Työ joka ”ei voi olla herättämättä kunnioitusta”

APOSTOLI Pietari kehotti toisia kristittyjä: ”Säilyttäkää käytöksenne hyvänä kansakuntien keskuudessa, jotta he siinä, missä he puhuvat teitä vastaan kuin olisitte pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne johdosta, joiden silminnäkijöitä he ovat, kirkastaisivat Jumalaa.” (1. Pietarin kirje 2:12.) Italian Jehovan todistajilla on vuosikausien ajan ollut julkisesti tällainen hyvä käytös. Sen Jeesuksen ohjeen hengessä, että tulisi ’saarnata katoilta’, heidän kaikki kristillinen toimintansa tapahtuu avoimesti ja on kaikkien nähtävillä (Matteus 10:27; Johannes 18:20). Niinpä kun italialainen asianajaja ja pappi julkaisivat syytöksiä, joiden mukaan Jehovan todistajat ovat ”näennäisuskonnollinen lahko”, ja lukivat heidät ”salaseuroihin, jotka houkuttelevat ihmisiä ansaan”, todistajat päättivät ryhtyä oikeustoimenpiteisiin noiden häpäisevien lausuntojen vuoksi.

Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä tuomioistuin päätti, että asianajaja ja pappi eivät olleet rikkoneet lakia. Mutta 17. heinäkuuta 1997 Venetsian muutoksenhakutuomioistuin kumosi ensimmäisen tuomioistuimen päätöksen ja katsoi molemmat vastaajat syyllisiksi. Muutoksenhakutuomioistuin sanoi: ”Kumpikin näistä julkaistuista kirjoituksista sisältää sellaisia ilmauksia ja lauseita, jotka voivat varmasti vahingoittaa ’Jehovan todistajien’ uskontoon kuuluvien mainetta. Kirjoitusten tarkoituksena on selvästikin saattaa sen kannattajat yleisen halveksunnan kohteiksi.” Tuomioistuin totesi, että nämä kirjoitukset ”eivät vastaa selonteko- ja arvosteluoikeuden laillista käyttöä”. Oikeus sakotti noita kahta häpäisijää ja määräsi heidät maksamaan myös kaikki oikeuskulut, mukaan luettuna molemmista oikeudenkäynneistä todistajille koituneet kulut.

Kirjallisessa päätöksessään Venetsian muutoksenhakutuomioistuin totesi: ”Suvaitsemattomuutta ja uskonnollista fanaattisuutta voidaan ehkäistä ainoastaan soveltamalla tasapuolisesti kaikkia [Italian] perustuslain suomia oikeuksia ja turvaamalla ne.” Päätöksessä tunnustetaan, että Jehovan todistajien toiminta ei ole salaista eikä näennäisuskonnollista. Tuomioistuin huomautti: ”Todistajien luokitteleminen salaseuraksi ei täytä edes historiallisen totuuden kriteerejä, sillä tätä tunnustettua uskontoa harjoitetaan monissa kaupungeissa ja sen jäsenien laajamittainen käännytystyö, jota tehdään etenkin sunnuntaisin ja muina vapaapäivinä, on tunnettua eikä voi olla herättämättä kunnioitusta sen vaatimien ponnistusten vuoksi, ajateltiinpa saarnatusta opista mitä tahansa.” Italian Jehovan todistajien maine innokkaina saarnaajina ja esimerkillisesti käyttäytyvinä ihmisinä on siis osaltaan hälventänyt heihin kohdistuvia ennakkoluuloja (Matteus 5:14–16; 1. Pietarin kirje 2:15).