Lukijat kysyvät

Onko elämämme määrätty ennalta?

Jotkut sanovat, että kohtalo on määrännyt kuolinpäivämme. Toiset uskovat Jumalan päättävän henkilökohtaisesti, milloin meidän on aika kuolla. Lisäksi he pitävät elämän tärkeitä tapahtumia väistämättöminä. Ajatteletko sinä tällä tavalla?

Voisit kysyä itseltäsi: Jos emme tosiaan voi vaikuttaa siihen, mitä joudumme elämässämme kokemaan – jos Jumala tai kohtalo on etukäteen säätänyt tapahtumien lopputuloksen – mitä hyötyä on rukoilemisesta? Jos kohtalomme on jo sinetöity, miksi huolehtia turvallisuudesta? Miksi käyttää autossa turvavyötä? Entä miksi varoa ajamasta autoa päihtyneenä?

Raamattu ei missään nimessä anna aihetta tällaiseen vastuuttomaan käytökseen. Esimerkiksi israelilaisia ei neuvottu jättämään asioita kohtalon ratkaistaviksi, vaan heitä kehotettiin kiinnittämään asianmukaista huomiota turvallisuuteen. Heitä käskettiin esimerkiksi rakentamaan talojensa tasakattojen ympärille matala suojakaide, jonka tarkoitus oli estää ketään vahingossa putoamasta katolta. Miksi Jumala olisi antanut tällaisen käskyn, jos jonkun oli määrä pudota katolta ja kuolla? (5. Mooseksen kirja 22:8.)

Entä sitten ne, jotka saavat surmansa luonnononnettomuuksissa tai muissa traagisissa tapahtumissa, joihin he eivät voi itse vaikuttaa? Onko heidän kuolinhetkensä päätetty etukäteen? Ei, sillä kuningas Salomo vakuuttaa Raamatussa, että ”aika ja sattuma kohtaavat – – kaikkia” (Saarnaaja 9:11). Onnettomuuksia ei siis ole määrätty ennalta, tapahtuivatpa ne miten merkillisissä tai poikkeuksellisissa olosuhteissa hyvänsä.

Joidenkuiden mielestä tämä ajatus on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, mitä Salomo aiemmin totesi: ”Kaikelle on määräaika, niin, aika joka asialle taivaiden alla: aika syntyä ja aika kuolla.” (Saarnaaja 3:1, 2.) Mutta kannattiko Salomo tosiaan fatalistista, kohtalouskoista ajattelutapaa? Tarkastellaanpa näitä sanoja lähemmin.

Salomo ei sanonut, että ihmisen syntymä ja kuolema olisi määrätty ennalta. Sen sijaan hän tähdensi, että monien muiden asioiden tavoin syntymä ja kuolema seuraavat jatkuvasti toisiaan. Elämän varrella koetaan tietysti niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. ”On – – aika itkeä ja aika nauraa”, sanoo Salomo. Hän osoittaa, että tällainen jatkuva vaihtelu samoin kuin ennalta aavistamattomat onnettomuudet kuuluvat elämään; ne ovat ominaisia ”joka asialle taivaiden alla”. (Saarnaaja 3:1–8; 9:11, 12.) Siksi hän tuli siihen johtopäätökseen, että meidän ei tulisi antaa jokapäiväisten toimien temmata meitä mukaansa siinä määrin, että sivuuttaisimme Luojamme (Saarnaaja 12:1, 13).

Vaikka Luojamme tietää kaiken elämästä ja kuolemasta, hän ei päätä kohtaloamme. Raamattu opettaa, että Jumala tarjoaa jokaiselle meistä mahdollisuutta elää ikuisesti. Hän ei kuitenkaan pakota meitä ottamaan vastaan tätä tarjousta. Sen sijaan hänen Sanassaan sanotaan: ”Joka tahtoo, ottakoon elämän vettä ilmaiseksi.” (Ilmestys 22:17.)

Meidän täytyy siis haluta ”ottaa elämän vettä”. Näin ollen kohtalo ei määrää tulevaisuuttamme. Omat ratkaisumme, asenteemme ja tekomme vaikuttavat suuresti siihen, millainen tulevaisuudestamme muodostuu.