Ole valmistautunut
1 Jehovan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan on suuri. ”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” (2. Piet. 3:9) Jumala tosiaan välittää ihmisistä, ja niin teemme mekin, koska me palvelemme Jumalaa ja jäljittelemme hänen rakkauden ominaisuuttaan. Haluamme toisten tuntevan Jehovan ja rakastavan häntä niin kuin mekin. Mutta Saatana on sokaissut epäuskoisten mielen, joten joudumme vastaamaan vastaväitteisiin ja voittamaan ennakkoluuloa.
2 Apostoli Paavali neuvoi, että kristittyjen tulisi olla ”kaikkiin hyviin tekoihin valmiit”. (Tiit. 3:1) Heidän tulisi olla valmistautuneita mielessään ja sydämessään omaten oikean näkemyksen, niin että he ovat halukkaita osallistumaan. Ja kun he tietävät, millaista hyvää työtä tulee tehdä – hyvän uutisen saarnaamista toisille, esimerkiksi – on järkevää tehdä joitakin lisävalmisteluja. Täten he eivät ole ainoastaan halukkaita vaan myös kykeneviä esittämään totuutta selvästi, vastaamaan vastaväitteisiin ja voittamaan ennakkoluulon löytääkseen kuulevan korvan.
3 Millä tavalla voimme valmistautua? Tietysti henkilökohtainen Raamatun tutkimisemme, kokoukset valtakunnansalissa ja harjoituspuheemme ovat ehdoton osa siitä. Mutta onko lisäksi jotakin muuta valmistautumista, jolla voi olla suurta käytännöllistä arvoa? Onpa hyvinkin, sillä me voimme keskustella toisten veljien ja sisarten kanssa pyytäen heiltä ehdotuksia ja harjoitella yhdessä kenttäpalveluksessa esiintyvien vastaväitteiden ja kysymysten käsittelyä.
4 Erinomainen tilaisuus tällaiseen valmistautumiseen avautuu silloin, kun tutkisteluoppilaat edistyvät siihen pisteeseen, että he haluavat lähteä kanssasi kenttäpalvelukseen. Miksette varaisi jonkin verran aikaa viikoittaisen tutkistelunne jälkeen sen harjoittelemiseen, mitä he tulevat sanomaan palveluksessa? Pidä esitys yksinkertaisena ja kiitä heitä lämpimästi. Edistyminen tapahtuu askel askeleelta, ja yhdessä harjoitteleminen on siinä avuksi.
5 Toinen tilaisuus valmistautumiseen on matkustaminen alueelle autoryhmänä. Saatamme tuoda esille tuolle alueelle tunnusomaisia vastaväitteitä ja pyytää ryhmään kuuluvia esittämään kohtia, jotka he ovat havainneet hyviksi niiden voittamisessa. Oivallinen paikka palveluspiirteiden harjoittelemiseksi ovat kenttäpalveluskokoukset. Kun menemme sitten alueelle, ehdotukset ovat tuoreina mielessämme. Entä harjoittelu perhepiirissä? Jonakin sopivana aikana, ehkä perhetutkistelun jälkeen, kukin perheenjäsen vuorollaan voisi toimia ovenavaajana ja herättää vastaväitteitä. Toiset voisivat esittää ehdotuksia niiden käsittelemisestä.
6 Näissä lyhyissä harjoittelutilaisuuksissa tulisi muistaa, että jokin tilanne tai vastaväite saatetaan hoitaa monella eri tavalla. Se, mikä sopii yhdelle, ei ehkä ole yhtä tehokasta toiselle. Autamme toisiamme keskustellessamme ajatuksistamme yhdessä, niin että kukin voi soveltaa niitä sentyyppiseen esitykseen, jonka hän katsoo sopivan itselleen parhaimmin.
7 Ei ole epäilystäkään siitä, että aivan kuten valmistautuminen auttaa hiomaan kykyjä missä tahansa muussa inhimillisessä toiminnassa, valmistautuminen auttaa hiomaan myös saarnaamis- ja opettamiskykyämme. Kokemusta, jota saamme puhuessamme ihmisille todellisessa kenttäpalveluksessa, ei tietystikään korvaa mikään. Se on kaikkein parasta harjoitusta, mutta siinäkin meille on avuksi valmistautuminen etukäteen.