Kuka on Alfa ja Omega?

NÄMÄ ovat kreikkalaisten aakkosten ensimmäisen ja viimeisen kirjaimen nimet, ja niitä käytetään kolme kertaa arvonimenä Ilmestyskirjassa (vuoden 1938 ja 1992 kirkkoraamatuissa muodossa ”A ja O”). Vuoden 1776 kirkkoraamatussa muotoa ”A ja O” käytetään lisäksi Ilmestyksen 1:11:ssä, mutta sitä eivät tue kaikki vanhimpiin kuuluvat kreikkalaiset käsikirjoitukset, esimerkiksi Codex Alexandrinus, Codex Sinaiticus eikä Codex Ephraemi rescriptus. Sen vuoksi se puuttuu monista nykykielisistä käännöksistä.

Monet raamatunselittäjät katsovat, että tätä arvonimeä käytetään sekä Jumalasta että Kristuksesta, mutta sen käytön huolellinen tarkastelu osoittaa, että sitä käytetään vain Jehova Jumalasta. Ilmestyksen ensimmäinen jae osoittaa, että alun perin Jumala antoi ilmestyksen Jeesuksen Kristuksen kautta, joten (enkeliedustajaa käyttävä) puhuja on välillä Jumala itse, välillä taas Kristus Jeesus (Ilmestys 22:8). Niinpä Ilmestyksen 1:8:ssa (vuoden 1938 kirkkoraamattu) sanotaankin: ”’Minä olen A ja O’, sanoo Herra Jumala [”Jehova Jumala”, Uuden maailman käännös], joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.” Vaikka edellisessä jakeessa puhutaankin Kristuksesta Jeesuksesta, on selvää, että jakeessa 8 arvonimeä käytetään ”Kaikkivaltiaasta” Jumalasta. Teos Barnes’ Notes on the New Testament (1974) toteaa tästä: ”Ei voida olla ehdottoman varmoja siitä, että kirjoittajan tarkoitus oli viitata tässä nimenomaan Herraan Jeesukseen – – Ei myöskään ole mitenkään ristiriitaista olettaa, että kirjoittajan tarkoitus oli tässä viitata Jumalaan sellaisena.” (Ks. myös Uuden testamentin selitysteos, Porvoo 1929, toim. J. A. Mannermaa ja Eero Hyvärinen, III osa, s. 278.)

Arvonimi esiintyy jälleen Ilmestyksen 21:6:ssa, ja seuraava jae ilmaisee puhujan, sillä siinä sanotaan: ”Joka voittaa, tulee perimään tämän, ja minä tulen olemaan hänen Jumalansa, ja hän tulee olemaan minun poikani.” Koska Jeesus käytti nimitystä ”veljet” eikä nimitystä ”pojat” niistä, jotka ovat hänen perijätovereitaan hänen Valtakunnassaan, puhujan täytyy olla Jeesuksen taivaallinen Isä, Jehova Jumala (Matteus 25:40; vrt. Heprealaisille 2:10–12).

Tämä arvonimi esiintyy viimeisen kerran Ilmestyksen 22:13:ssa, jossa sanotaan: ”Minä olen Alfa ja Omega, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.” Tässä Ilmestyksen luvussa puhuvat useat eri persoonat: jakeet 8 ja 9 osoittavat enkelin puhuneen Johannekselle, jakeessa 16 puhuja on selvästikin Jeesus, jakeen 17 alkuosan puhujaksi määritellään ”henki ja morsian”, ja jakeen 20 loppuosan puhuja on ilmeisesti Johannes itse. Jakeiden 12–15 ”Alfan ja Omegan” voidaan siis hyvin perustein katsoa olevan sama kuin se persoona, josta tuota arvonimeä käytetään kahdessa muussa tapauksessa, toisin sanoen Jehova Jumala. Jakeen 12 ilmaus ”Katso! Minä tulen nopeasti” ei välttämättä merkitse sitä, että edellä mainituissa jakeissa tarkoitetaan Jeesusta, sillä Jumala sanoo myös itsestään, että hän ”tulee” panemaan tuomionsa täytäntöön (vrt. Jesaja 26:21). Malakian 3:1–6:ssa kerrotaan Jehovan ja ”liiton sanansaattajan” tulevan yhdessä tuomitsemaan.

Arvonimi ”Alfa ja Omega” sisältää saman ajatuksen kuin ”ensimmäinen ja viimeinen” ja ”alku ja loppu”, kun näitä ilmauksia käytetään Jehovasta. Ennen häntä ei ole ollut Kaikkivaltiasta Jumalaa, eikä hänen jälkeensä tule toista. Hän saattaa menestyksellisesti päätökseen jumaluutta koskevan kiistakysymyksen, ja Hänet saatetaan ikuisiksi ajoiksi kunniaan ainoana Kaikkivaltiaana Jumalana. (Vrt. Jesaja 44:6.)