Rehellisiä – sattumalta vai tarkoituksellisesti?

”VAIKKA en luonnostani ole rehellinen, olen sitä kuitenkin joskus sattumuksesta.” Näin sanoo William Shakespearen Talvinen tarina -teoksen lurjus Autolycus. Tämä valaisee erästä ihmisen perusheikkoutta, taipumustamme tehdä väärin, mikä johtuu ’petollisesta sydämestä’ (Jeremia 17:9; Psalmit 51:5; Roomalaisille 5:12). Mutta merkitseekö tämä sitä, ettemme voi asialle mitään? Onko hyveellinen käytös vain sattuman varassa? Ei missään tapauksessa!

Ennen kuin israelilaiset menivät Luvattuun maahan, Mooses puhui heille heidän ollessaan leiriytyneinä Moabin tasangoille. Hän asetti heidän eteensä kaksi selvää vaihtoehtoa. He voisivat totella Jumalan käskyjä ja saada hänen siunauksensa, tai he voisivat hylätä ne ja korjata synnistä johtuvaa katkeraa satoa. (5. Mooseksen kirja 30:15–20.) Valinta oli heidän.

Koska meillä on vapaa tahto, mekin voimme valita. Ei kukaan pakota meitä tekemään hyvää tai pahaa, ei edes Jumala. Jotkut voivat kuitenkin hyvästä syystä kysyä: ”Jos sydämemme on taipuvainen pahuuteen, miten voimme tehdä jatkuvasti sitä, mikä on hyvää.” Hammaslääkäri tutkii hampaat huolellisesti havaitakseen merkit vaurioitumisesta tai karieksesta (”hammasmädästä”), ennen kuin tilanne etenee liian pitkälle. Samoin meidän täytyy tutkia kuvaannollista sydäntämme etsiessämme heikkouksia tai moraalista mädännäisyyttä. Miksi? Koska ”sydämestä lähtee pahoja järkeilyjä, murhia, aviorikoksia, haureudentekoja, varkauksia, vääriä todistuksia, rienauksia”, sanoi Jeesus (Matteus 15:18–20).

Jotta hammas säästyisi, hammaslääkärin täytyy huolellisesti poistaa kaikki löytämänsä vaurioitunut kudos. Samoin tarvitaan päättäväistä toimintaa ”pahojen järkeilyjen” ja väärien halujen puhdistamiseksi sydämestä. Kun luemme Jumalan sanaa Raamattua ja mietimme lukemaamme, tulemme tuntemaan Luojamme tiet ja opimme myös toimimaan oikein (Jesaja 48:17).

Israelin kuningas Daavid käytti hyväkseen tarpeellista lisäapua taistelussaan oikein tekemiseksi. Hän rukoili: ”Luo minuun puhdas sydän, oi Jumala, ja pane minuun uusi, vakaa henki.” (Psalmit 51:10.) Mekin voimme voittaa taipumuksemme tehdä pahaa ja voimme kehittää ’uuden hengen’ tehdäksemme hyvää, kun rukouksessa turvaamme Jehova Jumalaan. Tällä tavoin emme jätä rehellisyyttä sattuman varaan. Me olemme päättäneet olla rehellisiä.

[Kuva s. 21]

Jehovan rukoileminen voi auttaa meitä tekemään hyvää, niin kuin se auttoi Daavidia