Lukijoiden kysymyksiä

Onko kristityn sananpalvelijan suositeltavaa pitää hautajaispuhe, jos vainaja on tehnyt itsemurhan?

Kristityn sananpalvelijan täytyy itse päättää, voiko hän pitää hyvällä omallatunnolla hautajaispuheen sellaisen henkilön hautajaisissa, joka näyttää tehneen itsemurhan. Päätöstä tehdessään hänen tulisi miettiä seuraavia kysymyksiä: Miten Jehova suhtautuu itsemurhaan? Aiheuttiko henkilö todella itse kuolemansa? Laukaisiko tunneperäinen tai mielenterveyshäiriö halun itsemurhaan? Miten itsemurhaan suhtaudutaan paikkakunnalla?

Kristittyinä meitä kiinnostaa Jehovan näkemys itsemurhasta. Jehovalle elämä on kallisarvoinen ja pyhä asia (1. Mooseksen kirja 9:5; Psalmit 36:9). Itsensä tappaminen tahallaan on murha, ja siksi Jehova pitää sitä vastenmielisenä (2. Mooseksen kirja 20:13; 1. Johanneksen kirje 3:15). Olisiko siksi sopimatonta pitää muistopuhe itsemurhan tehneen henkilön hautajaisissa?

Luodaanpa silmäys Israelin kuninkaan Saulin tapaukseen. Saul tajusi, ettei hän tulisi selviytymään viimeisestä taistelustaan filistealaisia vastaan, ja koska hän ei halunnut antautua vihollistensa häpäistäväksi, hän ”otti miekan ja heittäytyi siihen”. Kun filistealaiset löysivät hänen ruumiinsa, he kiinnittivät sen Bet-Sanin kaupungin muurille. Jabes-Gileadin asukkaiden saatua tietää, mitä filistealaiset olivat tehneet, he veivät ruumiin pois ja polttivat sen. Sitten he ottivat Saulin luut ja hautasivat ne. He jopa pitivät surumenoja ja paastosivat seitsemän päivää israelilaisten perinteen mukaan. (1. Samuelin kirja 31:4, 8–13; 1. Mooseksen kirja 50:10.) Kun Daavid, Jehovan voideltu, sai tietää Jabes-Gileadin asukkaiden menettelystä, hän sanoi: ”Jehova siunatkoon teitä, koska osoititte tätä rakkaudellista huomaavaisuutta herraanne Saulia kohtaan hautaamalla hänet. Ja osoittakoon nyt Jehova teitä kohtaan rakkaudellista huomaavaisuutta ja luotettavuutta.” (2. Samuelin kirja 2:5, 6.) Raamatussa ei kerrota, että Jabes-Gileadin asukkaita olisi moitittu siitä, että he pitivät eräänlaiset hautajaiset kuningas Saulille. Tässä on selvä ero sellaisiin tapauksiin verrattuna, joissa hautajaiset evättiin joiltakuilta väärinteon vuoksi (Jeremia 25:32, 33). Kristitty sananpalvelija voi miettiä tätä kertomusta Saulista harkitessaan, voiko hän pitää hautajaispuheen itsemurhan tehneen muistotilaisuudessa.

Sananpalvelija haluaa ehkä ottaa huomioon myös hautajaispuheen tarkoituksen. Toisin kuin sielun kuolemattomuuteen uskovat ihmiset Jehovan todistajat eivät kuvittele erheellisesti saattavansa hautajaisissa vainajaa toiseen maailmaan. Puhetta ei siis pidetä kuolleen auttamiseksi, vaan sen ensisijainen tarkoitus on lohduttaa surevia ja antaa läsnäolijoille todistusta kuolleiden tilasta (Saarnaaja 9:5, 10; 2. Korinttilaisille 1:3–5). Toinen tärkeä syy sen pitämiseen on auttaa kaikkia läsnäolijoita pohtimaan elämän lyhyyttä (Saarnaaja 7:2). Saavutetaanko nämä tavoitteet, jos puhe pidetään itsemurhan tehneen henkilön muistotilaisuudessa?

On totta, että jotkut saattavat ajatella henkilön riistäneen hengen itseltään tahallaan, täysin tietoisena siitä, että hän teki syntiä Jehovaa vastaan. Onko kuitenkaan aina mahdollista vahvistaa tällaista ajatusta? Onko teko ehkä tehty hetken mielijohteesta? Jotkut itsemurhaa yrittävät alkavat katua eivätkä viekään tekoaan loppuun saakka. Kuoleman jälkeen ihminen ei voi katua tekoaan.

Huomionarvoista on myös se, että monesti itsemurhaan liittyy tunneperäinen tai mielenterveyshäiriö. Joidenkin tilastojen mukaan 90 prosentilla itsemurhan tehneistä oli jonkinlaisia henkisiä tai tunneperäisiä ongelmia tai jokin riippuvuus. Antaako Jehova itsemurhan anteeksi niille, jotka ovat olleet sen tehdessään häiriintyneessä mielentilassa? Emme pysty sanomaan, onko vainaja syyllistynyt Jehovan silmissä anteeksiantamattomaan syntiin. Pohtiessaan hautajaispuheen pitämistä kristitty sananpalvelija ottaa kenties huomioon itsemurhan tehneen henkilön olosuhteet ja sen, millainen hänen terveytensä on ollut.

Lisäksi on otettava huomioon, miten paikkakunnalla suhtaudutaan itsemurhaan ja kyseiseen kuolemantapaukseen. Tämä tieto on erityisen tärkeä vanhimmille, sillä he ovat kiinnostuneita paikallisen Jehovan todistajien seurakunnan maineesta. Vallitseva mielipide itsemurhasta ja erityisesti juuri kyseisestä tapauksesta voi saada vanhimmat päätymään siihen, etteivät he tue hautajaisia julkisesti tai pidä muistopuhetta valtakunnansalissa.

Jos kristittyä sananpalvelijaa pyydetään puhumaan tällaisissa hautajaisissa, hän saattaa kuitenkin ajatella voivansa yksityishenkilönä tehdä sen. Mikäli hän päättää pitää puheen, hänen tulisi varoa tahdikkaasti sanomasta mitään varmaa henkilön mahdollisuudesta saada ylösnousemus. Vainajan tulevaisuudenodotteet ovat Jehovan käsissä, eikä kukaan ihminen kykene sanomaan, saako hän ylösnousemuksen vai ei. Sananpalvelija voi keskittyä välittämään kuulijoille Raamatun totuuden kuolemasta ja lohduttamaan surevia.