Älä kanna kaunaa

VOI tuntua haastavammalta kuin koskaan olla harmistumatta silloin kun joku loukkaa meitä. Raamatussa on käytännöllisiä neuvoja tällaisia tilanteita varten. ”Vihastukaa”, kirjoitti apostoli Paavali, ”mutta älkää kuitenkaan tehkö syntiä; älköön aurinko laskeko ollessanne ärsyyntyneessä tilassa.” (Efesolaisille 4:26.)

Kun joku tekee meille vääryyttä, on aivan normaalia tuntea jonkin verran vihastusta. Paavalin käyttämä ilmaus ”vihastukaa” antaa ymmärtää, että suuttumus voi toisinaan olla paikallaan – ehkä vastareaktiona epäoikeudenmukaiselle kohtelulle tai väärälle tuomiolle (vrt. 2. Korinttilaisille 11:29). Selvittämättömänä voi kuitenkin jopa aiheellisella suuttumuksella olla tuhoisia seurauksia, jos se johtaa suureen syntiin (1. Mooseksen kirja 34:1–31; 49:5–7; Psalmit 106:32, 33). Mitä siis voit tehdä, kun sinua alkaa suututtaa?

Vähäisten rikkomusten ollessa kyseessä voidaan useimmiten selvittää asia omassa sydämessä ja ’pysyä vaiti’ tai mennä puhumaan asiasta sen luo, joka on loukannut (Psalmit 4:4; Matteus 5:23, 24). Kummassakin tapauksessa on parasta hoitaa asia nopeasti pois päiväjärjestyksestä, jottei kauna jää kalvamaan mieltä ja johda järkyttäviin seurauksiin (Efesolaisille 4:31).

Jehova antaa syntimme auliisti anteeksi, jopa sellaiset synnit, joita tietämättömyydessämme emme ehkä tajua tekevämmekään. Emmekö voisi samalla tavalla antaa anteeksi toisen ihmisen vähäiset rikkomukset? (Kolossalaisille 3:13; 1. Pietarin kirje 4:8.)

On kiinnostavaa, että anteeksi antamista vastaava kreikkalainen verbi merkitsee kirjaimellisesti ’päästää menemään’. Anteeksianto ei vaadi sitä, että vähättelemme väärintekoa tai katsomme sitä läpi sormien. Joskus se voi olla yksinkertaisesti sitä, että päästää menemään tilanteen, koska tajuaa, että kaunan kantaminen vain lisää omaa taakkaa ja rikkoo kristillisen seurakunnan ykseyttä. Se voi myös vahingoittaa terveyttä! (Psalmit 103:9.)