Miksi nöyryyden osoittaminen on vaikeaa?

MONISTA saattaa tuntua, että nykymaailmassa ei ole sijaa nöyryydelle. Pyrkyrit, ylpeät ihmiset ja sellaiset, jotka ajavat aina läpi oman tahtonsa, saavat toisten huomion ja näyttävät menestyvän parhaiten. Nyky-yhteiskunnassa kadehditaan rikkaiden ja kuuluisien, ei nöyrien ja vaatimattomien, ihmisten elämäntapaa. Menestystä saavuttaneet ihmiset kerskuvat usein mielellään, että kaikki on heidän oman työnsä ansiota. He ottavat menestyksestään ylpeästi kaiken kunnian itselleen ja ovat kaikkea muuta kuin nöyriä.

Eräs kanadalainen tutkija sanoi, että hänen kotimaassaan on ”noussut pinnalle ’kaikki minusta’ -asenne”. Elämme joidenkuiden mielestä yhteiskunnassa, jossa nautinnonhalu vie voiton velvollisuudentunnosta. Ihmisten nähdään nykyään olevan yhä itsekeskeisempiä. Nöyryydellä ei tällaisessa maailmassa näytä olevan paljonkaan arvoa.

Harvalla on tietenkään mitään sitä vastaan, että toiset ovat nöyriä, koska nöyrien ihmisten kanssa on helppo tulla toimeen. Kilpailuhenkisessä maailmassamme jotkut kuitenkin pelkäävät, että jos he itse ilmaisevat nöyryyttä, toiset pitävät heitä heikkoina.

Jumalan sana Raamattu ennusti, että meidän aikanamme ihmiset olisivat ”suuriluuloisia” ja ”pöyhkeitä” (2. Timoteukselle 3:1, 2). Eikö tämä ennustus mielestäsi toteudukin parhaillaan? Näetkö sinä nöyryydessä arvoa? Vai ajatteletko, että nöyrää ihmistä pidettäisiin heikkona, sellaisena jota toisten on helppo käyttää hyväkseen?

Raamattu esittää hyviä syitä nöyryyden arvostamiseen ja kehittämiseen. Se antaa tästä ominaisuudesta tasapainoisen ja myönteisen kuvan ja osoittaa, että tosi nöyryys kertoo voimasta, ei heikkoudesta. Seuraavassa kirjoituksessa selitetään asiaa tarkemmin.

[Kuva s. 3]

Mitä meidän tulisi ajatella saavutuksistamme?