Kun vaitiolo on myöntymisen merkki
ERÄÄSSÄ natsien hirmuteoista kertovassa kirjassa (Betrayal—German Churches and the Holocaust) puhutaan avoimesti uskonnon roolista natsismissa. ”Vallitsevan järjestelmän tukeminen oli kristittyjen keskuudessa tavallista”, kirjassa todetaan, ”eikä suuri enemmistö esittänyt minkäänlaista vastalausetta juutalaisvainojen johdosta. Tässä tapauksessa hiljaisuus puhui suureen ääneen.”
Mikä natsismissa viehätti kristityiksi tunnustautuvia? Kirjan mukaan Hitlerin väite ”lain ja järjestyksen” saamisesta saksalaiseen yhteiskuntaan johti monet harhaan. Kirjassa sanotaan: ”Hän vastusti pornografiaa, prostituutiota, aborttia, homoseksuaalisuutta ja nykytaiteen ’siveettömyyttä’, ja antamalla pronssisia, hopeisia ja kultaisia ansiomerkkejä naisille, jotka synnyttivät neljä, kuusi tai kahdeksan lasta, hän kannusti heitä pysymään perinteisessä roolissaan kotona. Tällainen perinteisiin arvoihin vetoaminen yhdessä sotahenkisen kansallismielisyyden kanssa, joka oli Hitlerin vastaus Versailles’n sopimuksen aiheuttamaan kansalliseen nöyryytykseen, teki kansallissosialismista monille, jopa useimmille, Saksan kristityille puoleensavetävän vaihtoehdon.”
Yksi ryhmä muodosti kuitenkin jyrkän vastakohdan. Kirjassa sanotaan: ”Jehovan todistajat kieltäytyivät osallistumasta väkivaltaan tai turvautumasta sotilaalliseen voimankäyttöön.” Se johti väistämättä ilkeämieliseen hyökkäykseen tätä pientä joukkoa vastaan, ja monet sen jäsenistä lähetettiin keskitysleireihin. Muut, jotka väittivät olevansa Kristuksen seuraajia, eivät tästä kuitenkaan välittäneet. Kirjassa kerrotaan edelleen: ”Katoliset ja protestantit yleensä osoittivat Jehovan todistajia kohtaan pikemminkin vihamielisyyttä kuin myötätuntoa, ja he kannattivat mieluummin Hitlerin kovia arvoja kuin todistajien rauhanomaista näkemystä.” Heidän vaitiolonsa epäilemättä lisäsi todistajien huonoa kohtelua natsihallinnon aikana.
Kirkkojen sotkeutuminen natsipolitiikkaan on edelleen polttava kiistanaihe. Toisaalta samaisessa kirjassa sanotaan Jehovan todistajista, että he olivat ”uskonnollinen ryhmä, joka kieltäytyi kannattamasta silloista hallintojärjestelmää tai toimimasta yhteistyössä sen kanssa”.