Ohjaako kohtalo elämääsi?

”ALA NÒ DON.” Malissa Länsi-Afrikassa puhutulla bambaran kielellä tämä ilmaus tarkoittaa ’Se on Jumalan työtä’. Tämänkaltaiset lausahdukset ovat melko tavallisia tuossa osassa maailmaa. Wolofin kielellä sanonta kuuluu: ”Yallah mo ko def” (Jumala teki sen). Ja eräällä dogon-heimon maaseutumurteella sanotaan ”Ama biray” (Jumala aiheutti sen).

Muissa maissa on vastaavanlaisia ilmauksia. Esimerkiksi kuoleman tai onnettomuuden kohdatessa kuullaan usein sanottavan ”Hänen aikansa oli koittanut” ja ”Se oli Jumalan tahto”. Länsi-Afrikassa iskulauseita kuten ”Ihminen päättää, Jumala säätää” maalataan julkisiin kulkuvälineisiin ja pannaan kilviksi kauppoihin. Monien mielestä ne ovat pelkkiä kielikuvia. Usein ne kuitenkin kertovat syvään juurtuneesta uskosta kohtaloon.

Mitä kohtalousko eli fatalismi oikein on? The World Book Encyclopedia määrittelee sen ”käsitykseksi, jonka mukaan voimat, joita ihminen ei voi hallita, vaikuttavat ratkaisevasti tapahtumiin”. Mitä nämä ”voimat” ovat? Tuhansia vuosia sitten babylonialaiset uskoivat, että ihmisen kohtaloon vaikutti voimakkaasti tähtien asema hänen syntymähetkellään (vrt. Jesaja 47:13). Kreikkalaiset uskoivat, että kohtaloa piti hallussaan kolme mahtavaa jumalatarta, jotka kehräsivät, mittasivat ja leikkasivat elämänlankaa. Mutta juuri kristikunnan teologit keksivät sen ajatuksen, että itse Jumala päättää ihmisen kohtalon!

”Pyhä” Augustinus esimerkiksi hylkäsi astrologien ”väärät ja turmiolliset näkemykset”. Toisaalta hän vakuutti, että sen ”tunnustaminen, että Jumala on olemassa, ja samanaikaisesti sen kieltäminen, että Hän näkee ennalta tulevia tapahtumia, on mitä ilmeisimmin mieletöntä”. Hän väitti, että ollakseen todella kaikkivaltias Jumalan täytyy ”tietää kaikki asiat, ennen kuin ne tapahtuvat”, eikä hän saa jättää ”mitään ennalta määräämättä”. Augustinus vakuutti kuitenkin kiivaasti, että vaikka Jumala tietääkin etukäteen kaiken, mitä tapahtuu, ihmisillä on silti vapaa tahto. (The City of God, V kirja, luvut 7–9.)

Satoja vuosia myöhemmin protestanttinen teologi Jean Calvin meni astetta pitemmälle väittäessään, että samalla kun on niitä, jotka ”[Jumala] on ennalta määrännyt taivasten valtakunnan lapsiksi ja perillisiksi”, on myös niitä, jotka on ennalta määrätty ”hänen vihansa vastaanottajiksi”!

Nykyään monissa osissa maailmaa suhtaudutaan vakavasti käsitykseen kohtalosta. Ajatellaanpa Ousmanen, nuoren länsiafrikkalaisen miehen, kokemusta. Hän oli ollut koulunsa parhaita oppilaita, mutta kun hän meni loppukokeisiin, hän ei läpäissytkään niitä! Sen lisäksi että hänen oli tämän vuoksi käytävä sama luokka uudelleen, hän tunsi myös häpeää perheensä ja ystäviensä edessä. Muuan ystävä yritti lohduttaa häntä sanomalla, että se oli Jumalan tahto. Ousmanen äiti syytti samoin kohtaloa hänen epäonnistumisestaan.

Aluksi Ousmane oli mielissään heidän osoittamastaan myötätunnosta. Jos hänen epäonnistumisensa oli todella Jumalan tahto, niin hänhän ei olisi voinut estää sitä mitenkään. Hänen isänsä kuitenkin ajatteli tilanteesta toisin. Hän sanoi Ousmanelle, että kokeissa epäonnistuminen oli Ousmanen omaa – ei Jumalan – syytä. Ousmane oli epäonnistunut yksinkertaisesti siksi, että hän oli laiminlyönyt opintojaan.

Koska Ousmanen usko kohtaloon oli horjunut, hän päätti tutkia asioita itse. Kehotamme sinua nyt tekemään samoin ja lukemaan seuraavan kirjoituksen.