Tapahtuuko ihmeparannuksia edelleen?
”OTA vastaan Jeesus ja parane!” Tämänkaltaiset iskulauseet saivat Alexandre-nimisen miehen, erään evankelisen kirkon jäsenen, uskomaan, että mikäli hän ottaisi lääkettä sairauteensa, hän ilmaisisi epäuskoa. Hän vakuuttui siitä, että yksin hänen uskonsa saisi aikaan ihmeparannuksen, jota hän tarvitsi. Benedita, harras katolinen nainen, liikuttui syvästi kuullessaan ihmeparannuksista Aparecida do Norten pyhäkössä São Paulon osavaltiossa Brasiliassa. Benedita rukoili tätinsä opettamilla loitsusanoilla Aparecidan Neitsyttä, Anthoniusta ja muita ”pyhimyksiä” antamaan hänelle voimaa parantaa sairaita.
Vaikka elämme 1900-luvun loppua, monet ihmiset uskovat ilmeisesti edelleen ihmeparannuksiin – mutta miksi? Jotkut ovat todennäköisesti turhautuneita, kun lääkärit eivät pysty paljonkaan lievittämään heidän rakkaittensa sairauksia, tuskaa ja kärsimystä, varsinkin kun on kyse heidän lapsistaan. Kroonisesti sairaat saattavat ajatella, että kun otetaan huomioon nykyaikaisen lääketieteellisen hoidon kalleus, heillä ei ole mitään menetettävää, jos he turvautuvat uskollaparannukseen. Jotkut näkevät televisiosta eri kirkkojen ja yksilöiden tarjoavan parannusta aidsiin, masennukseen, syöpään, mielisairauteen, korkeaan verenpaineeseen ja moniin muihin sairauksiin. Uskoivatpa he tällaisiin väitteisiin tai eivät, he saattavat viimeisenä keinona kääntyä tällaisten parantajien puoleen. Ne taas, jotka uskovat pahojen henkien aiheuttaneen heidän sairautensa, ajattelevat ehkä, että koululääketiede on voimaton auttamaan heitä.
Toisaalta jotkut suhtautuvat voimakkaan kielteisesti, jopa tuomitsevasti, sellaiseen ajatukseen, että kuolleet ”pyhimykset” tai elävät parantajat voisivat saada aikaan ihmeparannuksia. Jornal da Tarde -lehden mukaan immunologi Dráusio Varella on sitä mieltä, että tämä uskomus ”pitää pilkkanaan varomattomien ja epätoivoisten ihmisten uskoa”. Hän jatkaa: ”Toivoessaan ihmettä monet saattavat luopua tärkeästä lääketieteellisestä hoidosta näiden pettäjien vuoksi.” Ja The New Encyclopædia Britannica -tietosanakirjassa selitetään: ”Epätavalliset paranemiset on menneisyydessä yhdistetty pyhiin paikkoihin ja uskonnollisiin menoihin, ja lääketiede on taipuvainen lukemaan kaikki tällaiset paranemiset normaalin suggestion ansioksi, joka toimii suotuisissa olosuhteissa.” Silti monet uskovat kokeneensa ihmeparannuksen. Heille parantuminen oli totta!
Ne jotka tuntevat Raamattua, tietävät, että Jeesus Kristus paransi sairaita monissa tilanteissa ja että hän teki sen ’Jumalan voimalla’ (Luukas 9:42, 43). Siksi he saattavat miettiä, saako Jumalan voima vielä nykyäänkin aikaan ihmeparannuksia. Jos saa, miksi parantamisyritykset eivät johda luvattuihin tuloksiin? Johtuuko se siitä, ettei potilaalla ole riittävästi uskoa tai että hänen lahjoituksensa ei ole tarpeeksi suuri? Onko kristityn oikein turvautua ihmeparannukseen, kun hänellä on jokin tuskallinen tai ehkä parantumaton sairaus? Entä tapahtuuko enää koskaan sellaisia todellisia ihmeparannuksia, joita Jeesus teki? Näihin erittäin tärkeisiin kysymyksiin vastataan seuraavassa kirjoituksessa.