Hänen kestävyytensä palkittiin

Monet oikeasydämiset ihmiset toivovat, että heidän läheisensä saisivat tietoa Jumalan tarkoituksista ja voisivat näin viettää onnellista elämää. Kun joku vihkiytyy Jumalalle, toiset – niin nuoret kuin vanhatkin – ovat saattaneet vaikuttaa tuon viisaan päätöksen tekemiseen hyvällä käytöksellään. Näin kävi meksikolaisen Jearim-nimisen teinitytön tapauksessa. Hän antoi Jehovan todistajien erikoiskonventtipäivänä veljille seuraavanlaisen kirjeen:

”Haluan kertoa, miksi olen tänään hyvin iloinen ja onnellinen. Vanhempani kuulivat totuudesta kahdeksantoista vuotta sitten, kun en ollut vielä syntynytkään. Äiti edistyi, ja aikanaan myös veljeni ja minä edistyimme. Yhdessä rukoilimme Jehovalta, että isäkin astuisi elämän tielle. Kahdeksantoista vuotta on kulunut, ja tämä päivä on meille erityisen tärkeä, koska isä menee kasteelle. Kiitän Jehovaa siitä, ettei hän aiheuttanut loppua ennen kuin tämä kauan kaivattu hetki koitti. Kiitos, Jehova.”

Tämän nuoren tytön perhe piti varmasti vuosien kuluessa mielessään ne periaatteet, jotka esitetään 1. Pietarin kirjeen 3:1, 2:n henkeytetyssä neuvossa: ”Te vaimot, olkaa alamaisia omalle miehellenne, jotta jos jotkut eivät tottele sanaa, heidät voitettaisiin sanatta vaimonsa käytöksellä, koska he ovat olleet teidän siveellisesti puhtaan käytöksenne sekä syvän kunnioituksenne silminnäkijöitä.” Epäilemättä Jearim sovelsi myös 5. Mooseksen kirjan 5:16:n sanoja: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niin kuin Jehova, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt.” Tällaisten periaatteiden soveltaminen ja Jehovan kärsivällinen odottaminen koituivat suureksi siunaukseksi Jearimille ja hänen perheelleen.