Lukijoiden kysymyksiä
Uutisraporttien mukaan jotkin sairaalat ottavat synnytyksen jälkeen talteen istukan ja napanuoran erottaakseen niiden verestä eri aineosia. Tulisiko kristittyjen olla huolissaan tästä?
Monissa sairaaloissa ei tapahdu mitään tämänkaltaista, joten kristittyjen ei tarvitse olla huolissaan. Jos on painava syy otaksua, että sairaalassa, jossa kristitty synnyttää, on tapana menetellä näin, olisi paikallaan yksinkertaisesti tiedottaa lääkärille, ettei istukkaa ja napanuoraa pidä käyttää millään tavoin, vaan ne tulee hävittää.
Biologisista lähteistä, joko eläimistä tai ihmisistä, on saatu monenlaisia lääketuotteita. Esimerkiksi joitakin hormoneja on erotettu tiineinä olevien hevosten virtsasta. Hevosen veri on ollut yksi jäykkäkouristusseerumin lähde, ja gammaglobuliinia, jota käytetään taistelussa tauteja vastaan, on pitkään otettu ihmisen istukan (jälkeisten) verestä. Joissakin sairaaloissa istukat on otettu säilöön ja pakastettu, ja myöhemmin ne on haettu farmaseuttisiin laboratorioihin käsittelyyn, jossa runsaasti vasta-aineita sisältävästä verestä erotetaan gammaglobuliini.
Hiljattain tutkijat ovat kertomansa mukaan onnistuneet hoitamaan jälkeisistä saadun veren avulla yhdenlaista leukemiaa, ja on esitetty teorioita, että tällainen veri saattaisi olla käyttökelpoista joissakin immuunijärjestelmän häiriöissä tai luuytimensiirtojen tilalla. Tästä syystä julkisuudessa on jonkin verran keskusteltu vanhemmista, jotka ovat antaneet erottaa, pakastaa ja tallettaa veripankkiin jälkeisten veren sen varalle, että siitä saattaisi olla hyötyä heidän lastensa hoitamisessa tulevaisuudessa.
Tällainen istukan veren kaupallistaminen tuskin houkuttelee tosi kristittyjä, jotka antavat Jumalan täydellisen lain ohjata ajatteluaan. Luojamme pitää verta pyhänä, koska se edustaa häneltä saatua elämää. Ainoa veren käyttötapa, jonka hän oikeutti, oli sen käyttö alttarilla uhraamisen yhteydessä. (3. Mooseksen kirja 17:10–12; vrt. Roomalaisille 3:25; 5:8; Efesolaisille 1:7.) Muissa tapauksissa eläimen veri piti vuodattaa maahan eli hävittää (3. Mooseksen kirja 17:13; 5. Mooseksen kirja 12:15, 16).
Kun kristityt ovat metsästäneet eläimen tai tappavat kotieläimenä pidetyn kanan tai sian, he vuodattavat siitä veren ja hävittävät sen. Heidän ei tarvitse kirjaimellisesti vuodattaa sitä maahan, sillä asian ydin on se, etteivät he käytä verta mihinkään tarkoitukseen, vaan hävittävät sen.
Kristityt, jotka joutuvat sairaalaan, ymmärtävät, että heidän elimistöstään peräisin olevat biologiset tuotteet hävitetään, olivatpa ne ruumiin jäteaineita, sairasta kudosta tai verta. Lääkäri saattaa tosin haluta tehdä ensin joitakin kokeita, esimerkiksi virtsatutkimuksia, kasvaimien patologisia tutkimuksia tai verikokeita. Mutta sen jälkeen tuotteet hävitetään paikallisten lakien mukaisesti. Sairaalapotilaan ei tavallisesti tarvitse esittää tästä erityisvaatimuksia, koska on sekä järkevää että lääketieteellisesti viisasta päästä eroon tällaisista biologisista tuotteista. Jos potilaalla on perusteltu syy otaksua, ettei tällaista normaalia käytäntöä noudateta, hän voi mainita siitä asianomaiselle lääkärille ja selittää haluavansa uskonnollisten syiden vuoksi, että kaikki tällaiset tuotteet hävitetään.
Mutta kuten mainittiin, keskivertopotilaan tarvitsee harvoin olla huolissaan, koska monissa paikoissa tällaista jälkeisten tai muiden biologisten tuotteiden talteenottoa ja uudelleenkäyttöä ei edes harkita, puhumattakaan siitä, että näin meneteltäisiin tavanomaisesti.
”Vartiotornin” 1.1.1997 kirjoitus ”Inhotkaamme pahaa” näytti keskittyvän pedofiliaan. Miten tällainen tapa määritellään?
Suomen kielen perussanakirjassa ”pedofilia” määritellään ”seksuaaliseksi poikkeavuudeksi, jossa vietti kohdistuu lapsiin”. Jotkin tämän tavan ilmenemismuodot tuomitaan 5. Mooseksen kirjan 23:17, 18:ssa. Tässä kohdassa Jumala vastusti sitä, että jostakusta tulisi temppeliprostituoitu (”tai: ’katamiitti’, sukupuolisten kieroutumien tyydyttämistä varten pidetty poika”, engl. viitelaitoksen alaviite). Lisäksi näissä jakeissa kielletään tuomasta ’Jehovan huoneeseen’ ”koiran” palkkiota (”todennäköisesti pederastin, sellaisen joka harjoittaa anaaliyhdyntää, varsinkin pojan kanssa”, engl. viitelaitoksen alaviite). Nämä raamatulliset ja maalliset viitteet vahvistavat, että Vartiotorni käsitteli nimenomaan jonkun aikuisen harjoittamaa lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, joka sisältää hyväilemisen.