Usko sai hänet toimimaan

KUN Jehova valtuutti Mooseksen johtamaan Israelin kansan pois Egyptin orjuudesta, Mooses pyysi aluksi vapautusta sanoen: ”Anteeksi, Jehova, mutta minä en ole sujuva puhuja, en eilisestä lähtien enkä sitä aiemmin enkä siitäkään pitäen kun puhuit palvelijallesi, sillä minulla on hidas suu ja hidas kieli.” (2. Mooseksen kirja 4:10.) Mooses ei tosiaan tuntenut itseään päteväksi noin vastuulliseen tehtävään.

Nykyäänkin monet Jehovan palvelijat tuntevat toisinaan olevansa pätemättömiä hoitamaan heille uskottuja velvollisuuksia. Esimerkiksi Theodore-niminen kristitty valvoja kertoo: ”Kaikista tehtävistä, joita Jehova pyytää minua tekemään, tuntuu kenttäpalvelus vaikeimmalta. Nuorena minulla oli sellainen tapa, että kipaisin ovelle, olin soittavinani ovikelloa ja kävelin hissun kissun pois toivoen, ettei kukaan kuulisi tai näkisi minua. Vartuttuani lakkasin tekemästä niin, mutta ajatus menemisestä ovelta ovelle teki minusta fyysisesti sairaan. Vieläkin minulle tulee huono olo ennen palvelukseen lähtöä, mutta lähden yhtä kaikki.”

Mikä sai Mooseksen ja saa Theodoren kaltaiset Jehovan nykyiset todistajat voittamaan tuollaiset pelot? Raamatussa vastataan: ”Uskon vaikutuksesta hän [Mooses] lähti Egyptistä, – – sillä hän pysyi vakaana kuin nähden Hänet, joka on näkymätön.” (Heprealaisille 11:27.)

Uskomalla Jehovaan Mooses tosiaan kykeni voittamaan pätemättömyyden tunteensa ja täyttämään velvollisuutensa tuomarina, profeettana, kansanjohtajana, lakiliiton välittäjänä, päällikkönä, historioitsijana ja raamatunkirjoittajana.

Kun meillä on samanlainen usko kuin oli Mooseksella, mekin voimme samoin vaeltaa kuin ”nähden Hänet, joka on näkymätön”. Sellainen usko antaa rohkeutta, minkä ansiosta pystymme kantamaan kristilliset vastuumme – vaikka tuntisimme itsemme pätemättömiksi.