Häät jotka tuottavat kunniaa Jehovalle

Seuraava kirjoitus kristillisistä häistä laadittiin alun perin Etiopiassa amharan kielellä hyödylliseksi opastukseksi niille monille tuon maan asukkaille, joista on äskettäin tullut Jehovan todistajia. Siinä käsitellään joitakin paikallisia tapoja ja käytäntöjä, jotka saattavat poiketa niistä, joita sinun asuinseudullasi noudatetaan. Vastakohtaisuus tuntuu sinusta todennäköisesti hyvin kiinnostavalta. Samalla kirjoituksessa esitetään tasapainoisia raamatullisia neuvoja, joita havaitset voivasi soveltaa, vaikka asuinseutusi häätavat olisivatkin erilaiset.

”KRISTILLISET häät jotka tuottavat iloa” oli Vartiotornissa 15.7.1984 olleen erinomaisen tutkittavan kirjoituksen otsikko. Lehden seuraava kirjoitus oli nimeltään ”Säilytä tasapaino hääjuhlista nauttiessasi”. (Kaikille avioliittoa suunnitteleville on lisää viisaita neuvoja kirjassa Tee perhe-elämäsi onnelliseksi luvussa 2 sekä kirjassa Nuoruutesi – miten voit parhaiten hyötyä siitä luvuissa 19 ja 20.)a Koska monista on tullut Jehovan todistajia noiden kirjoitusten ilmestymisen jälkeen, haluamme kerrata joitakin seikkoja, jotka soveltuvat erityisen hyvin meidän alueellemme, samoin kuin muita sopivia näkökulmia, jotka auttavat meitä tekemään häistä Jehovalle, avioliiton Alkuunpanijalle, kunniaa tuottavia tapahtumia.

Voisimme ensin miettiä kysymystä, milloin häät tulisi pitää. Tulisiko niiden ajankohtien, jolloin häitä vietetään paikallisen perinteen mukaan, vaikuttaa hääpäivän valintaan? Paikallisen uskomuksen mukaan mikään avioliitto, joka solmitaan minä tahansa muuna aikana vuodesta, ei tule menestymään. Tämä on perusteeton taikauskoinen käsitys, sillä monet avioparit, jotka ovat onnellisesti naimisissa ja palvelevat yksimielisinä Jehovaa, eivät ole avioituneet tuona perinteisenä aikana. Emme usko hyvään tai huonoon onneen (Jesaja 65:11; Kolossalaisille 2:8). Emme auttaisi ei-uskovia sukulaisiamme näkemään eroa totuuden ja valheen välillä, jos valitsisimme hääpäivämme heidän taikauskoisten käsitystensä mukaan. Totuus on, että kristityt voivat mennä naimisiin missä kuussa tahansa.

Kun vihkipuhe järjestetään välttämättömän siviilivihkimisen jälkeen, olisi viisasta, ettei näiden kahden tapahtuman välillä olisi monta päivää. Jos pariskunta haluaisi, että vihkipuhe pidetään valtakunnansalissa, heidän tulee kysyä seurakunnan vanhimmilta lupaa salin käyttöön hyvissä ajoin etukäteen. Paikalliset vanhimmat varmistavat, että he voivat hyväksyä tilaisuuden järjestelyt puhtaalla omallatunnolla. Ajankohta pitäisi valita siten, etteivät mitkään seurakunnalliset toiminnat häiriinny. Veli, joka pyydetään pitämään vihkipuhe, tapaa sulhasen ja morsiamen etukäteen voidakseen esittää hyödyllisiä neuvoja ja varmistuakseen siitä, ettei avioliitolle ole mitään moraalisia eikä laillisia esteitä ja että hän on yhtä mieltä suunnitelmista, jotka koskevat puhetta seuraavaa hääjuhlaa. Vihkipuheen tulisi kestää puolisen tuntia, ja se pitäisi esittää arvokkaasti, hengellistä näkökulmaa painottaen. Vihkipuhe on ehdottomasti tärkeämpi kuin sitä mahdollisesti seuraava hääjuhla.

Kristilliset häät ovat hyvä tilaisuus osoittaa, ettemme ole ”osa maailmasta” (Johannes 17:14; Jaakobin kirje 1:27). Järjestyksellisyytemme tulisi näkyä. Tämä merkitsee sitä, että saavumme paikalle ajoissa sen sijaan, että odotuttaisimme itseämme, mikä saattaisi häiritä seurakunnan toimintoja. Varsinkin morsiamen on hyvä ymmärtää tämä, koska maailmalliset sukulaiset voivat kehottaa häntä myöhästymään – ikään kuin näin korostamaan omaa tärkeyttään. Olemalla täsmällinen kypsä kristitty sisar voi osoittaa, että hengelliset ominaisuudet, kuten nöyryys ja huomaavaisuus, ovat hänelle tärkeitä! Myös silloin, kun paikalle kutsutaan valokuvaaja ottamaan kuvia tilaisuudesta, järjestyksellisyys on tärkeää. On sopivaa vaatia, että valokuvaaja pukeutuu tilaisuutta varten pikkutakkiin, solmioon ja suoriin housuihin ja ettei hän kuvia ottaessaan häiritse puhetta. Rukouksen aikana ei tule valokuvata. Järjestyksellisyytemme tuottaa kunniaa Jehovalle ja koituu erinomaiseksi todistukseksi. Ei ole tarpeen yrittää pitää kiinni muodollisuuksista, jotka saattaisivat varjoon tapahtuman todellisen merkityksen.

