”Tahdon kulkea alttarisi ympäri, oi Jehova”

”MINÄ pesen käteni viattomuudessa ja tahdon kulkea alttarisi ympäri, oi Jehova.” (Psalmit 26:6.) Näillä sanoilla muinoin elänyt kuningas Daavid julisti Jehovaa kohtaan osoittamansa antaumuksen. Mutta miksi ja missä merkityksessä hän kulki Jehovan alttarin ympäri?

Daavidille Jehovan palvonnan keskus oli tabernaakkeli, joka hänen hallituskaudellaan sijaitsi Gibeonissa Jerusalemin pohjoispuolella ja jonka yhteydessä oli kuparilla päällystetty uhrialttari (1. Kuninkaiden kirja 3:4). Alttarin pinta-ala oli vain noin 2,2 metriä x 2,2 metriä, eli se oli paljon pienempi kuin se upea alttari, joka pystytettäisiin Salomon temppelin esipihalle.a Silti Daavid iloitsi suuresti tabernaakkelista ja sen alttarista, Israelin tosi palvonnan keskuksesta (Psalmit 26:8).

Alttarilla esitettiin polttouhreja, yhteysteurasuhreja ja syyllisyysuhreja, ja vuosittaiseen sovituspäivään kuuluivat kansan puolesta esitetyt uhrit. Alttarilla ja sen uhreilla on merkitystä nykyajan kristityille. Apostoli Paavali selitti, että alttari edusti Jumalan tahtoa, jonka mukaisesti Hän hyväksyi sopivan uhrin ihmiskunnan lunastamiseksi. Paavali sanoi: ”Sanotun ’tahdon’ perusteella meidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilahjalla kerta kaikkiaan.” (Heprealaisille 10:5–10.)

Kun papit olivat menossa palvelemaan alttarin ääreen, he tapasivat pestä kätensä vedessä puhdistautuakseen. Oli siis sopivaa, että kuningas Daavidkin pesi kätensä ”viattomuudessa” ennen ’alttarin ympäri kulkemista’. Hän toimi ”nuhteettomin sydämin ja oikeamielisesti” (1. Kuninkaiden kirja 9:4). Jollei hän olisi tällä tavalla pessyt käsiään, hänen palvontansa, ’alttarin ympäri kulkeminen’, ei olisi ollut otollista. Daavid ei tietystikään ollut leeviläinen eikä hän saanut suorittaa papillisia palveluksia alttarin ääressä. Vaikka hän oli kuningas, hän ei edes päässyt tabernaakkelin esipihalle. Mutta koska hän oli uskollinen israelilainen, hän totteli Mooseksen lakia ja toi säännöllisesti uhrinsa esitettäväksi alttarilla. Hän kulki alttarin ympäri siinä mielessä, että hän keskitti elämänsä puhtaan palvonnan ympärille.

Voimmeko me nykyään noudattaa Daavidin esimerkkiä? Voimme, sillä meilläkin on mahdollisuus pestä kätemme viattomuudessa ja kulkea Jumalan alttarin ympäri, jos uskomme Jeesuksen uhriin ja palvelemme Jehovaa kokosieluisesti ’viattomin käsin ja puhtain sydämin’ (Psalmit 24:4).

[Alaviite]

[Kuva s. 23]

Alttari kuvasi Jehovan tahtoa, jonka mukaan hän hyväksyy asianmukaisen uhrin ihmiskunnan lunastamiseksi