Totuus helvetistä

ENGLANNIN kirkon oppikomission raportissa sanotaan, ettei helvetti loppujen lopuksi ole mikään tulinen pätsi; sen sijaan se on olemattomuuden käsitteellinen paikka. ”Tähän muutokseen on monia syitä”, raportissa selitetään. ”Niihin on kuitenkin kuulunut sekä kristillistä uskoa tunnustavien että muiden moraalinen protesti pelkoa lietsovaa uskontoa kohtaan sekä voimistuva tunne siitä, että kuva Jumalasta, joka on lähettänyt miljoonia ihmisiä ikuiseen piinaan, oli täysin Kristuksessa paljastetun Jumalan rakkauden vastainen.”

Perinteinen helvettikäsitys ei ole kiusallinen vain Englannin kirkolle. Moniin eri kirkkokuntiin kuuluvista on vaikeaa palvoa koston Jumalaa, joka polttaa synnintekijöitä. ”Ihmiset kaipaavat Jumalaa, joka on lämmin ja hellä”, sanoo Duken yliopiston teologisessa tiedekunnassa toimiva uskonto- ja yhteiskuntatieteiden professori Jackson Carroll. ”Puhe synnistä ja syyllisyydestä sotii nykykulttuuria vastaan.”

Jehovan todistajat ovat jo pitkään uskoneet, että helvetti on, kuten Raamattu opettaa, kuolleiden ihmisten yhteinen hauta – ei tulisen piinan paikka. Tämä ei ole heidän kantansa siksi, että se on suosittu, vaan koska Raamattu sanoo: ”Kuolleet eivät tiedä yhtään mitään, – – ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa [”helvetissä”, katolinen Douay Version].” (Saarnaaja 9:5, 10.)

Tämän selvän kuolleiden tilaa koskevan käsityksen mukaisesti Vartiotorni-seuran ensimmäinen presidentti Charles Taze Russell kirjoitti jo vuonna 1896: ”Emme löydä [Raamatusta] mitään sellaista iankaikkisen vaivan paikkaa, jota uskontunnustukset ja laulukirjat sekä monet koulut väärin opettavat. Kumminkin olemme löytäneet ’helvetin’ (’tuonelan’), nimittäin sheolin eli hadeksen, johon koko meidän sukukuntamme oli tuomittu Aadamin synnin perustuksella, ja josta kaikki ovat tulleet lunastetuiksi Herramme kuoleman kautta. Tämä ’helvetti’ on hauta – kuolemantila.”

Jehovan todistajat ovat siis yli sadan vuoden ajan opettaneet sitä, mikä on Raamatun totuus helvetistä.

[Kuva s. 32]

Charles T. Russell