Lohdutusta neljän sotavuoden aikana
NELJÄN sotavuoden aikana monet entisen Jugoslavian alueella asuvat ihmiset kokivat kovia ja kärsivät ankaraa puutetta. Heidän joukossaan oli satoja Jehovan todistajia, jotka palvoivat jatkuvasti uskollisina ”kaiken lohdutuksen Jumalaa” (2. Korinttilaisille 1:3).
Ihmiset kärsivät tavallista enemmän Sarajevossa, koska tätä suurta kaupunkia piiritettiin koko sodan ajan. Oli puutetta sähköstä, vedestä, polttopuista ja ruoasta. Miten Jehovan todistajien Sarajevon-seurakunta toimi näissä äärimmäisen kriittisissä oloissa? Naapurimaiden kristityt vaaransivat henkensä tuodessaan kaupunkiin suuren määrän avustustarvikkeita (ks. Vartiotorni 1.11.1994 s. 23–27). Lisäksi Sarajevon veljet jakoivat toistensa kanssa sen, mitä heillä oli, ja pitivät etusijalla hengellisten asioiden jakamisen. Tässä kaupungissa asuva kristitty valvoja raportoi piirityksen aikana seuraavasti:
”Arvostamme kokouksiamme hyvin paljon. Vaimoni ja minä kävelemme yhdessä 30 muun kanssa kokouksiin 15 kilometriä yhteen suuntaan. Toisinaan ilmoitettiin, että vettä jaettaisiin siihen aikaan, kun meillä oli kokous. Mitä veljet tekisivät? Jäisivätkö he kotiin vai menisivätkö he kokouksiin? Veljemme menivät mieluummin kokouksiin. He auttavat aina toisiaan; onpa heillä mitä tahansa, he jakavat sen. Eräs seurakuntamme sisar asuu kaupungin laitamilla, lähellä metsää, joten hän saa vähän helpommin polttopuita. Hän työskentelee myös leipomossa, ja hänen palkkansa maksetaan jauhoina. Aina kun on mahdollista, hän leipoo suuren leivän ja tuo sen kokoukseen. Kokouksen jälkeen hän antaa ovella jokaiselle palan.
On tärkeää, ettei yksikään veljistä tai sisarista koskaan tunne itseään hylätyksi. Kukaan ei tiedä, milloin joku meistä tarvitsee seuraavaksi apua hankalassa tilanteessa. Kun tiet olivat jäiset ja muuan sisar oli sairas, nuoret, vahvat veljet vetivät hänet reessä kokouksiin.
Me kaikki osallistumme saarnaamistyöhön, ja Jehova on siunannut ponnistelumme. Hän on nähnyt äärimmäisen hätämme Bosniassa, mutta hän on siunannut meitä kasvulla – kasvulla, jollaista emme olleet nähneet ennen sotaa.”
Muillakin sodan repimillä alueilla entisessä Jugoslaviassa Jehovan todistajien keskuudessa on ollut kasvua ankarista vaikeuksista huolimatta. Jehovan todistajien Kroatian-toimistosta tulee seuraava raportti, joka koskee erästä todistajien ryhmää: ”Velika Kladušassa asuvilla veljillä oli erittäin vaikeata. Kaupunkiin hyökättiin useaan otteeseen. Veljien täytyi kertoa puolueettomuudestaan kroaattien, serbien ja eri muslimiryhmien armeijoille. He joutuivat toden totta kestämään monenlaista – vankeutta, pieksemistä, nälkää, kuolemanvaaraa. He kaikki pysyivät silti uskollisina, ja heillä on huomattava etu nähdä Jehovan siunaavan heidän toimintansa.”
Näistä vaikeuksista huolimatta Velika Kladušan ja läheisen Bihaćin Jehovan todistajien keskuudessa on jatkuvaa kasvua, kun he kertovat palavan innokkaasti Jumalan lohdutuksen sanomasta lähimmäisilleen. Näiden kahden paikkakunnan 26 Valtakunnan julistajaa johtavat 39:ää Raamatun kotitutkistelua!