Miksi hän käytti suurinta nimeä
”Olen erään arvostelijani mukaan tehnyt syntiä käyttämällä nimeä ’Jehova’ ’Herran’ sijaan, joka on satojen vuosien ajan ollut nimen tavanomainen vastine.”
Näin toteaa J. J. Stewart Perowne alun perin vuonna 1864 julkaisemansa Psalmien kirjan käännöksen toisen painoksen esipuheessa. Arvostelija, joka kirjoitti Saturday Review -lehteen 2.7.1864, vastusti Jumalan nimen käyttöä tässä käännöksessä, koska sitä ei enää käytetty sen paremmin juutalaisissa kuin kristillisissäkään kirkoissa. Hän väitti, että nimi Jehova yhdistetään liian läheisesti juutalaisiin ja että tulisi käyttää jotain toista sanaa, esimerkiksi sanaa ”Herra” tai ”Jumala”, ”jossa ei ole mitään paikallista tai kansallista leimaa”.
Perowne ei ollut samaa mieltä näiden perusteluiden kanssa, sillä hän ei halunnut ”hävittää ainuttakaan kirjainta” ilmoituksesta, jonka Jumala on antanut ihmiselle. Hän väitti aivan oikein, että kääntäjät, jotka kääntävät Jumalan heprealaisen nimen ”Herraksi”, eivät tee eroa kahden heprealaisen sanan välillä.
Lisäksi Perowne vakuutti, että eräät hyvin luotettavat lähteet kannattivat Jumalan nimen palauttamista. Hän lainasi maineikasta englantilaista runoilijaa Samuel Taylor Coleridgea:
”Miksi jatkaa heprean kääntämistä englanniksi välikäsien kautta, Septuagintan välityksellä? Emmekö ole omaksuneet heprealaisen sanan Jehova? Eikö Septuagintan Κύριος eli Herra ole lukemattomissa kohdissa kreikankielinen vastine heprean sanalle Jehova? Miksi ei sitten palautettaisi takaisin alkuperäistä sanaa ja käännettäisi Vanhassa testamentissa Jehova tunnollisesti sanalla Jehova ja jokaisessa sellaisessa Uuden testamentin jakeessa, jossa viitataan Vanhaan testamenttiin, sillä hepreankielisellä sanalla, johon jakeessa viitataan?”
Perowne myönsi, ettei heprealaisen tetragrammin täsmällistä lausumista enää tiedetä, mutta huomautti: ”Jos pelkän taikauskoisen epäilyn vuoksi tämä nimi jäi pois käytöstä juutalaisessa kirkossa ja jos kreikkalaisten ja latinalaisten käännösten liian orjallisen jäljittelemisen vuoksi tämä sana on jäänyt pois omasta [englantilaisesta] käännöksestämme, nämä eivät ole minkään arvoisia perusteita vastustaa palaamista alkuperäiseen käyttötapaan.” Perowne suosi muotoa Jehova, koska se tunnettiin hyvin. Sen jälkeen monet uudemmatkin käännökset ovat käyttäneet Jumalan nimeä. Pyhän Raamatun Uuden maailman käännös käyttää nimeä Jehova yhteensä yli 7 200 kertaa heprealaisissa ja kreikkalaisissa kirjoituksissa.
Psalmien kirjan käännöksessään Perowne pyrki noudattamaan ”tiukasti heprean kielen muotoa sekä sen idiomaattisuudessa että lauserakenteessa”. Kääntäessään psalmin 69 jakeita 5 ja 6 hän piti tarpeellisena erottaa heprean kielen sanat ”Jumala” (ʼElo·himʹ), ”Herra” (ʼAdo·najʹ) ja ”Jehova”: ”Oi Jumala [ʼElo·himʹ], Sinä tiedät tyhmyyteni, ja syyllisyyteni ei ole ollut kätkössä Sinulta. Älä anna niiden, jotka Sinua odottavat, joutua minun vuokseni häpeään, oi Herra [ʼAdo·najʹ], sotajoukkojen (Jumala) Jehova. Älä anna niiden, jotka Sinua etsivät, joutua vuokseni häväistyksi, oi Israelin Jumala.”