”Raudalla rautakin teroitetaan”

MUUAN vilpitön, Antonius-niminen nuori mies, jonka sanottiin olevan ”koptikristitty”, hylkäsi 200-luvun loppupuolella maailman ja vetäytyi 20 vuodeksi yksinäisyyteen erämaahan. Miksi? Hän ajatteli voivansa siten parhaiten palvella Jumalaa. Hän oli kristikunnan ensimmäinen vaikutusvaltainen erakko.

Nykyään kristikunnassa on vain vähän erakkoja. Mutta yhä useammat ihmiset haluavat eristäytyä toisella tavoin. He eivät suostu puhumaan toisille uskonnosta, koska heistä tuntuu, että sellainen puhe johtaa vain erimielisyyksiin ja kiistoihin. Heidän palvontansa on pääasiassa vain sitä, etteivät he tee pahaa lähimmäisilleen.

Tosi uskontoon toki sisältyy se, ettei vahingoita lähimmäisiään, mutta tarvitaan paljon muutakin. Eräs vanha sananlasku kuuluu: ”Raudalla rautakin teroitetaan. Niin teroittaa toinen mies toisen kasvoja.” (Sananlaskut 27:17.) Raamatussa kristittyjä kannustetaan kokoontumaan yhteen, ei eristäytymään täysin maailmasta tai toisista ihmisistä (Johannes 17:14, 15). Siinä sanotaan: ”Ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä yhteen kokoontumistamme.” (Heprealaisille 10:24, 25.) Jehovan todistajat noudattavat tuota neuvoa. He kokoontuvat monta kertaa viikossa ’teroittamaan toinen toisensa kasvoja’, rakentamaan uskontovereidensa uskoa. He tietävät, ettei avoin raamatullinen keskustelu johda riitaan. Sen sijaan se johtaa rauhaan ja sopusointuun. Se kuuluu tärkeänä osana tosi palvontaan.