelua? Ainoa tapa saada tutkistelu alkuun on puhua ihmisille ja tarjota tutkistelua heille, ja se on keino, jonka avulla ihmiset tulevat totuuden täsmälliseen tuntemukseen.

On ilmeistä, että kenttäpalveluksessa on tehty paljon hyvää työtä, ja monet veljet ja sisaret ovat uppoutuneet Jehovan palvelukseen. Me arvostamme kaikkea sitä, mitä on tehty. Mutta on hyvä kuitenkin eritellä, mitä me itse teemme kenttäpalveluksessa. Jos me henkilökohtaisesti teimme enemmän kenttäpalveluksessa viime palvelusvuonna kuin tänä vuonna, niin mistä se johtuu? Teemmekö nyt kaiken minkä voimme? Voisimmeko ostaa enemmän aikaa tähän kiireelliseen työhön? Ja voitaisiinko seurakunnissa saada aikaan suurempi into kenttäpalvelukseen? Voisivatko useammat aloittaa tienraivauspalveluksen? Se aika, jolloin on mahdollista osallistua kenttäpalvelukseen, on rajoitettu. Nyt on aika kiinnittää siihen kiireellisesti huomiota.

Ei kestä kauan, kun tulemme kokoontumaan Jehovan todistajain ”Jumalan voiton” kansainväliseen konventtiin. Me odotamme sitä innokkaasti. Lisäämällä toimintaamme nyt kenttäpalveluksessa voimme auttaa useampia kokoontumaan kanssamme silloin ylistykseksi Jehovalle.

Rukoilemme, että Jehovan siunaus tulisi olemaan teidän kaikkien osananne, kun pidätte mielessänne maaliskuun palvelusteemamme: ”Eläminen sen tarkoituksen mukaisesti, mikä Jumalalla oli vapauttaessaan meidät.”

Veljenne

TIKKURILAN HAARATOIMISTO