Hääjuhla ei ole edellytyksenä onnistuneille häille, mutta mitään raamatullista estettä ei tällaiselle onnelliselle tilaisuudelle ole. Tämän tosi kristittyjen kokoontumisen tulee kuitenkin olla erilainen kuin maailmalliset häät, joille on ominaista hillittömyys, paljo juominen, liiallinen syöminen, riehakas musiikki, vihjaileva tanssiminen ja jopa tappelut. Raamattu luokittelee mässäilyt ja riehakkaan juhlinnan lihan teoiksi (Galatalaisille 5:21). Asianmukainen valvonta on helpompi järjestää, kun tilaisuus ei ole kovin suuri. Ei ole tarpeen pystyttää telttaa siksi, että niin on tapana tehdä. Jos jotkut päättävät tilojen tai sään vuoksi käyttää telttaa, se on henkilökohtainen asia.

Kokemus on osoittanut, että hyvä keino rajoittaa vierasmäärää on käyttää erityisiä kutsukortteja. On viisaampaa kutsua yksilöitä sen sijaan, että esittäisi yleisen kutsun seurakunnille, ja järjestystä noudattavina kristittyinä meidän tulee kunnioittaa tällaisia rajoituksia. Kirjalliset kutsut auttavat myös välttämään sellaista kiusallista tilannetta, että häihin ilmaantuisi joku erotettu, sillä jos näin tapahtuisi, monet veljet ja sisaret päättäisivät ehkä lähteä pois (1. Korinttilaisille 5:9–11). Jos pari kutsuu häihin ei-uskovia sukulaisia tai tuttavia, epäilemättä heidän määränsä on rajallinen ja tärkeämmällä sijalla ovat ne, jotka ”ovat meille sukua uskossa” (Galatalaisille 6:10). Jotkut ovat päättäneet kutsua maailmallisia tuttavia tai ei-uskovia sukulaisia hääjuhlan sijasta kuuntelemaan vihkipuhetta. Miksi? Joissakin tapauksissa maailmalliset sukulaiset ovat aiheuttaneet hääjuhlassa niin kiusallisen tilanteen, että monista veljistä ja sisarista on tuntunut siltä, etteivät he ole voineet jäädä paikalle. Jotkut parit ovat järjestäneet vain pienet päivälliset lähisukulaisilleen ja kristityille ystävilleen.

On käytännöllistä valita ”pitojen ohjaaja” sopusoinnussa Johanneksen 2:8, 9:n kanssa. Sulhanen haluaa valita luotettavan kristityn, joka huolehtii siitä, että järjestys säilyy ja että korkeista normeista pidetään kiinni. Kun ystävät antavat lahjoja, sen tulee tapahtua ilman ”komeilevaa näyttämistä” (1. Johanneksen kirje 2:16). Musiikki voi olla iloista, vaikkei sitä ole pilattu kyseenalaisilla sanoilla, kovaäänisyydellä tai rajulla rytmillä. Monet ovat nähneet parhaaksi pyytää jotakuta vanhinta kuuntelemaan etukäteen musiikkia, jota soitetaan. Tanssimisessa saattaa piillä vaaroja, koska monet perinteiset tanssit juontuvat hedelmällisyystansseista ja ilmentävät epäsopivaa aistillisuutta. ”Kakunleikkuu- ja samppanjahetki” on joskus ollut maailmallisille ihmisille merkki siitä, että nyt juhlimisen voi päästää valloilleen. Itse asiassa monet kristityt parit ovat päättäneet olla tarjoamatta häissä lainkaan alkoholia ja välttyneet näin ongelmilta.

Koska haluamme osoittaa kunnioitusta Jehovalle, vältämme komeilevaa näyttämistä, jonka tarkoitus on kohdistaa ylenmääräistä huomiota meihin itseemme. Jopa maallisissa julkaisuissa on puhuttu sitä yleistä henkeä vastaan, että järjestelyt olisivat kovin loistokkaat. Miten epäviisasta parin olisikaan tehdä velkaa ylellisten häiden takia ja sitten elää puutteessa vuosia voidakseen maksaa tuon yhden päivän kulut! Tilaisuudessa käytettävän puvun pitäisi tietenkin olla häveliäs ja huoliteltu, sopiva ihmiselle, joka tunnustaa kunnioittavansa Jumalaa (1. Timoteukselle 2:9, 10). Kirjoituksessa ”Kristillisten vihkiäisten tulee heijastaa järkevyyttä” (Vartiotorni 15.6.1969) esitettiin puvusta seuraavia kiinnostavia ajatuksia:

