Varo simoniaa!

SAMARIALAISTA Simonia kunnioitettiin yhdyskunnassaan suuresti. Hän eli ensimmäisellä vuosisadalla, ja ihmiset olivat niin lumoutuneita hänen harjoittamastaan taikuudesta, että he sanoivat hänestä: ”Tämä mies on se Jumalan Voima, jota voidaan kutsua Suureksi.” (Apostolien teot 8:9–11.)

Sen jälkeen kun Simonista oli tullut kastettu kristitty, hän pani kuitenkin merkille voiman, joka oli paljon suurempi kuin se, mitä hän oli aiemmin käyttänyt. Se oli Jeesuksen apostoleille suotu voima, jonka ansiosta he pystyivät antamaan toisille pyhän hengen ihmelahjoja. Tämä teki Simoniin niin suuren vaikutuksen, että hän tarjosi apostoleille rahaa ja pyysi: ”Antakaa minullekin tämä valta, jotta jokainen, jonka päälle panen käteni, saisi pyhää henkeä.” (Apostolien teot 8:13–19.)

Apostoli Pietari nuhteli Simonia sanoen: ”Tuhoutukoon hopeasi sinun kanssasi, koska luulit rahalla saavasi Jumalan ilmaisen lahjan hallintaasi. Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tässä asiassa, sillä sydämesi ei ole suora Jumalan edessä.” (Apostolien teot 8:20, 21.)

Tästä Raamatun kertomuksesta tulee sana ”simonia”, joka on määritelty ”kirkollisten virkojen ostamisen tai myymisen synniksi”. Katolisessa New Catholic Encyclopedia -tietosanakirjassa tunnustetaan, että erityisesti 800-luvulta 1000-luvulle ”simonia oli vallalla luostareissa sekä alemman papiston, piispojen ja jopa paavien keskuudessa”. Encyclopædia Britannican yhdeksännessä painoksessa (1878) mainitaan: ”Paavillisten konklaavien historian tutkiminen jättää tutkijan vakuuttuneeksi siitä, ettei vielä ole toimitettu yhtäkään vaalia, jota simonia ei olisi tahrannut, kun taas monissa tapauksissa konklaavissa harjoitettu simonia on ollut mitä törkeintä, häpeämättömintä ja avoiminta.”

Nykyisten tosi kristittyjen täytyy varoa simoniaa. Jotkut saattaisivat esimerkiksi jaella ylenpalttisesti kiitosta tai anteliaita lahjoja niille, jotka voivat antaa heille lisäetuja. Samoin ne, jotka voivat antaa sellaisia etuja, saattaisivat suosia puolueellisesti niitä, jotka pystyvät – ja ovat usein innokkaita – jakelemaan heille lahjoja. Kummassakin tapauksessa on kyse simoniasta, ja Raamattu tuomitsee tuollaisen menettelyn selvin sanoin. ”Kadu siis tätä pahuuttasi”, Pietari kehotti Simonia, ”ja rukoile Jehovaa, että mikäli mahdollista sydämesi juoni annettaisiin sinulle anteeksi, sillä näen, että sinä olet myrkyllinen sappi ja epävanhurskauden side.” (Apostolien teot 8:22, 23.)

Simon onneksi ymmärsi väärän halunsa vakavuuden. Hän anoi apostoleilta: ”Rukoilkaa te Jehovaa minun puolestani, ettei minua kohtaisi mikään siitä, mitä olette sanoneet.” (Apostolien teot 8:24.) Aidot kristityt ottavat vaarin tämän kertomuksen tärkeästä opetuksesta ja ponnistelevat välttääkseen jokaista simonian tahraa.