He ”pelkäsivät tosi Jumalaa”

KUN israelilaiset olivat orjuudessa Egyptissä, heprealaiset kätilöt, Sifra ja Puua, joutuivat vaikeaan asemaan. Kun farao yritti hillitä ulkomaalaisväestön nopeaa kasvua, hän käski näitä kahta naista: ”Kun te autatte heprealaisia naisia synnyttämään – – niin jos kyseessä on poika, teidän on surmattava se.” (2. Mooseksen kirja 1:15, 16.)

Koska Sifra ja Puua ”pelkäsivät tosi Jumalaa”, he rohkaisivat mielensä, ”eivätkä tehneet niin kuin Egyptin kuningas oli heille puhunut”. He sen sijaan säilyttivät poikalapset elossa, vaikka tämä rohkea toiminta olisi voinut saattaa heidät vaaraan. Jehova ”kohteli kätilöitä hyvin” ja palkitsi heidät heidän elämää pelastavista teoistaan. (2. Mooseksen kirja 1:17–21.)

Tämä kertomus korostaa sitä seikkaa, että Jehova arvostaa palvelijoitaan. Hän olisi voinut ajatella, että vaikka Sifran ja Puuan teko oli rohkea, se oli ihmisystävällisyyttä. Eihän kukaan tervejärkinen nainen murhaisi pienokaisia! Silti Jehova epäilemättä otti huomioon, että jotkut ihmiset ovat ihmispelon vuoksi syyllistyneet hirvittäviin tekoihin. Hän tiesi, ettei näitä kätilöitä motivoinut ainoastaan ihmisystävällisyys vaan myös jumalanpelko ja antaumus häntä kohtaan.

Miten kiitollisia voimmekaan olla siitä, että saamme palvella Jumalaa, joka panee merkille uskolliset tekomme! Kukaan meistä ei tosin ehkä ole kohdannut sellaista uskonkoetusta, joka oli Sifralla ja Puualla. Mutta kun me pysymme lujina sen puolesta, mikä on oikein – olemmepa sitten koulussa, työpaikalla tai jossain muussa tilanteessa – Jehova ei pidä uskollista rakkauttamme itsestään selvänä. Hänestä päinvastoin ”tulee niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä” (Heprealaisille 11:6). Tosiaankaan ”Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja edelleen palvelette”. (Heprealaisille 6:10.)