”Häät ovat erikoinen tilaisuus, joten tavallisesti kiinnitetään huomio siihen, että ollaan iloisen ja miellyttävän näköisiä. Tämä ei merkitse kuitenkaan sitä, että pitäisi olla pukeutunut tietynlaiseen asuun. On hyvä ottaa huomioon paikalliset tyylit sekä kustannukset ja henkilökohtaiset maut. – – Mutta olisiko kuitenkaan järkevää ostaa niin kallista pukua, että se aiheuttaisi heille tai muille taloudellisen taakan? – – jotkut morsiamet ovat iloinneet saadessaan käyttää jonkun hyvän ystävän tai sukulaisen pukua. Toiset ovat saaneet suurta tyydytystä valmistaessaan itse morsiusasunsa mahdollisesti saaden siten vaatteet, joita voidaan käyttää toisissa tilaisuuksissa tulevaisuudessa. – – On myös täysin sopivaa vihkiä pari heidän parhaissa tavallisissa vaatteissaan – –. Toiset, jotka voisivat kenties järjestää komeat vihkiäiset, haluavat ehkä henkilökohtaisesti pitää vaatimattomat vihkiäiset, koska ajat ovat kriittiset.”

Myöskään hääseurueen (sulhasen ystävät ja morsiamen ystävättäret) ei tarvitse olla suuri. Hekään eivät haluaisi pukeutumisellaan ja käytöksellään kiinnittää tarpeetonta huomiota itseensä. Vaikka erotetun voitaisiin sallia tulla kuuntelemaan puhetta valtakunnansaliin, Vartiotornissa 15.7.1984 sanottiin: ”Ei olisi sopivaa ottaa hääseurueeseen erotettuja eikä henkilöitä, joiden pahennusta herättävä elämäntapa on törkeästi ristiriidassa Raamatun periaatteitten kanssa.”

Vaikka Jeesus oli häissä, emme voi kuvitella, että hän hyväksyisi suositun tavan järjestää autosaattue, joka kiertelee pitkin kaupunkia pitäen kovaa meteliä; poliisi on jopa sakottanut ajajia siitä, että he ovat soittaneet auton torvea hääsaattueessa (ks. Matteus 22:21). Kaiken kaikkiaan kristityt ilmaisevat viisautta, joka on vaatimattomien parissa, sen sijaan että he jäljittelisivät kansakuntien ihmisten komeilevaa näyttämistä tai heille tyypillisiä tapoja (Sananlaskut 11:2).

Mitä voidaan sanoa naapureiden, maailmallisten työtovereiden tai kaukaisten sukulaisten ja tuttavien häihin menemisestä? Jokaisen kristityn täytyy ratkaista tämä asia itse. On hyvä pitää mielessä, että aikamme on kallista, sillä tarvitsemme sitä palvelukseen, henkilökohtaiseen tutkimiseen ja muihin perheen ja seurakunnan yhteisiin toimiin (Efesolaisille 5:15, 16). Viikonloppuisin ohjelmaamme kuuluu kokouksia ja kenttäpalvelusta, joista emme halua olla poissa (Heprealaisille 10:24, 25). Monesti häät sattuvat päällekkäin konventtien kanssa tai rajoittavat mahdollisuuksia osallistua tavallista enemmän palvelukseen Herran illallisen vieton aikaan. Meidän ei tule antaa huomiomme ohjautua pois siitä, että ympäri maailman asuvien veljiemme tavoin ponnistelisimme aivan erityisesti voidaksemme olla läsnä Herran illallisella. Ennen totuuden oppimista vietimme paljon aikaa maailmallisten ihmisten kanssa, ehkä olosuhteissa, jotka häpäisivät Jumalaa (1. Pietarin kirje 4:3, 4). Nyt asioiden tärkeysjärjestys on meillä erilainen. Voimme aina onnitella maailmallista paria lähettämällä heille kortin tai poikkeamalla tervehtimässä heitä lyhyesti jonakin toisena päivänä. Jotkut ovat käyttäneet tällaisia tilaisuuksia hyväkseen ja todistaneet lainaamalla raamatunkohtia, jotka sopivat vastanaineille.

Häät, joissa hengelliset näkökohdat kohoavat maailmallisten tapojen yläpuolelle, tuottavat todella kunniaa Jehovalle. Kristityt nauttivat tilaisuudesta, kun he pitävät huolta siitä, että he pysyvät erossa maailmasta sen taikauskoisine tapoineen ja kohtuuttomuuksineen, eivät anna tilaisuuden häiritä säännöllisiä teokraattisia toimia ja ilmaisevat vaatimattomuutta komeilevan näyttämisen sijasta. Lisäksi he voivat ajatella tapahtumaa myöhemmin hyvällä omallatunnolla ja heillä on siitä miellyttäviä muistoja. Kun osoitetaan viisautta ja järkevyyttä, kaikki kristilliset häämme ovat toivottavasti hyvä todistus vilpitönsydämisille tarkkailijoille.

[Alaviite]

[Kuva s. 24, 25]

Kristityt eivät noudata orjallisesti kaikkia paikallisia häätapoja