Kaikki jumalallisia ilmoituksia?

VOISIKO Jumalan henki, joka henkeytti Pyhän Raamatun kirjoittamisen, olla vastuussa myös joistakin muista kirjoista, joita jotkut pitävät pyhinä? (2. Timoteukselle 3:16.) Tämän kysymyksen herätti eräs italialainen jesuiittojen lehti (La Civiltà Cattolica), jota julkaistaan Vatikaanin ”valtiosihteeristön valvonnassa” ja jota katolisissa piireissä pidetään siksi arvovaltaisena.

Tuo jesuiittojen lehti sanoo, että ”Pyhän hengen toiminnan välityksellä Jumala sirotteli Sanan siemeniä jopa joihinkin sellaisiin pyhiin kirjoihin, jotka eivät kuulu juutalaiseen tai kristilliseen perinteeseen”. Jesuiittojen mielestä sellaiset ”pyhät” kirjat kuin zarathustralaisten Avesta tai kungfutselaisten ”neljä kirjaa” kirjoitettiin ”jossain määrin Pyhän hengen erityisvaikutuksessa ja siksi ne ovat jossain määrin ’jumalallisia ilmoituksia’”.

Kirjoitus esittää kuitenkin lisähuomautuksen. Se sanoo, ”ettei kaikki sellaisiin pyhiin kirjoihin sisältyvä teksti ole Jumalan sanaa”, ja lisää, että näiden kirjojen kirjoittajiin on voinut ”vaikuttaa se polyteistinen tai – – filosofinen ympäristö”, jossa he elivät ja toimivat. Italialaisen La Repubblica -sanomalehden Vatikaanin asioiden kirjeenvaihtajan Marco Politin mukaan tämä näkemys ”avaa aiemmin mahdottomina pidettyjä näkymiä katolisen kirkon ja historian suurten uskontojen välisiin suhteisiin” ja heijastaa samaa henkeä kuin erilaiset ekumeeniset rukouskokoukset, joista esimerkkinä on Johannes Paavali II:n innokkaasti tukema Assisin kokous vuodelta 1986.

Jehova ei ole epäjärjestyksen eikä hämmingin Jumala (1. Korinttilaisille 14:33). Emme voi siksi aiheellisesti päätellä, että hänen pyhä henkensä eli vaikuttava voimansa henkeyttäisi mitään osaa sellaisista kirjoista, jotka eivät ole täysin sopusoinnussa hänen Sanansa, Raamatun, kanssa. Sen sijaan, että kristitty apostoli Paavali olisi tukenut erilaisten ”uskonnollisten perinteiden” välisiä ekumeenisia hankkeita, hän kirjoitti, että on ’yksi toivo’, ”yksi Herra, yksi usko, yksi kaste” (Efesolaisille 4:4, 5).

Tämä ’yksi toivo’ perustuu siihen, että uskomme Jeesukseen Kristukseen. Raamattu sanoo sopivasti: ”Eikä ole pelastusta kenessäkään muussa, sillä taivaan alla ei ole toista ihmisten keskuudessa annettua nimeä, jonka välityksellä meidän täytyy pelastautua.” (Apostolien teot 4:12.) Mikään muu ”pyhä kirja” ei pidä Jeesusta Jumalan tarkoitusten toteutumisen kannalta avainpersoonana. Vain jos tunnustamme Raamatun olevan Jumalan sana, voimme oppia siitä, millainen on Jehova Jumalan rakkaudellinen pelastusjärjestely. (Johannes 17:3; 1. Tessalonikalaisille 2:13.)