Valtakunnan julistajat kertovat

Tosi Jumalan etsiminen palkitaan

VÄÄRÄ uskonto vallitsi Juudan kahden heimon valtakunnassa 900-luvulla eaa. Tämän rehottavan epäjumalanpalveluksen keskellä eli kuitenkin mies, jonka sydän oli rehti Jumalaa kohtaan. Hänen nimensä oli Josafat. Profeetta Jeehu sanoi hänestä: ”Sinussa on havaittu hyvää, koska olet – – valmentanut sydämesi etsimään tosi Jumalaa.” (2. Aikakirja 19:3.) Samoin näinä nykyisinä ”kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä”, miljoonat ovat ’valmentaneet sydämensä’ etsimään tosi Jumalaa, Jehovaa (2. Timoteukselle 3:1–5). Tämän vahvistaa seuraava Togossa Länsi-Afrikassa sattunut kokemus.

Casimir kävi katolista koulua ja oli ensimmäisellä ehtoollisella yhdeksänvuotiaana. Ennen kuin hän täytti neljätoista vuotta, hän oli kuitenkin lakannut käymästä kirkossa. Siksi hän eli pelossa, koska hän ajatteli, että messun laiminlyömisen takia hän joutuisi tuliseen helvettiin – tai vähintäänkin kiirastuleen.

Koulussa Casimir liittyi nuorisoryhmään, joka kokoontui kerran viikossa tutkimaan Raamattua. Hän alkoi lukea Raamattua myös itsekseen. Kerran Casimir luki Ilmestyskirjan kauheasta pedosta, joka nousi merestä (Ilmestys 13:1, 2). Kun hän kysyi siitä raamatuntutkisteluryhmän johtajalta, tämä kertoi hänelle, että tuo peto on todellinen ja että se tosiaan nousisi merestä. Tämä selitys huolestutti Casimiria, sillä hän asui lähellä Atlantin rannikkoa. Hän oli varma siitä, että olisi pedon ensimmäisten uhrien joukossa.

Casimir alkoi säästää rahaa, jotta voisi paeta petoa pohjoisen aavikolle. Hän kertoi suunnitelmistaan luokkatoverilleen. Luokkatoveri, joka oli Jehovan todistaja, vakuutti Casimirille, ettei merestä nousisi mitään kirjaimellista petoa. Vähän myöhemmin Casimir kutsuttiin kokouksiin valtakunnansaliin. Hän piti kokouksista ja alkoi käydä niissä säännöllisesti. Hän otti myös vastaan Raamatun kotitutkistelun.

Kun Casimirin tutkistelu edistyi, perhe alkoi vastustaa. Perheessä harjoitettiin esi-isien palvontaa ja syötiin uhreista jäänyttä lihaa, josta ei ollut laskettu verta. Kun Casimir kohteliaasti kieltäytyi syömästä tuota lihaa, häntä uhkailtiin ja hänen käskettiin lähteä talosta. Casimir pysyi tyynenä, eikä uhkauksia toteutettu. Kuitenkin kolmen kuukauden ajan perheen aterioilla tarjottiin vain tuollaista veristä lihaa. Casimirilla oli vaikeuksia saada riittävästi ruokaa, mutta hän kesti tämän ja muut kärsimykset.

Casimir edistyi hengellisesti vihkiytymiseen ja kasteeseen. Myöhemmin hänet nimitettiin avustavaksi palvelijaksi ja hän kävi Togossa järjestetyn palvelijoiden valmennuskoulun neljännen kurssin. Tällä hetkellä hän on vapaaehtoistyössä haaratoimistossa.

Kuinka usein ovatkaan osoittautuneet tosiksi kuningas Daavidin sanat: ”Jos etsit häntä [Jehovaa], hän sallii sinun löytää itsensä.” (1. Aikakirja 28:9.)

[Kuvat s. 8]

Casimir (oikealla) on vapaaehtoistyössä haaratoimistossa